9. raskausviikko

Voisiko tämä väsymys jo loppua? Päivistä menee hyvät siivut hukkaan, kun on pakko nukkua päiväunet. Esimerkiksi lauantaina heräsin 8.30, olin kotoa pois 9.40–12, nukuin 12.30-13.30 ja illaksi meninkin töihin. Töiden jälkeen iltapala ja heti nukkumaan. Kuten edellisen kerran kirjoitin, odotan kauhulla koulun alkua. Opiskelen yliopistolla suomen kieltä ja nyt minulla alkaa aineenopettajan opinnot, jotka ovat intensiivisyydessään erittäin rankat. Luvassa on mm. tällaisia herkkupäiviä: koulua 8-15, jonka perään töitä 16-20.30. Superia!

9. raskausviikko ei tuonut mukanaan mitään erikoista. Vähän itkuherkkyyttä lisää ja pieniä tussahteluja, mutta ei mitään dramaattista muutosta normaaliin eloon. Lempiohjelmani Masterchef Australia jatkui  ja olen useasti itkeskellyt aiempien kausien jaksoissa, kun lempparini onnistuvat. Nyt itkin jokaisen onnistuneen kotikokin kohdalla. 1,5h non-stopkyynelehdintää:D Voi luoja. Silmät kostuvat muutenkin milloin mistäkin ja milloin missäkin. Töissä, julkisilla paikoilla, ihan missä vaan.

Paha olo jatkuu edelleen. Nyt kun on rv 9+ niin vau.fi kertoi, että paha olo yleensä helpottaa. No ei täällä vaan. 3h on ehdoton maksimi ruokailuvälille. Uutena oireena on tullut nälkä. Vaikka olisin juuri syönyt hyvin, niin ei mene kauaa, että minulla on jälleen kiljuva nälkä. Lysti naureskelikin, että kehenköhän Lyllerö on tullut. Lystillä nimittäin on aina nälkä:D Mielitekoja ei juurikaan ole, lähinnä etovien ruokien lista pitenee. Listalla on mm. kananmunat, kanttarellit, tofu. Elän tällä hetkellä puurolla ja jälkiuuniruisleivillä. Ruokasuunnittelu on hankalaa, koska tämän päivän ruokaa ei välttämättä tee enää huomenna mieli. Näin kävi mm. pinaattikeiton kanssa.

Olen päässyt eroon joka aamuisesta rintakivun tsekkaamisesta. Tajusin yksi päivä, ettei ole enää pakottava tarve testata, ovatko tissit vielä kipeät. Kyllä ne ovat, niin kipeät, etten enää voi nukkua vatsallani. Mitään vatsankasvua en ole huomannut, koska se on koko ajan turvonnut ja kun tuota pötsiä on jo ennestään. Ainut indikaattori tällä hetkellä ovat työhousuni, jotka ovat alkaneet puristaa.. Ne ovatkin ainoat käytössä olevat housut, muuten käytän mekkoja ja hameita. Töissä alaselkä on alkanut kipuilemaan, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että pakaralihakseni on jumissa?! Lysti paineli selkääni ja ainut kipupiste löytyi pakarasta. Pitäisi siis venytellä… Olen unohtanut kirjata yhden alkuviikkojen oireen, joka jatkuu edelleen aina silloin tällöin. Välillä iho on niin kosketusherkkä, että kaikki kosketus tuntuu pahalta. Tämä on ollut tosi erikoinen oire, onko muilla ollut ihon aistiherkkyyttä?

Meillä olisi ollut nt-ultra 9.9., joka olisi ollut 11+6, mutta jouduin harmikseni siirtämään sitä. Onneksi vain muutamalla päivällä ja ultra on nyt 13.9. 12+3. Miten siihen asti malttaa odottaa? Mieli on onneksi hyvä. Ei enää kamalia keskenmenon pelkoja ja osaan jo nauttiakin tästä olotilastani. Tuntuu, että tämä ensimmäinen kolmannes menee niin sumussa ja salassa. Tavallaan odotan jo isoa vatsaa ja sitä, että on näkyvästi raskaana. Silloin raskaus ehkä tuntuu itsellekin todellisemmalta.

