1. neuvola ja varhaisultra

Huh väsymystä. On pitänyt kirjoittaa keskiviikosta jo monet kerrat, mutta työpäivät ja tämä uusin oire, puuduttava väsymys, ovat vieneet kaikki voimat. Nyt on kuitenkin ensimmäinen kunnon vapaapäivä tällä viikolla ja vihdoinkin aikaa kirjoittaa.

Keskiviikko oli jännittävä päivä, varmaan yksi elämäni jännittävimmistä. Aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti ja puoliltapäivin varhaisultra. Neuvolaan lähtö oli kyllä surkeiden sattumusten sarja. Ensiksi Lystin pyörän lukko ei meinannut aueta. Kun matkaan päästiin, niin pyörästäni tippuivat ketjut, eikä niitä saanut enää paikoilleen. Tämän seurauksena sain ensimmäisen hormonihirmukohtauksen. Kirosin keskellä katua ja mieleni teki viskoa pyörää ympäri lähitienoota. Vähän sitä taisinkin siinä ravistella. Kamalaa, miten omaa käytöstä ei voi vaan hallita! Onneksi päästiin autolla matkaan ja oltiin perillä kaikesta huolimatta ajoissa. Neuvola jännitti niin paljon, että pahoinvointini oli moninkertainen.

Meidän neuvolan terveydenhoitajamme oli ihan mukava. Aika hiljainen, mutta ystävällinen. Perhemuotomme ei näyttänyt olevan ongelma tai jos oli, niin meistä ei ainakaan tuntunut siltä. Käynti kesti vähän yli tunnin, ja sen aikana kävimme läpi esitietolomaketta, kunnan järjestämiä seulontoja, vointiani, tulevia neuvolakäyntejä ja niiden ajankohtia. Ruokavaliossa pitäisi petrata kalsiumin saannin kanssa. Todennäköisesti tulen ottamaan sen purkista, koska maitoa en juo ja juustoakaan en syö. Lopuksi tutustuimme neuvolaan ja sen omahoitopisteisiin. Meillä verenpaine mitataan ja pissan ”stiksaus” tehdään itse ennen lääkärin vastaanottoa. Saimme myös läjän esitteitä matkaan, joita olen iltaisin lueskellut.

Neuvolan mukaan laskettu aikamme on 22.3.2016 ja viikot vaihtuisivat aina keskiviikkoisin, joten 3.8. oli viikkoja kasassa jo 7+0 neuvolan laskuissa. Kerroimme omasta laskemisen tuloksesta, mutta vastaukseksi saimme, että ”minä lasken nyt näin ja tällä mennään”. Selvä, sillä mennään. Neuvolassa viikot lasketaan aina viimeisistä kuukautisista, ainakin täällä päin. Meidän laskujen mukaan viikkoja oli keskiviikkona kasassa 6+4, joka varhaisultrassa varmistui paikkaansa pitäväksi. Aion siis itse laskea ja elää alkuperäisillä viikoilla, enkä neuvolan viikoilla.

neuvola

Jos neuvola jännitti, niin voi elämä, miten paljon varhaisultra jännitti. Kävimme ultrassa Helsingin Perhe-Artessa, joka sijaitsee Käpylässä. Ultrauksen suoritti kätilö, joka oli älyttömän mukava. Totesi heti alkuun, että ”Teille on tulossa vauva”. Se kuulosti niin hassulta ja uskomattomalta! Vastasimme, että toivottavasti. Hän kyseli meidän hoidoista: missä kävimme, oliko ruuhkaa. Kysely tuli jotenkin niin luontevasti, että naisparien hoidot ovat hänelle varmaan tuttuja. Oli mukavaa rupatella hoidoista, niin kuin ne eivät olisi mitenkään poikkeava lastenhankintatapa. Tai me emme olisi mitenkään normeista poikkeavia.

”Siinä hän on.” Näimme meidän pienemme ensimmäisen kerran, se hetki oli sanoinkuvailematon. Lystin silmät kostuivat ja itse vain hymyilin. Vähän yllätyin, ettei kyynel vierähtänyt silmästä! Hänellä oli kokoa 7 mm ja koko vastasi viikkoja 6+4. Pieni sydän löi niin mahdottoman kovaa. Ruskuaispussikin löytyi lopulta. Meidän pieni on kerännyt kaiken kohdusta löytyvän itsensä lähelle, joka aiheutti hieman sydämentykytyksiä. Kätilö epäili, että meille olisi tulossa kaksoset ja vielä identtiset.

Ultrassa näkyi toinen syke, mutta epäselvästi alkion takana. ”Montako alkiota teille siirrettiin?” Kysymystä seurasi epäuskoinen hiljaisuus ja hermostunutta naurua. ”Ei meille siirretty mitään”. Kätilö ultrasi ja ultrasi. Toinen syke oli kuitenkin napanuoran syke. Tämän pitäisi näkyä vasta viikolla 8, joten bebemme olikin vain aikaansa edellä. Joten loppu hyvin kaikki hyvin, yksi pieni pitäisi olla tulossa. Olin kaiken lisäksi edellisenä yönä nähnyt unta, että ultrasta löytyisi kaksoset, joten ei kyllä naurattanut yhtään tämä epäily! Kerroimme epämääräisistä vatsakivuistani, ja ne liittyvät todennäköisesti kohdun kasvuun. Kohtuni on kuulemma turvonnut, joka on merkki aktiivisesta kasvusta.

