Ensimmäinen vauvanvaate

Muutama päivä ennen varhaisultraa kävimme Prismassa, jossa näin kyltin ”Paljon lastenvaatteita -50%”. Menimme Lystin kanssa hieman katselemaan, mitä siellä olisi tarjolla. Minkä reaktion se meissä aiheuttikaan! Käsien tärinää, sydämentykytystä ja pientä jännitysahdistusta. Emme olleet aiemmin katselleet vauvojen vaatteita tosi tarkoituksella. En muista tarkalleen, milloin meille tuli samanlainen reaktio. Mutta jos oikein pinnistelen, niin muistelisin plussaamisen aiheuttaneen jotain tämänkaltaista reaktiota. Jännittää, hermostuttaa, ilostuttaa. Lähi-Prismaamme käyttää myös Lystin perhe, joten ajatus kiinnijäämisestä oli tällainen ekstra-jännityskerroin. Onneksi he olivat kaikki reissussa, joten kiinnijäämisen riski oli minimaalinen.

Prismat myyvät kotimaista Hilla Clothing -merkkiä ja ilokseni myös tämän merkin vaatteita löytyi -50% -täpällä. Vaatteet on tehty Suomessa ja valmistettu luomupuuvillasta. Niin meille lähti mukaan Ensimmäinen Hankinta. Pieni body. Kovasti mietimme, että onko tämä nyt jinxaamista. Meneekö kaikki huonosti, kun ostimme tämän bodyn ennen kuin mikään on varmaa. Olimme rohkeita ja ostimme. Olo oli ihan kuin olisi tehnyt jotain pahaa:D Varastanut omenoita tai luntannut kokeessa.

Eihän me Lystin kanssa edes tiedetty, minkä kokoisia vaatteita olisi järkevää ostaa, ja milloin ne todennäköisesti päätyisivät käyttöön. Pikaisen googlettelun jälkeen olimme hieman viisaampia ja osasimme valita jonkun järkevän koon (74). Piilotin bodyn ostoskassimme alle, ettei kukaan vahingossa näe hankintaamme. Jo kerran aiemmin meinasi käydä kamala tilanne, kun olimme ostamassa Prismasta raskaustestiä. Kassaksi näytti tulevan yksi tuttuni koulusta, ja siinä sitten olin kauhusta kankeana jonossa. Onneksi tämä tuttu näytti selvittävän vain jotain ongelmatilannetta eikä jäänyt kassalle. HUH.

Varhaisultran jälkeen menin Hillan sivuille, jossa myös oli ale ja on edelleen. Ei niin hyvät tarjoukset kuin Prismassa, mutta ale kuitenkin ja taas klikkailin lisää vaatteita tilaukseen. Tällä kertaa hieman pienempiä kokoja. Kaikki hankinnat on piilotettuna pyyhekaappiin, etteivät ne vahingossakaan joudu väärien silmien alle.

Näihin vaatteisiin liittyy enemmän kuin vain se, että ne ovat söpöjä vaatteita. Nämä vaatehankinnat ovat osa tätä kiintymistäni vauvaan, pieneen, tähän joka sisälläni on. En ole osannut oikein nauttia tästä raskaudesta ehkä niin kuin pitäisi? Se tuntuu vielä niin absurdilta asialta ja koko ajan takaraivossa on pessimisti kertomassa, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olin varautunut siihen, että yrittäminen kestäisi kauan ja me yrittäisimme vieläkin. Mutta nyt me jo odotamme. En ole vielä oikein sisäistänyt sitä.

Toisaalta olen antanut itseni vajota pumpulinpehmeisiin vauvaunelmiin, koska sekään ei voi jinxata tätä raskautta. Olen antanut itselleni luvan kiintyä pieneemme ja alkaa nauttia tästä raskaudesta. Olenhan minä ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana! En halua muistella tätä aikaa niin, että pelkäsin kaikkea koko ajan.

Mitä vain voi sattua. Mutta toisaalta kaikki voi mennä hyvin. Onneksi meistä Lysti on osannut olla alusta alkaen pelkäämättömämpi kuin minä. Hän on jutellut pienelle (kyllä, jo nyt <3) ja muutenkin elänyt jo ennen varhaisultraa niin, että vatsassani joku majailisi. Joten enköhän minäkin voisi. Vähän silittää vatsaa, vähän suoda lämpimiä ajatuksia hänelle, joka saa vatsani turpoamaan ja kaiken ruuan etomaan.

❤ Lempi

 

9. raskausviikko

Voisiko tämä väsymys jo loppua? Päivistä menee hyvät siivut hukkaan, kun on pakko nukkua päiväunet. Esimerkiksi lauantaina heräsin 8.30, olin kotoa pois 9.40–12, nukuin 12.30-13.30 ja illaksi meninkin töihin. Töiden jälkeen iltapala ja heti nukkumaan. Kuten edellisen kerran kirjoitin, odotan kauhulla koulun alkua. Opiskelen yliopistolla suomen kieltä ja nyt minulla alkaa aineenopettajan opinnot, jotka ovat intensiivisyydessään erittäin rankat. Luvassa on mm. tällaisia herkkupäiviä: koulua 8-15, jonka perään töitä 16-20.30. Superia!