Minulla on ensihankintapostaus luonnoksissa, koitan saada sen kirjoitettua loppuun ennen seuraavaa raskausviikko-päivitystä! Ihanaa alkanutta viikkoa:)

❤ Lempi

Mainokset

8. raskausviikko

On pitänyt kirjoittaa tällä viikolla vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. En niin millään. Enpä ole saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Tämän viikon päivärytmi on ollut kuta kuinkin seuraava:

9.00 Herätys
9.10 Koira lenkille
9.30 Aamupala

10-12 Touhuamista: kaupassa käyntiä, juoksevien asioiden hoitamista

12-14 Päiväunet

14.30 Töihin valmistautumista
16-20 Töissä

Päiväunet ovat olleet ihan välttämättömät! Päikkärit eivät ole minulle mikään uusi juttu, olen nukkunut niitä paljonkin. Mutta en joka päivä, ja näin syvää unta kuin nyt olen nukkunut. Eilen pääsin nukkumaan päikyt vasta neljän aikaan ja siitä seurasi kamala päänsärky.

Paha olo on ollut seurana useana päivänä, mutta on ollut myös päiviä, kun pahaa oloa ei ole ollut. Siitäkös sitten heti alkoi pelkokela pyöriä: ”onkohan nyt kaikki hyvin, miksen vain nauttinut niistä pahan olon päivistä?!”. Kohtu tuntuu kasvavan urakalla, välillä tulee tosi kovia hetkittäisiä repäisykipuja. Etenkin, jos käännän yöllä kylkeä liian rivakasti.

Koulu jatkuu parin viikon päästä ja väsyttää jo nyt, miten tulen jaksamaan. Pahimmillaan päivät ovat 8-20, jos koulupäivälle sattuu myös työvuoro. Ehkä pitää saada juotua kahvia, niin jaksaisi edes vähän paremmin. Mitään uusia raskausoireita tai oireettomuuksia tällä viikolla ei ole tullut. Välillä sitä havahtuu miettimään, että tällaistako tämä on. En oikein tiedä, millaiseksi ensimmäisen kolmanneksen olin kuvitellut, harva kun useimmiten siitä kertoo. Mutta en valita, jos pääsen näinkin helpolla.

Tänään viikkoja on kasassa 8+1. 9. viikko siis! Hurjaa, että 3 viikkoa enää, niin päästään turvallisille vesille, tai ainakin turvallisemmille. Ja se tarkoittaa sitä, että asiasta pitäisi alkaa kertoa myös perheille. Onneksi on kolme viikkoa aikaa valmistautua siihen henkisesti. Voiko siihen toisaalta koskaan olla tarpeeksi valmis?:D

❤ Lempi

7. raskausviikko

Viikot vierivät. Voisin aloittaa tällä fraasilla jokaisen raskausviikkopostauksen, koska aika tuntuu menevän todella nopeasti. Ja mitä enemmän viikkoja kertyy, sitä lähempänä on asian paljastaminen perheillemme. Emme ole puhuneet perheenlisäyksestä perheillemme oikeastaan mitään, joten asia tulee heille täytenä yllätyksenä. Ajattelimme kertoa bebestä np-ultran jälkeen.

7. raskausviikon oireet

Paha ja etova olo.
Tämä on ollut viikon pahin oire. Tämä on hankaloittanut syömisiä, koska on tehnyt mieli vain hapankorppuja ja juustoa. Tämän seurauksena vatsani on vetänyt totaalijumiin. Lämpimäksi ruuaksi olen syönyt mm. pakastepizzoja ja muuta hyvää vatsalle.. Tällä viikolla aion skarpata ja sunnuntaina täytettiin jääkaappi salaattitarvikkeilla ja söin aamupalaksi puuroa ja visibliniä. Josko se vatsa tästä alkaisi taas toimimaan.

Pahoinvointi paheni viime viikolla 6. raskausviikosta. Puhdistin läjän kanttarelleja, ja se haju sai yökkimään niin pahasti. En varmastikaan voi syödä kanttarelleja pitkään aikaan… Hajuaisti on myös terävöitynyt, koska useat eri hajut saivat aikaan yökkirefleksin. Kertaakaan en ole oksentanut, mistä olen iloinen. Paha olo onneksi helpottaa töissä, koska se voisi muuten olla vähän hankalaa. Olen töissä ruokakaupassa ja siellä kaiken maailman hajuja riittää.

