7. raskausviikko

Viikot vierivät. Voisin aloittaa tällä fraasilla jokaisen raskausviikkopostauksen, koska aika tuntuu menevän todella nopeasti. Ja mitä enemmän viikkoja kertyy, sitä lähempänä on asian paljastaminen perheillemme. Emme ole puhuneet perheenlisäyksestä perheillemme oikeastaan mitään, joten asia tulee heille täytenä yllätyksenä. Ajattelimme kertoa bebestä np-ultran jälkeen.

7. raskausviikon oireet

Paha ja etova olo.
Tämä on ollut viikon pahin oire. Tämä on hankaloittanut syömisiä, koska on tehnyt mieli vain hapankorppuja ja juustoa. Tämän seurauksena vatsani on vetänyt totaalijumiin. Lämpimäksi ruuaksi olen syönyt mm. pakastepizzoja ja muuta hyvää vatsalle.. Tällä viikolla aion skarpata ja sunnuntaina täytettiin jääkaappi salaattitarvikkeilla ja söin aamupalaksi puuroa ja visibliniä. Josko se vatsa tästä alkaisi taas toimimaan.

Pahoinvointi paheni viime viikolla 6. raskausviikosta. Puhdistin läjän kanttarelleja, ja se haju sai yökkimään niin pahasti. En varmastikaan voi syödä kanttarelleja pitkään aikaan… Hajuaisti on myös terävöitynyt, koska useat eri hajut saivat aikaan yökkirefleksin. Kertaakaan en ole oksentanut, mistä olen iloinen. Paha olo onneksi helpottaa töissä, koska se voisi muuten olla vähän hankalaa. Olen töissä ruokakaupassa ja siellä kaiken maailman hajuja riittää.

Pahaan oloon auttaa, kun muistan syödä tarpeeksi usein. Tuntuukin, että koko ajan saisi olla mupeltamassa jotain. Kun vielä söisin tarpeeksi terveellisesti, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Yllättävää kyllä, mitään makeaa ei tee mieli. Meillä on kotona tummaa suklaata ja kitkatteja, mutta en ole koskenut niihin. Tämä on minulle todella poikkeuksellista, koska rakastan makeaa ja etenkin suklaata.

Väsymys.
Toiseksi pahin oire. Eri blogeja lukiessani ihmettelin raskauden sänkyyn kaatavaa väsymystä, mutta en enää. Eilen nousin ylös, käytin koiran, söin aamiaista, kävimme kaupassa ja menin takaisin nukkumaan. Haukottelen pitkin päivää maailman makeimpia haukotuksia ja voisin nukkua kellon ympäri. Uni tuntuu olevan todella syvää unta, enkä meinaa saada aamuisin silmiä auki.

Mielialanvaihtelut.
Olen ollut suht’tasainen, omasta mielestäni, mutta huomaan ärsyyntyväni ihmeasioista, saan miniraivareita, jotka menevät onneksi ohi ja olen ehkä aavistuksen itkuherkempi. Toisaalta olen todella itkuherkkä jo muutenkin. Välillä olo on kuin olisi taantunut  lapseksi, tekee mieli polkea jalkaa ja kaikki on ihan tyhmää.

Rintojen kasvukivut.
Rintojen kipu on muuttunut. Nännit arastavat edelleen, mutta kasvukivut tulevat vihlontana ja kipu tuntuu syvemmällä rinnoissa.

Raskaus pyörii mielessä joka päivä. Meillä ei ole pienelle edes vielä työnimeä! Lysti ehdotti nimeksi Möhistä, mutta en oikein lämmenyt nimelle. Enkä ole vielä uskaltanut nimetä pientämme, koska en ole uskaltanut vielä kiintyä. Nimeäminen tekee vauvasta konkreettisempaa ja todellisempaa, ja ennen ultraa en voinut tietää, onko kohdussani edes mitään. Ultran jälkeen ajatukseni ovat muuttuneet ja huomaan kiintyväni pieneen päivä päivältä enemmän. Sen huomaan jo puheen tasolla: puhuttelen häntä täällä pieneksi ja puheessa bebe ei ole enää pelkästään se.

❤ Lempi

Mainokset

6. raskausviikko

Ihan uskomatonta, että nyt on jo elokuu. Tänään eletään viikkoja 6+2, 6. raskausviikko hujahti mökillä. Sain kuin sainkin viikko sitten varattua ensimmäisen neuvolan ja saimme ajan jo tälle viikolle! Kotikunnassamme ensimmäinen neuvolakäynti on viikoilla 7–9. Yllätyin, kun aikaa varatessani minulta kysyttiin, onko raskaus saanut alkunsa spontaanisti vai hoidoilla. Vastasin, että hoidoilla, koska puolisoni on nainen. Tämän jälkeen minulta kysyttiin, milloin munasolut oli luovutettu. Siinä sitten korjailin, että ihan omat munasolut, mutta luovutetut siittiöt. Mitä lie sairaanhoitaja ajatteli, mutta selitti sitten, että munasolujen ikä vaikuttaisi tuleviin seulontoihin.