9. raskausviikko ei tuonut mukanaan mitään erikoista. Vähän itkuherkkyyttä lisää ja pieniä tussahteluja, mutta ei mitään dramaattista muutosta normaaliin eloon. Lempiohjelmani Masterchef Australia jatkui  ja olen useasti itkeskellyt aiempien kausien jaksoissa, kun lempparini onnistuvat. Nyt itkin jokaisen onnistuneen kotikokin kohdalla. 1,5h non-stopkyynelehdintää:D Voi luoja. Silmät kostuvat muutenkin milloin mistäkin ja milloin missäkin. Töissä, julkisilla paikoilla, ihan missä vaan.

Paha olo jatkuu edelleen. Nyt kun on rv 9+ niin vau.fi kertoi, että paha olo yleensä helpottaa. No ei täällä vaan. 3h on ehdoton maksimi ruokailuvälille. Uutena oireena on tullut nälkä. Vaikka olisin juuri syönyt hyvin, niin ei mene kauaa, että minulla on jälleen kiljuva nälkä. Lysti naureskelikin, että kehenköhän Lyllerö on tullut. Lystillä nimittäin on aina nälkä:D Mielitekoja ei juurikaan ole, lähinnä etovien ruokien lista pitenee. Listalla on mm. kananmunat, kanttarellit, tofu. Elän tällä hetkellä puurolla ja jälkiuuniruisleivillä. Ruokasuunnittelu on hankalaa, koska tämän päivän ruokaa ei välttämättä tee enää huomenna mieli. Näin kävi mm. pinaattikeiton kanssa.

Olen päässyt eroon joka aamuisesta rintakivun tsekkaamisesta. Tajusin yksi päivä, ettei ole enää pakottava tarve testata, ovatko tissit vielä kipeät. Kyllä ne ovat, niin kipeät, etten enää voi nukkua vatsallani. Mitään vatsankasvua en ole huomannut, koska se on koko ajan turvonnut ja kun tuota pötsiä on jo ennestään. Ainut indikaattori tällä hetkellä ovat työhousuni, jotka ovat alkaneet puristaa.. Ne ovatkin ainoat käytössä olevat housut, muuten käytän mekkoja ja hameita. Töissä alaselkä on alkanut kipuilemaan, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että pakaralihakseni on jumissa?! Lysti paineli selkääni ja ainut kipupiste löytyi pakarasta. Pitäisi siis venytellä… Olen unohtanut kirjata yhden alkuviikkojen oireen, joka jatkuu edelleen aina silloin tällöin. Välillä iho on niin kosketusherkkä, että kaikki kosketus tuntuu pahalta. Tämä on ollut tosi erikoinen oire, onko muilla ollut ihon aistiherkkyyttä?

Meillä olisi ollut nt-ultra 9.9., joka olisi ollut 11+6, mutta jouduin harmikseni siirtämään sitä. Onneksi vain muutamalla päivällä ja ultra on nyt 13.9. 12+3. Miten siihen asti malttaa odottaa? Mieli on onneksi hyvä. Ei enää kamalia keskenmenon pelkoja ja osaan jo nauttiakin tästä olotilastani. Tuntuu, että tämä ensimmäinen kolmannes menee niin sumussa ja salassa. Tavallaan odotan jo isoa vatsaa ja sitä, että on näkyvästi raskaana. Silloin raskaus ehkä tuntuu itsellekin todellisemmalta.

Minulla on ensihankintapostaus luonnoksissa, koitan saada sen kirjoitettua loppuun ennen seuraavaa raskausviikko-päivitystä! Ihanaa alkanutta viikkoa:)

❤ Lempi

8. raskausviikko

On pitänyt kirjoittaa tällä viikolla vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. En niin millään. Enpä ole saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Tämän viikon päivärytmi on ollut kuta kuinkin seuraava:

9.00 Herätys
9.10 Koira lenkille
9.30 Aamupala

10-12 Touhuamista: kaupassa käyntiä, juoksevien asioiden hoitamista

12-14 Päiväunet

14.30 Töihin valmistautumista
16-20 Töissä

Päiväunet ovat olleet ihan välttämättömät! Päikkärit eivät ole minulle mikään uusi juttu, olen nukkunut niitä paljonkin. Mutta en joka päivä, ja näin syvää unta kuin nyt olen nukkunut. Eilen pääsin nukkumaan päikyt vasta neljän aikaan ja siitä seurasi kamala päänsärky.