Pahaan oloon auttaa, kun muistan syödä tarpeeksi usein. Tuntuukin, että koko ajan saisi olla mupeltamassa jotain. Kun vielä söisin tarpeeksi terveellisesti, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Yllättävää kyllä, mitään makeaa ei tee mieli. Meillä on kotona tummaa suklaata ja kitkatteja, mutta en ole koskenut niihin. Tämä on minulle todella poikkeuksellista, koska rakastan makeaa ja etenkin suklaata.

Väsymys.
Toiseksi pahin oire. Eri blogeja lukiessani ihmettelin raskauden sänkyyn kaatavaa väsymystä, mutta en enää. Eilen nousin ylös, käytin koiran, söin aamiaista, kävimme kaupassa ja menin takaisin nukkumaan. Haukottelen pitkin päivää maailman makeimpia haukotuksia ja voisin nukkua kellon ympäri. Uni tuntuu olevan todella syvää unta, enkä meinaa saada aamuisin silmiä auki.

Mielialanvaihtelut.
Olen ollut suht’tasainen, omasta mielestäni, mutta huomaan ärsyyntyväni ihmeasioista, saan miniraivareita, jotka menevät onneksi ohi ja olen ehkä aavistuksen itkuherkempi. Toisaalta olen todella itkuherkkä jo muutenkin. Välillä olo on kuin olisi taantunut  lapseksi, tekee mieli polkea jalkaa ja kaikki on ihan tyhmää.

Rintojen kasvukivut.
Rintojen kipu on muuttunut. Nännit arastavat edelleen, mutta kasvukivut tulevat vihlontana ja kipu tuntuu syvemmällä rinnoissa.

Raskaus pyörii mielessä joka päivä. Meillä ei ole pienelle edes vielä työnimeä! Lysti ehdotti nimeksi Möhistä, mutta en oikein lämmenyt nimelle. Enkä ole vielä uskaltanut nimetä pientämme, koska en ole uskaltanut vielä kiintyä. Nimeäminen tekee vauvasta konkreettisempaa ja todellisempaa, ja ennen ultraa en voinut tietää, onko kohdussani edes mitään. Ultran jälkeen ajatukseni ovat muuttuneet ja huomaan kiintyväni pieneen päivä päivältä enemmän. Sen huomaan jo puheen tasolla: puhuttelen häntä täällä pieneksi ja puheessa bebe ei ole enää pelkästään se.

❤ Lempi

6. raskausviikko

Ihan uskomatonta, että nyt on jo elokuu. Tänään eletään viikkoja 6+2, 6. raskausviikko hujahti mökillä. Sain kuin sainkin viikko sitten varattua ensimmäisen neuvolan ja saimme ajan jo tälle viikolle! Kotikunnassamme ensimmäinen neuvolakäynti on viikoilla 7–9. Yllätyin, kun aikaa varatessani minulta kysyttiin, onko raskaus saanut alkunsa spontaanisti vai hoidoilla. Vastasin, että hoidoilla, koska puolisoni on nainen. Tämän jälkeen minulta kysyttiin, milloin munasolut oli luovutettu. Siinä sitten korjailin, että ihan omat munasolut, mutta luovutetut siittiöt. Mitä lie sairaanhoitaja ajatteli, mutta selitti sitten, että munasolujen ikä vaikuttaisi tuleviin seulontoihin.

Täytyy kyllä antaa kiitosta, että hoitaja otti heti kopin parisuhteestamme, koska pyysi puolisoanikin täyttämään esitietolomakkeen, I-sanaa ei mainittu puhelun aikana kertaakaan. Myös esitietolomake yllätti positiivisesti. Vaikka raksi ruutuun -kohdassa on I niin selitekohdassa on ”I = isä/kumppani/puoliso”. En ymmärrä, miksi siinä ei voi pelkästään lukea kumppani/puoliso, mutta tämä on ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Saa nähdä, kuinka neuvolan hoitajamme ottaa meidät vastaan. Odotan mielenkiinnolla!