Ultraus Perhe-Artessa maksoi vain 84 €. Väestöliitolla se olisi maksanut 70€* enemmän.   Suosittelemme  paikkaa lämpimästi! Seuraavan kerran pitäisi mennä labroihin viikolla 10+0, ja ensi viikolla odotan np-ultran lähetettä saapuvaksi. Ultraus on viikoilla 10+0–13+6, joten enimmillään menee 6 viikkoa, että näemme beben taas. Se ei ole kovin pitkä aika, koska sitten minulla alkaa taas koulukin ja tuntuu, että siihen on vain hyvin vähän aikaa.

❤ Lempi

*Sain kommentoijalta tiedon, että naisparit ja itselliset naiset saavat kela-korvauksen Väestöliiton varhaisultrasta! Luulin, että korvauksen saa vain alkututkimuksista, mutta tämä on ilahduttava tieto:) Kokonaishinta varhaisultralle on 181€ ja kela-korvauksen jälkeen hinnaksi jää 151€ (ultraus 91€ + lääkärin palkkio 60€). 

5. raskausviikko

Huomenna vaihtuu kuudes raskausviikko. Tänään olisi pitänyt varata ensimmäinen neuvola-aika (!!) ja aika varhaisultraan. Koko ensi viikon olemme mökillä perheeni kanssa, joten siellä varaus ei onnistu. Tutkin eri yksityisten hintoja, ja tällä hetkellä Helsingissä sijaitseva Perhe-Arte näyttäisi olevan halvin. Kätilön tekemä ultraus maksaa siellä 70€, Väestöliitolla vastaanotto ja ultraus (ilmeisesti lääkärin tekemä) maksaa 181€. Varasin ajan siis Perhe-Artesta ja sinne menemme parin viikon päästä! Ultrauspäivänä viikkoja pitäisi olla kasassa 6+4. Neuvolan ajanvarauksessa oli valtavan pitkä jono, joten siirsin sen varauksen maanantaille.

Keskenmenon pelko on hiipinyt ajatuksiini. Olen koittanut rauhoitella itseäni hokemalla, että voin vaikuttaa siihen itse vain hyvin vähän. En haluaisi pelätä ja olla jatkuvasti huolestunut, koska jos aloitan sen kerran, niin tiedän, että se on vaikea saada loppumaan. Lopulta pelkään koko ajan kaikkea. Joten, koitan olla rauhallinen ja positiivisin mielin. Rv 5 ei ole tuonut mitään huimia raskausoireita, päinvastoin. Viikko on ollut melkoisen oireeton, jopa pelottavan oireeton. Jostain luin, että oireet alkavat kunnolla vasta kuudennella raskausviikolla? Ja onhan niitä oireettomiakin raskauksia.

5. raskausviikon oireet

Kipeät rinnat.
Ehdottomasti selkein oire, mutta sekin on lieventymään päin. Nännit ovat edelleen erittäin kosketusarat.
Huimaus ja pieni paha olo.
Nämä tulevat yleensä vasta iltapäivällä, jos ovat tullakseen. Etenkin päiväunien jälkeen olo on usein vähän hatara.
Vatsan toiminta.
Se on onneksi käynnistynyt uudelleen! Vatsa on kipuillut enää vain satunnaisesti. Eiliset vatsakivut tuntuivat kohdun kasvukivuilta, joita on ollut aiemminkin. Kivut kestivät vain vähän aikaa eivätkä olleet suolistoperäisten kipujen kaltaisia.
Iltaturvotus.
Iltaisin vatsa on turvonnut palloksi. Tämä ei sikäli ole mitään uutta auringon alla, koska IBS-vatsa turpoilee myös usein. Nyt turvotus on kuitenkin jokailtaista, mikä on poikkeuksellista.
Vessassa ravaus.
Virtsaamisen tarve on lisääntynyt, etenkin iltaisin. Tämä on hieman raskasta, kun haluaisi jo nukkumaan, mutta vessassa pitää pomppia useita kertoja. Myös työpäivien aikana tämä aiheuttaa hieman ongelmia.

Näillä oireilla ei uskoisi itseään raskaana olevaksi, ei niin millään!

rv 5

Eilen kerroin raskaudesta ensimmäiselle läheiselleni. Näin pitkästä aikaa hyvää ystävääni, joka tiesi projektistamme. Olin koko lounaan kerännyt rohkeutta kertoa. Hyvä tilaisuus tuli, kun ystäväni kysyi, miten projektimme etenee. Sanoin, että odota, näytän sinulle yhden kuvan. Kaivoin puhelimestani esiin kuvan positiivisesta testistä. Kertomistilanne oli paljon liikuttavampi kuin olin ikinä osannut kuvitella – silmät kostuivat molemmin puolin. Tuntui hyvältä jakaa salaisuus ystäväni kanssa. Raskaudesta kertominen tekee sen todemmaksi myös itselleni.

Perheen kesken salailuongelmia aiheuttaa kahvinjuonti. Olin eilen saanut kahvikiintiöni jo täyteen, kun kävimme iltapalalla äitini luona. Meillä perheessä juodaan paljon kahvia. Ei väliä, onko kello aamu- vai iltakahdeksan, kahvi on aina tippumassa. Eilen yritin sitten sönkötellä, että ei enää kahvia tähän aikaan. Ei mennyt läpi, kahvimuki iskettiin eteen. Yritin siinä sitten vähän hörppiä, ja tilaisuuden tullen kaadoin kahvit pois:D Sunnuntaina juhlitaan veljeäni ja silloin pitäisi päästä huomaamattomasti eroon skumppalasista…

❤ Lempi