Paha olo on ollut seurana useana päivänä, mutta on ollut myös päiviä, kun pahaa oloa ei ole ollut. Siitäkös sitten heti alkoi pelkokela pyöriä: ”onkohan nyt kaikki hyvin, miksen vain nauttinut niistä pahan olon päivistä?!”. Kohtu tuntuu kasvavan urakalla, välillä tulee tosi kovia hetkittäisiä repäisykipuja. Etenkin, jos käännän yöllä kylkeä liian rivakasti.

Koulu jatkuu parin viikon päästä ja väsyttää jo nyt, miten tulen jaksamaan. Pahimmillaan päivät ovat 8-20, jos koulupäivälle sattuu myös työvuoro. Ehkä pitää saada juotua kahvia, niin jaksaisi edes vähän paremmin. Mitään uusia raskausoireita tai oireettomuuksia tällä viikolla ei ole tullut. Välillä sitä havahtuu miettimään, että tällaistako tämä on. En oikein tiedä, millaiseksi ensimmäisen kolmanneksen olin kuvitellut, harva kun useimmiten siitä kertoo. Mutta en valita, jos pääsen näinkin helpolla.

Tänään viikkoja on kasassa 8+1. 9. viikko siis! Hurjaa, että 3 viikkoa enää, niin päästään turvallisille vesille, tai ainakin turvallisemmille. Ja se tarkoittaa sitä, että asiasta pitäisi alkaa kertoa myös perheille. Onneksi on kolme viikkoa aikaa valmistautua siihen henkisesti. Voiko siihen toisaalta koskaan olla tarpeeksi valmis?:D

❤ Lempi

1. neuvola ja varhaisultra

Huh väsymystä. On pitänyt kirjoittaa keskiviikosta jo monet kerrat, mutta työpäivät ja tämä uusin oire, puuduttava väsymys, ovat vieneet kaikki voimat. Nyt on kuitenkin ensimmäinen kunnon vapaapäivä tällä viikolla ja vihdoinkin aikaa kirjoittaa.

Keskiviikko oli jännittävä päivä, varmaan yksi elämäni jännittävimmistä. Aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti ja puoliltapäivin varhaisultra. Neuvolaan lähtö oli kyllä surkeiden sattumusten sarja. Ensiksi Lystin pyörän lukko ei meinannut aueta. Kun matkaan päästiin, niin pyörästäni tippuivat ketjut, eikä niitä saanut enää paikoilleen. Tämän seurauksena sain ensimmäisen hormonihirmukohtauksen. Kirosin keskellä katua ja mieleni teki viskoa pyörää ympäri lähitienoota. Vähän sitä taisinkin siinä ravistella. Kamalaa, miten omaa käytöstä ei voi vaan hallita! Onneksi päästiin autolla matkaan ja oltiin perillä kaikesta huolimatta ajoissa. Neuvola jännitti niin paljon, että pahoinvointini oli moninkertainen.

Meidän neuvolan terveydenhoitajamme oli ihan mukava. Aika hiljainen, mutta ystävällinen. Perhemuotomme ei näyttänyt olevan ongelma tai jos oli, niin meistä ei ainakaan tuntunut siltä. Käynti kesti vähän yli tunnin, ja sen aikana kävimme läpi esitietolomaketta, kunnan järjestämiä seulontoja, vointiani, tulevia neuvolakäyntejä ja niiden ajankohtia. Ruokavaliossa pitäisi petrata kalsiumin saannin kanssa. Todennäköisesti tulen ottamaan sen purkista, koska maitoa en juo ja juustoakaan en syö. Lopuksi tutustuimme neuvolaan ja sen omahoitopisteisiin. Meillä verenpaine mitataan ja pissan ”stiksaus” tehdään itse ennen lääkärin vastaanottoa. Saimme myös läjän esitteitä matkaan, joita olen iltaisin lueskellut.

Neuvolan mukaan laskettu aikamme on 22.3.2016 ja viikot vaihtuisivat aina keskiviikkoisin, joten 3.8. oli viikkoja kasassa jo 7+0 neuvolan laskuissa. Kerroimme omasta laskemisen tuloksesta, mutta vastaukseksi saimme, että ”minä lasken nyt näin ja tällä mennään”. Selvä, sillä mennään. Neuvolassa viikot lasketaan aina viimeisistä kuukautisista, ainakin täällä päin. Meidän laskujen mukaan viikkoja oli keskiviikkona kasassa 6+4, joka varhaisultrassa varmistui paikkaansa pitäväksi. Aion siis itse laskea ja elää alkuperäisillä viikoilla, enkä neuvolan viikoilla.