Tuleva keskiviikko on jännittävä päivä, koska silloin on tämä neuvolakäynti JA varhaisultra. Hassu sattuma, mutta kelpaa meille, koska olemme molemmat silloin vapaalla. Neuvola on heti aamusta klo 8 ja varhaisultra muutama tunti myöhemmin. Varhaisultra jännittää. En ole uskaltanut hihkua ja fiilistellä raskautta, koska jos selviääkin, että se on vain tuulimuna tai muuta ikävää. Lysti sen sijaan elää jo niin kuin vatsassa olisi jotain. Se on toisaalta tosi ihanaa, koska se tekee raskaudesta vähän konkreettisempaa, ja en olisi tätä Lystistä heti uskonut. Lysti kun on meistä se realistisempi ja rationaalisempi persoona (kyllä olet muru!) ja minä enemmän haihattelija.

rv6

Sitten kuudennen viikon oirekirjoa. Se on ollut hyvin vähäistä, mutta kuitenkin oireita on ollut. Ei mitään maata mullistavia uusia oireita ja tämä listaus on hyvin viime viikon kaltainen. Kuudes raskausviikko meni oikein leppoisasti, ja olo on edelleen hyvä.

6. raskausviikon oireet 

Kipeät rinnat.
Edelleen, mutta yhä vähenemään päin. Etenkin vasen rinta on melkein jo normaalin tuntuinen varsinkin aamuisin. Rinnat kipeytyvät iltaa kohden. Huomasin myös ensimmäiset uudet raskausarvet rinnoissani, joten ne ovat todistetusti kasvaneet!

Paha olo.
Ehdottomasti lisääntynyt, etenkin jos ruokailujen välit venyvät liian pitkiksi. Pahoinvointi keskittyy yleensä iltoihin. Olo on useimmiten erittäin krapulainen. Tiedättehän: on paha olo, olisi pakko syödä, ei tee mieli ruokaa, mutta ruoka auttaisi. Kamala oravanpyörä ja Ihan kamala olo, mutta jos saan jotain alas (twix-patukat ovat oiva hätäruoka), niin olo helpottuu huomattavasti. Onneksi Lysti toimii järjen äänenä ja on patistamassa syömään.

Vatsan juiliminen ja repäisykivut.
Vatsaa on juilinut menkkamaisesti läpi viikon. Öisin jos käännän rivakasti kylkeä, niin vatsaa repäisee ikävästi.

Vessassa ravaus.
Jatkuu yhä ja mikä pahinta, nyt myös öisin! Yhtenä yönä kävin pahimmillaan NELJÄ KERTAA vessassa. Parhaimmillaan pääsen yhdellä heräämisellä.

Kahvi etoo.
Kyllä, uskokaa tai älkää, en ole juonut kahvia sitten viidennen raskausviikon. En edes mökillä nauttinut aamukahvia, koska kahvia ei tee mieli ollenkaan. Tämä jos joku on Oire isolla O:lla! Muodon vuoksi yritin saada puolisen kuppia alas, etten herättäisi epäilyksiä.

Eilen kerroin raskaudesta parhaimmille ystävilleni. Tai no kerroin ja kerroin, kun en saanut sanottua ”olen raskaana”. Ystäväni kysyi, miten vauvaprojekti etenee ja ainut mitä sain aikaan vastaukseksi oli ”hyvin” ja leveän virneen sekä hysteeristä naurua. Samainen ystäväni oli jo aavistellut, että olen raskaana, koska en ole kertonut projektista mitään:D Varsinainen raskausmeedio. Siinä sitten hoettiin, että uskomatonta ja nyt ollaan niin aikuisia ja että voiko tämä olla totta. Näitä asioita ihmettelen yhä joka päivä. Uskomatonta. Epätodellista. En voi käsittää. Ne ovat olleet kuluneiden viikkojen fiilikset ja ovat sitä edelleen. Ehkä keskiviikon jälkeen asiat konkretisoituvat taas hieman.

❤ Lempi

5. raskausviikko

Huomenna vaihtuu kuudes raskausviikko. Tänään olisi pitänyt varata ensimmäinen neuvola-aika (!!) ja aika varhaisultraan. Koko ensi viikon olemme mökillä perheeni kanssa, joten siellä varaus ei onnistu. Tutkin eri yksityisten hintoja, ja tällä hetkellä Helsingissä sijaitseva Perhe-Arte näyttäisi olevan halvin. Kätilön tekemä ultraus maksaa siellä 70€, Väestöliitolla vastaanotto ja ultraus (ilmeisesti lääkärin tekemä) maksaa 181€. Varasin ajan siis Perhe-Artesta ja sinne menemme parin viikon päästä! Ultrauspäivänä viikkoja pitäisi olla kasassa 6+4. Neuvolan ajanvarauksessa oli valtavan pitkä jono, joten siirsin sen varauksen maanantaille.