Täytyy kyllä antaa kiitosta, että hoitaja otti heti kopin parisuhteestamme, koska pyysi puolisoanikin täyttämään esitietolomakkeen, I-sanaa ei mainittu puhelun aikana kertaakaan. Myös esitietolomake yllätti positiivisesti. Vaikka raksi ruutuun -kohdassa on I niin selitekohdassa on ”I = isä/kumppani/puoliso”. En ymmärrä, miksi siinä ei voi pelkästään lukea kumppani/puoliso, mutta tämä on ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Saa nähdä, kuinka neuvolan hoitajamme ottaa meidät vastaan. Odotan mielenkiinnolla!

Tuleva keskiviikko on jännittävä päivä, koska silloin on tämä neuvolakäynti JA varhaisultra. Hassu sattuma, mutta kelpaa meille, koska olemme molemmat silloin vapaalla. Neuvola on heti aamusta klo 8 ja varhaisultra muutama tunti myöhemmin. Varhaisultra jännittää. En ole uskaltanut hihkua ja fiilistellä raskautta, koska jos selviääkin, että se on vain tuulimuna tai muuta ikävää. Lysti sen sijaan elää jo niin kuin vatsassa olisi jotain. Se on toisaalta tosi ihanaa, koska se tekee raskaudesta vähän konkreettisempaa, ja en olisi tätä Lystistä heti uskonut. Lysti kun on meistä se realistisempi ja rationaalisempi persoona (kyllä olet muru!) ja minä enemmän haihattelija.

rv6

Sitten kuudennen viikon oirekirjoa. Se on ollut hyvin vähäistä, mutta kuitenkin oireita on ollut. Ei mitään maata mullistavia uusia oireita ja tämä listaus on hyvin viime viikon kaltainen. Kuudes raskausviikko meni oikein leppoisasti, ja olo on edelleen hyvä.

6. raskausviikon oireet 

Kipeät rinnat.
Edelleen, mutta yhä vähenemään päin. Etenkin vasen rinta on melkein jo normaalin tuntuinen varsinkin aamuisin. Rinnat kipeytyvät iltaa kohden. Huomasin myös ensimmäiset uudet raskausarvet rinnoissani, joten ne ovat todistetusti kasvaneet!

Paha olo.
Ehdottomasti lisääntynyt, etenkin jos ruokailujen välit venyvät liian pitkiksi. Pahoinvointi keskittyy yleensä iltoihin. Olo on useimmiten erittäin krapulainen. Tiedättehän: on paha olo, olisi pakko syödä, ei tee mieli ruokaa, mutta ruoka auttaisi. Kamala oravanpyörä ja Ihan kamala olo, mutta jos saan jotain alas (twix-patukat ovat oiva hätäruoka), niin olo helpottuu huomattavasti. Onneksi Lysti toimii järjen äänenä ja on patistamassa syömään.

Vatsan juiliminen ja repäisykivut.
Vatsaa on juilinut menkkamaisesti läpi viikon. Öisin jos käännän rivakasti kylkeä, niin vatsaa repäisee ikävästi.

Vessassa ravaus.
Jatkuu yhä ja mikä pahinta, nyt myös öisin! Yhtenä yönä kävin pahimmillaan NELJÄ KERTAA vessassa. Parhaimmillaan pääsen yhdellä heräämisellä.

Kahvi etoo.
Kyllä, uskokaa tai älkää, en ole juonut kahvia sitten viidennen raskausviikon. En edes mökillä nauttinut aamukahvia, koska kahvia ei tee mieli ollenkaan. Tämä jos joku on Oire isolla O:lla! Muodon vuoksi yritin saada puolisen kuppia alas, etten herättäisi epäilyksiä.

Eilen kerroin raskaudesta parhaimmille ystävilleni. Tai no kerroin ja kerroin, kun en saanut sanottua ”olen raskaana”. Ystäväni kysyi, miten vauvaprojekti etenee ja ainut mitä sain aikaan vastaukseksi oli ”hyvin” ja leveän virneen sekä hysteeristä naurua. Samainen ystäväni oli jo aavistellut, että olen raskaana, koska en ole kertonut projektista mitään:D Varsinainen raskausmeedio. Siinä sitten hoettiin, että uskomatonta ja nyt ollaan niin aikuisia ja että voiko tämä olla totta. Näitä asioita ihmettelen yhä joka päivä. Uskomatonta. Epätodellista. En voi käsittää. Ne ovat olleet kuluneiden viikkojen fiilikset ja ovat sitä edelleen. Ehkä keskiviikon jälkeen asiat konkretisoituvat taas hieman.

❤ Lempi