Jos neuvola jännitti, niin voi elämä, miten paljon varhaisultra jännitti. Kävimme ultrassa Helsingin Perhe-Artessa, joka sijaitsee Käpylässä. Ultrauksen suoritti kätilö, joka oli älyttömän mukava. Totesi heti alkuun, että ”Teille on tulossa vauva”. Se kuulosti niin hassulta ja uskomattomalta! Vastasimme, että toivottavasti. Hän kyseli meidän hoidoista: missä kävimme, oliko ruuhkaa. Kysely tuli jotenkin niin luontevasti, että naisparien hoidot ovat hänelle varmaan tuttuja. Oli mukavaa rupatella hoidoista, niin kuin ne eivät olisi mitenkään poikkeava lastenhankintatapa. Tai me emme olisi mitenkään normeista poikkeavia.

”Siinä hän on.” Näimme meidän pienemme ensimmäisen kerran, se hetki oli sanoinkuvailematon. Lystin silmät kostuivat ja itse vain hymyilin. Vähän yllätyin, ettei kyynel vierähtänyt silmästä! Hänellä oli kokoa 7 mm ja koko vastasi viikkoja 6+4. Pieni sydän löi niin mahdottoman kovaa. Ruskuaispussikin löytyi lopulta. Meidän pieni on kerännyt kaiken kohdusta löytyvän itsensä lähelle, joka aiheutti hieman sydämentykytyksiä. Kätilö epäili, että meille olisi tulossa kaksoset ja vielä identtiset.

Ultrassa näkyi toinen syke, mutta epäselvästi alkion takana. ”Montako alkiota teille siirrettiin?” Kysymystä seurasi epäuskoinen hiljaisuus ja hermostunutta naurua. ”Ei meille siirretty mitään”. Kätilö ultrasi ja ultrasi. Toinen syke oli kuitenkin napanuoran syke. Tämän pitäisi näkyä vasta viikolla 8, joten bebemme olikin vain aikaansa edellä. Joten loppu hyvin kaikki hyvin, yksi pieni pitäisi olla tulossa. Olin kaiken lisäksi edellisenä yönä nähnyt unta, että ultrasta löytyisi kaksoset, joten ei kyllä naurattanut yhtään tämä epäily! Kerroimme epämääräisistä vatsakivuistani, ja ne liittyvät todennäköisesti kohdun kasvuun. Kohtuni on kuulemma turvonnut, joka on merkki aktiivisesta kasvusta.

Ultraus Perhe-Artessa maksoi vain 84 €. Väestöliitolla se olisi maksanut 70€* enemmän.   Suosittelemme  paikkaa lämpimästi! Seuraavan kerran pitäisi mennä labroihin viikolla 10+0, ja ensi viikolla odotan np-ultran lähetettä saapuvaksi. Ultraus on viikoilla 10+0–13+6, joten enimmillään menee 6 viikkoa, että näemme beben taas. Se ei ole kovin pitkä aika, koska sitten minulla alkaa taas koulukin ja tuntuu, että siihen on vain hyvin vähän aikaa.

❤ Lempi

*Sain kommentoijalta tiedon, että naisparit ja itselliset naiset saavat kela-korvauksen Väestöliiton varhaisultrasta! Luulin, että korvauksen saa vain alkututkimuksista, mutta tämä on ilahduttava tieto:) Kokonaishinta varhaisultralle on 181€ ja kela-korvauksen jälkeen hinnaksi jää 151€ (ultraus 91€ + lääkärin palkkio 60€). 

6. raskausviikko

Ihan uskomatonta, että nyt on jo elokuu. Tänään eletään viikkoja 6+2, 6. raskausviikko hujahti mökillä. Sain kuin sainkin viikko sitten varattua ensimmäisen neuvolan ja saimme ajan jo tälle viikolle! Kotikunnassamme ensimmäinen neuvolakäynti on viikoilla 7–9. Yllätyin, kun aikaa varatessani minulta kysyttiin, onko raskaus saanut alkunsa spontaanisti vai hoidoilla. Vastasin, että hoidoilla, koska puolisoni on nainen. Tämän jälkeen minulta kysyttiin, milloin munasolut oli luovutettu. Siinä sitten korjailin, että ihan omat munasolut, mutta luovutetut siittiöt. Mitä lie sairaanhoitaja ajatteli, mutta selitti sitten, että munasolujen ikä vaikuttaisi tuleviin seulontoihin.

Täytyy kyllä antaa kiitosta, että hoitaja otti heti kopin parisuhteestamme, koska pyysi puolisoanikin täyttämään esitietolomakkeen, I-sanaa ei mainittu puhelun aikana kertaakaan. Myös esitietolomake yllätti positiivisesti. Vaikka raksi ruutuun -kohdassa on I niin selitekohdassa on ”I = isä/kumppani/puoliso”. En ymmärrä, miksi siinä ei voi pelkästään lukea kumppani/puoliso, mutta tämä on ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Saa nähdä, kuinka neuvolan hoitajamme ottaa meidät vastaan. Odotan mielenkiinnolla!