Keskenmenon pelko on hiipinyt ajatuksiini. Olen koittanut rauhoitella itseäni hokemalla, että voin vaikuttaa siihen itse vain hyvin vähän. En haluaisi pelätä ja olla jatkuvasti huolestunut, koska jos aloitan sen kerran, niin tiedän, että se on vaikea saada loppumaan. Lopulta pelkään koko ajan kaikkea. Joten, koitan olla rauhallinen ja positiivisin mielin. Rv 5 ei ole tuonut mitään huimia raskausoireita, päinvastoin. Viikko on ollut melkoisen oireeton, jopa pelottavan oireeton. Jostain luin, että oireet alkavat kunnolla vasta kuudennella raskausviikolla? Ja onhan niitä oireettomiakin raskauksia.

5. raskausviikon oireet

Kipeät rinnat.
Ehdottomasti selkein oire, mutta sekin on lieventymään päin. Nännit ovat edelleen erittäin kosketusarat.
Huimaus ja pieni paha olo.
Nämä tulevat yleensä vasta iltapäivällä, jos ovat tullakseen. Etenkin päiväunien jälkeen olo on usein vähän hatara.
Vatsan toiminta.
Se on onneksi käynnistynyt uudelleen! Vatsa on kipuillut enää vain satunnaisesti. Eiliset vatsakivut tuntuivat kohdun kasvukivuilta, joita on ollut aiemminkin. Kivut kestivät vain vähän aikaa eivätkä olleet suolistoperäisten kipujen kaltaisia.
Iltaturvotus.
Iltaisin vatsa on turvonnut palloksi. Tämä ei sikäli ole mitään uutta auringon alla, koska IBS-vatsa turpoilee myös usein. Nyt turvotus on kuitenkin jokailtaista, mikä on poikkeuksellista.
Vessassa ravaus.
Virtsaamisen tarve on lisääntynyt, etenkin iltaisin. Tämä on hieman raskasta, kun haluaisi jo nukkumaan, mutta vessassa pitää pomppia useita kertoja. Myös työpäivien aikana tämä aiheuttaa hieman ongelmia.

Näillä oireilla ei uskoisi itseään raskaana olevaksi, ei niin millään!

rv 5

Eilen kerroin raskaudesta ensimmäiselle läheiselleni. Näin pitkästä aikaa hyvää ystävääni, joka tiesi projektistamme. Olin koko lounaan kerännyt rohkeutta kertoa. Hyvä tilaisuus tuli, kun ystäväni kysyi, miten projektimme etenee. Sanoin, että odota, näytän sinulle yhden kuvan. Kaivoin puhelimestani esiin kuvan positiivisesta testistä. Kertomistilanne oli paljon liikuttavampi kuin olin ikinä osannut kuvitella – silmät kostuivat molemmin puolin. Tuntui hyvältä jakaa salaisuus ystäväni kanssa. Raskaudesta kertominen tekee sen todemmaksi myös itselleni.

Perheen kesken salailuongelmia aiheuttaa kahvinjuonti. Olin eilen saanut kahvikiintiöni jo täyteen, kun kävimme iltapalalla äitini luona. Meillä perheessä juodaan paljon kahvia. Ei väliä, onko kello aamu- vai iltakahdeksan, kahvi on aina tippumassa. Eilen yritin sitten sönkötellä, että ei enää kahvia tähän aikaan. Ei mennyt läpi, kahvimuki iskettiin eteen. Yritin siinä sitten vähän hörppiä, ja tilaisuuden tullen kaadoin kahvit pois:D Sunnuntaina juhlitaan veljeäni ja silloin pitäisi päästä huomaamattomasti eroon skumppalasista…

❤ Lempi

Yk 1 ja yk 2 – erot ja yhtäläisyydet

Mitä tässä kierrossa tehtiin toisin kuin ensimmäisessä kierrossa? Jossittelu on aina turhaa, mutta jotkin asiat tein tai menivät toisin kuin ensimmäisessä yrityksessä. Tässä listaus eroista ja yhtäläisyyksistä.