Tuleva keskiviikko on jännittävä päivä, koska silloin on tämä neuvolakäynti JA varhaisultra. Hassu sattuma, mutta kelpaa meille, koska olemme molemmat silloin vapaalla. Neuvola on heti aamusta klo 8 ja varhaisultra muutama tunti myöhemmin. Varhaisultra jännittää. En ole uskaltanut hihkua ja fiilistellä raskautta, koska jos selviääkin, että se on vain tuulimuna tai muuta ikävää. Lysti sen sijaan elää jo niin kuin vatsassa olisi jotain. Se on toisaalta tosi ihanaa, koska se tekee raskaudesta vähän konkreettisempaa, ja en olisi tätä Lystistä heti uskonut. Lysti kun on meistä se realistisempi ja rationaalisempi persoona (kyllä olet muru!) ja minä enemmän haihattelija.

Sitten kuudennen viikon oirekirjoa. Se on ollut hyvin vähäistä, mutta kuitenkin oireita on ollut. Ei mitään maata mullistavia uusia oireita ja tämä listaus on hyvin viime viikon kaltainen. Kuudes raskausviikko meni oikein leppoisasti, ja olo on edelleen hyvä.

6. raskausviikon oireet 

Kipeät rinnat.
Edelleen, mutta yhä vähenemään päin. Etenkin vasen rinta on melkein jo normaalin tuntuinen varsinkin aamuisin. Rinnat kipeytyvät iltaa kohden. Huomasin myös ensimmäiset uudet raskausarvet rinnoissani, joten ne ovat todistetusti kasvaneet!

Paha olo.
Ehdottomasti lisääntynyt, etenkin jos ruokailujen välit venyvät liian pitkiksi. Pahoinvointi keskittyy yleensä iltoihin. Olo on useimmiten erittäin krapulainen. Tiedättehän: on paha olo, olisi pakko syödä, ei tee mieli ruokaa, mutta ruoka auttaisi. Kamala oravanpyörä ja Ihan kamala olo, mutta jos saan jotain alas (twix-patukat ovat oiva hätäruoka), niin olo helpottuu huomattavasti. Onneksi Lysti toimii järjen äänenä ja on patistamassa syömään.

Vatsan juiliminen ja repäisykivut.
Vatsaa on juilinut menkkamaisesti läpi viikon. Öisin jos käännän rivakasti kylkeä, niin vatsaa repäisee ikävästi.

Vessassa ravaus.
Jatkuu yhä ja mikä pahinta, nyt myös öisin! Yhtenä yönä kävin pahimmillaan NELJÄ KERTAA vessassa. Parhaimmillaan pääsen yhdellä heräämisellä.

Kahvi etoo.
Kyllä, uskokaa tai älkää, en ole juonut kahvia sitten viidennen raskausviikon. En edes mökillä nauttinut aamukahvia, koska kahvia ei tee mieli ollenkaan. Tämä jos joku on Oire isolla O:lla! Muodon vuoksi yritin saada puolisen kuppia alas, etten herättäisi epäilyksiä.

Eilen kerroin raskaudesta parhaimmille ystävilleni. Tai no kerroin ja kerroin, kun en saanut sanottua ”olen raskaana”. Ystäväni kysyi, miten vauvaprojekti etenee ja ainut mitä sain aikaan vastaukseksi oli ”hyvin” ja leveän virneen sekä hysteeristä naurua. Samainen ystäväni oli jo aavistellut, että olen raskaana, koska en ole kertonut projektista mitään:D Varsinainen raskausmeedio. Siinä sitten hoettiin, että uskomatonta ja nyt ollaan niin aikuisia ja että voiko tämä olla totta. Näitä asioita ihmettelen yhä joka päivä. Uskomatonta. Epätodellista. En voi käsittää. Ne ovat olleet kuluneiden viikkojen fiilikset ja ovat sitä edelleen. Ehkä keskiviikon jälkeen asiat konkretisoituvat taas hieman.

❤ Lempi

Testipäivä

Tänään on virallinen testipäivä. Emme malttaneet kuitenkaan odottaa, taaskaan, vaan testasimme jo dpo 12. Tällä kertaa kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat.

Elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti! Testasimme Apteekin raskaustestillä  ja olin yllättynyt viivan vahvuudesta. Keskustelupalstoilta olin ymmärtänyt, ettei apteekin testi anna herkästi vahvaa viivaa. Teimme testin illalla n. 5h pidätyksellä. Tarkoitus oli testata dpo 13 aamulla, mutta olimme molemmat lähdössä töihin heti aamusta jo 6.30–7.30. Siihen ei olisi jäänyt paljoa aikaa hihkua plussaa tai surra negaa.

Joten dpo 12 jännäsimme vessan lattialla. Odotimme minuutin ja voi että, miten meitä jännitti katsoa testiä. Mutta: Positiivinen! Plussa! Kaksi viivaa! Viivat nähtyään Lysti hoki: ”Haluan hymynaaman, onko tää nyt plussa.” Ja minä vakuutin, että kyllä viiva kuin viiva on raskaustestissä plussa. Olin odottanut haaleaa viivaa, josta ehkä näkyisi jotain jos oikein siristää. Mutta vielä mitä! Ihan oikea viiva! Näin selkeä! Aivan uskomaton tunne. Plussan jälkeinen ensireaktiomme oli nauru, nauroimme lähes hysteerisesti. Taisinpa jopa kuiskata, että mitä me ollaan menty tekemään. Omalääkärimme oli oikeassa: oli testi negatiivinen tai positiivinen, se on aina järkytys. Niin uskomatonta, ei sitä oikein usko vieläkään todeksi. Me ollaan toistaiseksi ihan oikeasti raskaana! Tuijotin testiä pitkään ja Lysti sanoi, että kyllä se viiva siinä edelleen on. Ihan uskomatonta.

Tänään on virallinen testipäivä ja testasimme aamulla PregCheckillä. Lystiä jännitti taas kamalasti. Katsoin testiä minuutin jälkeen ja viiva oli aika haalea, joka vähän säikäytti. Mutta viiva se oli kuitenkin ja viiden minuutin jälkeen viiva oli jo hyvin vahvistunut.

Tiedostan valitettavan hyvin kaikki ongelmat tuulimunasta kemialliseen raskauteen. Viikkojakin yritin jo laskeskella, ja mitä ilmeisemmin nyt eletään vasta viikkoja 3+6. Mutta kuitenkin jo neljännen raskausviikon loppua. Se kuulostaa pelottavan vähältä, mutta etenemme päivä kerrallaan. Tällä hetkellä olemme raskaana, kunnes toisin todistetaan<3.

Palaan myöhemmin kirjoittamaan oireista ja piinapäivistä!

❤ Lempi

Toimintasuunnitelma

Teimme eilen klinikalla toimintasuunnitelman, jos raskaus ei tästä inssistä ala. Lääkäri kyseli, mitä olimme puhuneet omalääkärimme kanssa aukiolotutkimuksesta. Keskustelimme siitä ensikäynnillä, mutta emme aikatauluttaneet sitä mihinkään kohtaan. Omalääkärimme on sellainen, että hän koittaa välttää ”turhia” toimenpiteitä. Mikä on rahallisestikin mukavaa, tässä kierrossahan en käynyt lainkaan folliultrassa. Ohjeeksi sain vain tikuttaa ja varata inssin, kun tikkuun tulee plussa.

Jos raskaus ei ala, alkaa aukiolotutkimus olla ajankohtainen. Suunnitelma on, että kokeilemme vielä yhden inssin ennen tutkimusta. Tämä johtuu luovuttajan vaihtumisesta, koska sen suhteen inssit ikään kuin nollaantuivat. Jos siis kolmas inssi ei onnistu, niin sitten tehdään aukiolotutkimus. Kiertoni on onneksi niin pitkä, että aukiolotutkimus ja inssi ehditään tehdä samaan kiertoon.

Lääkäri osuvasti totesi, että aina puhutaan siihen malliin, ettei raskaus onnistuisi. Mutta  kun todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, niin onko tuo ihmekään. Sitä paitsi minusta on helpottavaa, että on suunnitelma. Lapsenteossa on niin monta epävarmuustekijää, niin suunnitelmat hoitojen suhteen tuovat varmuutta. Ja onhan aina se mahdollisuus, että raskaus todella alkaisi.

Sen varalle meillä ei oikeastaan toimintasuunnitelmaa ole. Ajatus tuntuu vielä niin utopistiselta, että en osaa enkä uskalla suunnitella elämää niin pitkälle. Paitsi vähän. Me asumme kaksiossa, joten olen katsellut asuntoamme sillä silmällä, miten voisimme asua siinä mahdollisimman pitkään. Se vaatii pieniä sisustus- ja remppahommia mm. kylpyhuoneeseen, keittiöön ja eteiseen. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että kahden aikuisen koti muuttuisi lapsiperheen kodiksi.

Olen miettinyt myös lapsen ja opintojen yhdistämistä. Minulla on vielä kaksi vuotta yliopisto-opintoja jäljellä. Mahdollinen laskettu aika sijoittuisi sellaiseen kohtaan opintoja, ettei minulla ole kamalasti pakollista yliopistolla oltavaa. Keväälle on tiedossa muutama kurssi ja projekti nimeltä Gradu alkaa. Haluan uskoa, että minulla on aikaa ja jaksamista tehdä gradua myös äitiyslomalla. Saa nähdä kuinka käy. Tämän enempää suunnitelmia meillä ei ole. Tai siis minulla ei ole. Lystihän meni ja osti uuden auton. Vauva-, siis autokuume yltyi niin kovaksi, että farmari oli pakko saada.