Yhtäläisyydet:
Inssiin mentiin ovisplussan jälkeisenä päivänä.

Munasolu oli jo irronnut ennen inseminaatiota.

Käytössä Multivita Raskaus ja imetys -vitamiinit

Erot:
Luovuttaja vaihtui. Uuden luovuttajan solut olivat aikaisempaa luovuttajaa parempi laatuisia. Ehkä minun ja uuden luovuttajan geenit sopivat myös paremmin yhteen?

Söin kp1 alkaen Gelee Royalea, kuningatarhyytelöä, aina inssiin asti.
En tiedä, oliko tällä kuinka suuri vaikutus raskautumiseen, mutta ajattelin, että otetaan kaikki keinot käyttöön. Tästä ihmeaineesta löytyy paljon tietoa keskustelupalstoilta ja toiset onnistuu sen ”avulla” ja toiset ei. Lopetin käytön heti plussattuani ja jatkan vaan Multivitalla. Kattava postaus kuningatarhyytelöstä löytyy esim. Puuttuva palanen -blogista.

En stressannut ovista ja inssiin pääsyä. Olimme oikeastaan luovuttaneet inssin suhteen, koska ovulaatio näytti osuvan lauantaille. Toisin kävi ja torstaina tuli yllätysplussa ja sen ansiosta stressitön yllätysinssi.

On vaikea osoittaa, mitkä tekijät vaikuttivat tai eivät vaikuttaneet onnistumiseen. Raskautuminen kun tuntuu ennen kaikkea olevan tuurista kiinni!

ehu                                                           2. mieliteko: mehut, mieluiten punaiset 

Sitten vähän kuulumisia!

Tänään eletään päivää 4+4. Olo on aika oireeton. Parina viime päivänä huimaus on pahentunut, mutta vatsa on onneksi rauhoittunut. Kumma kyllä minun tekee koko ajan kamalasti mieli mehuja. Eikä mitä tahansa mehuja vaan ainoastaan punaista mehua. Maulla ei niin väliä, kunhan väri on punainen:D Sen lisäksi tekee mieli eineksiä: mikropizzoja, lihapiirakoita jne. Kaikkea rasvaista ja hiilaripitoista. Ja juuri kun kirjoitin, että me emme syö paljoa eineksiä! Toistaiseksi olen tyytynyt yhteen mikropizzaan ja yhteen vihikseen, siis vihanneslihikseen.

Soitin vasta eilen klinikalle, kun en maanantaina vielä uskaltanut. En uskaltanut sanoa ääneen, että saimme positiivisen testin. On kyllä ihmismieli vähän höpsö. Eilen ryhdistäydyin ja soitin. Oli hassu tunne kuulla, kun joku onnittelee raskaudesta. Klinikan kätilö on nyt ensimmäinen ihminen, jolle raskaudesta ollaan kerrottu (blogin lukijoiden lisäksi). Meille tarjottiin mahdollisuutta varata aika varhaisultraan, mutta katsotaan vielä josko mentäisiin jonnekin muualle.

Unohdin kysyä olkien varauksesta, joten jouduin soittamaan tänään uudestaan. Me emme ole maksaneet laisinkaan mitään varaus- ja säilytysmaksuja eikä meille oikeastaan ole tarjottukaan mitään tällaista. Haluaisimme jatkaa samalla luovuttajalla mahdollisen pikkusisaruksen kanssa. Kätilö konsultoi klinikan lääkäriä ja ohjeisti meitä tekemään varauksen myöhemmin raskauden ollessa pidemmällä. Se on mielestäni järkevää, koska ei voi tietää, josko tämä tästä vielä menee kesken. Varaus ja säilytys maksaa 300€ ja on voimassa 3 vuotta. Voimassaoloaika alkaa rullata heti maksun tehtyä, joten senkin puolesta on järkevää vielä odottaa. Kolme vuotta menee yllättävän nopeasti. Kätilö kehui, että on hyvä kun mietin tällaisia asioita:D No tiedä sitten siitä, mutta eipä vaivaa enää!

❤ Lempi

 

Positiivisen kierron oireet

Vaikka en tässä kierrossa oireita niin kytännyt, niin jotain tuntemuksia tuli kuitenkin kirjoitettua ylös.
Tässä oirelistaus dpo 1 – dpo 14.