Tänään dpo 2. Aika menee hitaasti, mutta varmasti.

❤ Lempi

Huomenna inssiin!

Viime kierrossa heräsin joka päivä ennen kahdeksaa testaamaan ovista, koska klinikan ajanvaraus alkaa klo 8 ja halusin olla kärppänä varaamassa inssiaikaa. Tänään heräsin vasta yhdeksän jälkeen, eikä ollut mikään kiire testaamaan.  Ehkä jotain rentoutta yrittämisen suhteen havaittavissa? Jätin tikun yksinään vessaan ja menin takaisin sänkyyn loikoilemaan. Viiden minuutin umpeuduttua laahustin katsomaan tuloksen.

Kas kummaa, jo ovelta näin PregCheckin kirkuvan punaiset viivat. Yllätysplussa! Vähän piti keräillä itseä ja muistuttaa, että soita nyt sinne klinikalle. Pieni pelko oli persuuksissa, ettei sopivia aikoja olisi enää jäljellä. Oman jännityksensä toi se, että tälle päivälle en inssiä halunnut, koska Lysti on koko päivän poissa. Ja voi että, huomiselle löytyi juuri passeli aamuaika. Lysti pääsee inssiin ja minä ehdin töihin ilman mitään kikkailuja.

En osannut odottaa ollenkaan ovisplussaa tänään. Viimeiset kierrot ovat olleet poikkeuksellisen pitkiä (32–33 päivää) ja ajattelin, että tuskinpa kierto vieläkään palautuu omiin uomeihinsa. Vaan toisin näyttäisi käyvän. Tänään on kp 16 eli ”normaali” 30 päivän kierto näyttäisi tulevan. Viimeksi ovis tuli kp 16 huhtikuussa, kun tehtiin kierron kartoitus. Ja siis, ovisplussa! En voi uskoa. Tänään, ihan ykskaks!

Jos huomenna testi olisi näyttänyt vielä negaa, olisimme passanneet tämän kierron. Haluan välttää paniikkiultrat ja -pistot. Meillä ei ole niin kiire, että haluaisin ottaa tästä hirveän stressin. Tämä projekti on osa elämää, ei koko elämä. Viime viikon loma teki  niin hyvää. Otin etäisyyttä blogeihin ja kaikkiin vauva-asioihin. Asiat palasivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vauvan saaminen on tärkeää, mutta ei se miettimällä ja stressaamalla etene. Tämä on minulta, suurstressaajalta, paljon sanottu. Oli oikea ratkaisu aloittaa yritys jo kesällä, nyt on niin paljon kaikkea kivaa, joka vie ajatukset helposti muualle.

Mutta nyt ajatukset on vahvasti tässä projektissa. Huomenna yritetään myöhäistä juhannusvauvaa!

❤ Lempi

 

Dpo 1–Dpo 14: ”Oireet”

Pettymykset on nielty ja elämä rullaa jälleen omalla painollaan. Luin nega-viikolla Eve Hietamiehen teoksen Puolinainen. Kirja kertoo pariskunnasta, joka koittaa saada lasta, mutta nainen saa toistuvasti keskenmenoja. Ei ollut hirveän fiksua ympätä sitä teosta negapettymyksiin. Lopulta en tiennyt, itkenkö kirjan aiheuttamia tunteita vai negojen aiheuttamaa pettymystä.

Nyt kuitenkin lupaamani lista oireista, joita bongasin piinapäivien aikana.

Dpo 1 – Inssi
Munasolu jo irronnut, oljessa vähän simppoja. Kaikin puolin vähän kurjat lähtökohdat inssille. Inssin jälkeen paha olo. Rauhallinen mieli.

Dpo 2
Paha olo, vatsa kuralla. Vatsatauti? Jännitys purkautuu? Rauhallinen mieli. Vatsa kipeä oikealta puolelta.

Dpo 3
Paha olo jatkuu. Vihlaisu keskeltä alavatsaa, illalla muutama viiltokipu häpyluun kohdalla.

Dpo 4
Ummettaa. Viiltävä kylkikipu. Muuten normaali olo.

Dpo 5
Enää ei edo. Selkäkipuja yläselässä, itkuherkkä.

Dpo 6
Yöllä vatsakipuja ja oikealla puolella kupli. Kova pissahätä koko ajan. Alavatsassa tuikkii, menkkamaista juilintaa.

Dpo 7
Normaali olo, vähän vatsakipuja. Usko alkaa karista, levottomuus hiipii. Haluaisin jo testata!

Dpo 8
Aamulla etoo taas. Illalla närästys ja ranteita koskee.

Dpo 9
Aamupalan jälkeen etoo. Vatsaa jomottaa vasemmalle. Rinnat kipeytyneet, ahdistaa kaikki.