Dpo 0 
Inssi

Dpo 1
Ei merkintöjä

Dpo 2
Oikea rinta kipeä ja aristaa

Dpo 3  
Molemmat rinnat kipeät

Dpo 4
Rinnat edelleen kipeät, vähän menkkajuilintaa

Dpo 6
Rinnat kipeät, närästää

Dpo 7 
Ei merkintöjä

Dpo 8
Ei merkintöjä

Dpo 9 
Ylösnoustessa huimaa

Dpo 10 
Kamalaa huimausta koko päivän, kamalia vatsakipuja illalla. Tajuan, että olen koko ajan hyväntuulinen, ei PMS-kiukkua! Pienen pieni toive herää.

Dpo 11 
Närästää koko päivän, nyt huimaa jo ihan seistessäkin. Hyväntuulisuus edelleen ihmetyttää.

Dpo 12
Yöllä pahoja vatsakipuja, ummettaa, huippaa, rinnat edelleen erittäin arat. Illalla vatsa ihan turvoksissa.
Ensimmäinen raskaustesti -> Positiivinen!

Dpo 13 
Ummettaa, illalla vatsa turvonnut.

Dpo 14
Huimaa edelleen, vatsa vaivaa ja on illalla turvonnut.
Toinen raskaustesti -> Edelleen  positiivinen

Summauksena siis: Rintojen arkuus, huimaus, hyväntuulisuus/PMS-kiukun puuttuminen ja ummetus ovat selkeimmät ensioireeni.

Verrattuna edelliseen ”oire”listaukseen, tämä on huomattavasti laveampi eikä niin yksityiskohtainen. Se kuvaa hyvin piinapäivien kulkuakin. Päivät menivät suhtnopeasti enkä tarkkaillut jokaista nippausta saatika kirjannut niitä ylös. Ensimmäisestä huimauksestakaan en osannut aavistella vielä mitään. Minulla on ylösnousuhuimausta välillä muutenkin. Huimauksen jatkuessa kolmatta päivää googletin alkuraskaus ja huimaus ja pieni toivonkipinä heräsi. Josko sittenkin tämä olisi Oire? Ja sehän oli.

mielitekoEnsimmäinen virallinen mieliteko: luonnonjugurtti ja mansikat 

Tänään on dpo 16 ja kuukautiset ovat virallisesti myöhässä. Vaikea kuvitella, että nyt on myös laskujeni mukaan 5. raskausviikko ja päiviä kasassa 4+1. On helpompaa vielä laskea oviksen jälkeisiä päiviä, kun ei tätä oikein usko todeksi. Huimaus on helpottanut, enää huimaa vain satunnaisesti noustessa. Sen sijaan vatsan toiminta on mennyt ihan sekaisin. Siihen liittyen myös pieni paha olo on saapunut seuraukseni. Minulla on ärtyneen suolen oireyhtymä (IBS) ja tunnen suoliston liikkeet hyvin kivuliaasti. Nyt vatsa on vetänyt aivan jumiin ja alavatsan oikealle puolelle sattuu koko ajan. Tässä on ehtinyt käydä jo kaikki kauhuskenaariot läpi kohdunulkoiseen raskauteen asti. Mutta kivut onneksi hellittävät, kun ilma pääsee liikkeelle ja ulos, joten en ole niin huolissani näistä kivuista.

Juttelimme Lystin kanssa jo alkuraskauden ultrasta ja ajattelimme käydä siellä 7. raskausviikon puolella. Olen lukenut paljon varhaisultran hyviä ja huonoja puolia. Minulla ei ole oikein ollut mitään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ehkä kuitenkin on mukava käydä siellä ja saada tietää, jos alkio on oikeassa tai väärässä paikassa ja ylipäänsä, onko siellä mitään. Tuntuisi kamalalta odottaa 12 viikkoa ja saada tietää, että ei siellä mitään ole tai kaikki on muuten vain pielessä. Haluan mielenrauhan myös näiden vatsakipujen takia, vaikka järkeilinkin, että ne ovat suolistoperäisiä.

Koko rv 6 menee mökillä, joten siellä saan luovia perheen kanssa sitten, että emme jää kiinni. Ajattelin kyllä kertoa varhaisultran jälkeen perheelleni, jos vain olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta. Huomenna soitan klinikalle ilouutiset!

❤ Lempi