Dpo 10
Yöllä pissalla ravausta. Maha kuralla, etova olo lounaan jälkeen. Vatsassa täysi olo. Vatsa tuntunut koko päivän oudolta, ei normaalia vatsakipua.

Dpo 11
Paha olo, ummettaa. Alettiin epäillä Lystin kanssa umpparia, onneksi kipu meni ohi. Kamalat henkiset pms-oireet.

Dpo 12
Testattiin ensimmäisen kerran, RSFU:n testillä nega. Kamalat pms-oireet, vatsassa vasemmalla tuntuu, että menkat alkaa.

Dpo 13
One stepillä nega. Aamulla närstää, ummettaa. Vatsassa jomottelee välillä oikealta, välillä vasemmalta. Normaali olo.

Dpo 14
Virallinen testipäivä, PregCheckillä nega. Kamalat menkkakivut aamulla. Paperiin jää illalla vaaleanpunaista, tuhruttelu alkaa.

Dpo 15/kp 1
Kierto alkaa alusta, närästää.

Vatsan epämääräinen toiminta on minulle ihan arkipäivää, joten noista ”oireista” ei olisi voinut sanoa juuta eikä jaata. Ensi kierrossa en aio lukea enää yhtäkään dpo X ja oireet -keskustelua. Minulla tietysti oli kaikki luetellut oireet ja aloin varmaan keksiä niitä itsekin. Huomenna lähden juhannuksen viettoon mökille ja sieltä palatessani alkaakin tikuttelu. Kp 14 on ensi viikon tiistai, joten 7 päivää ja taas ollaan yritysrumbassa.

Ihanaa juhannusta kaikille!

❤ Lempi

Puhtaanvalkoinen

Ei edes viivanpaikkaa, sellainen oli tämän päivän ja elämäni ensimmäinen raskaustesti, jonka tein. Pettymys ei ollut nega, vaan se, että se nega oli niin selkeä. Ei ollu mitään epäselvää väriä. Testi ei jättänyt arvailun varaa, että näkyisikö nyt jotain vai eikö näkyisi. Kun ei vaan näkynyt mitään missään eri valossa.

Tänään oli dpo 11, aivan liian aikaista testata. Mutta halusin, koska on riski, että kuukautiset alkaisivat huomenna. Kierto on ollut nyt kevään melko säännöllisen epäsäännöllinen. Kierto on pidentynyt 29 päivästä 31–32 päivään. Kun on mahdollista ensimmäistä kertaa ikinä päästä tekemään raskaustesti, niin halusin tehdä edes yhden testin negankin uhalla ennen menkkoja. Todellisuudessa tein testejä kaksi, ihan vaan jos se toinen olisi virheellinen. Ensimmäinen oli RSFU:n testi, joka näyttää raskauden jopa 4 päivää ennen kuukautisia! Silti ohjeissa suositeltu testauspäivä oli oletettujen kuukautisten ensimmäinen päivä. Toinen testi oli Raskauskeiju.fi:n One step -kylkiäistesti. Varsinaiseksi testiksi ostimme PregCheckejä, koska merkin ovulaatiotesti toimivat kohdallamme. Nämä säästämme keskiviikoksi, jos tarvetta tulee. Jätimme CB:n digitaaliset suosiolla pois, koska teksti ”EI RASKAANA” olisi liian karu.

Aikaisemmin tällä viikolla  jopa ahdisti tämä odotus ja piinapäivät näyttivät todellisen luonteensa. Liikaa blogeja ja keskustelupalstoja, liikaa vapaapäiviä, liikaa aikaa ajatella. Sovimme Lystin kanssa, että olkoon sunnuntai ensimmäinen testipäivä. Halusin uskoa, että olen yksi niisstä harvoista, jotka tuottaisivat äärettömän paljon hcg:tä ja plussa näkyisi hyvin aikaisin. Mikä olo on nyt? Rauhallinen. Jälleen. Mitään selviä raskausoireita ei ole, oikeastaan vain hyvin selkeitä PMS-oireita. Järjettömän matala ärsyyntymiskynnys, kipeät rinnat, perussettiä. Vatsaa juilii välillä ja nyt onkin ajan kysymys, milloin menkat alkavat.

Olen kovasti pohtinut, miltä tuntuu, kun tietää olevansa raskaana. Kun osa ihmisistä kirjoittaa, että he vain tietävät. Olisiko se sitä, että minulla on olo, etten ole jäänyt tyhjäksi? Että olen ”täysi”? Toisaalta se voi liittyä ruokaan ja siihen, ettei ole nälkä. Eniten oloani kuvaa sana tavallinen. Ehkä se on joku pessimistinen defenssi mahdollista negaa varten tai sitten tämä asia ei ole vielä niin tunteissa. Ehkä? Katsotaan asiaa uudestaan, kun menkat alkavat tai testi näyttää plussaa. Ehkä sitten ollaan jo muissa fiiliksissä.

❤ Lempi