Yk 1 ja yk 2 – erot ja yhtäläisyydet

Mitä tässä kierrossa tehtiin toisin kuin ensimmäisessä kierrossa? Jossittelu on aina turhaa, mutta jotkin asiat tein tai menivät toisin kuin ensimmäisessä yrityksessä. Tässä listaus eroista ja yhtäläisyyksistä.

Yhtäläisyydet:
Inssiin mentiin ovisplussan jälkeisenä päivänä.

Munasolu oli jo irronnut ennen inseminaatiota.

Käytössä Multivita Raskaus ja imetys -vitamiinit

Erot:
Luovuttaja vaihtui. Uuden luovuttajan solut olivat aikaisempaa luovuttajaa parempi laatuisia. Ehkä minun ja uuden luovuttajan geenit sopivat myös paremmin yhteen?

Söin kp1 alkaen Gelee Royalea, kuningatarhyytelöä, aina inssiin asti.
En tiedä, oliko tällä kuinka suuri vaikutus raskautumiseen, mutta ajattelin, että otetaan kaikki keinot käyttöön. Tästä ihmeaineesta löytyy paljon tietoa keskustelupalstoilta ja toiset onnistuu sen ”avulla” ja toiset ei. Lopetin käytön heti plussattuani ja jatkan vaan Multivitalla. Kattava postaus kuningatarhyytelöstä löytyy esim. Puuttuva palanen -blogista.

En stressannut ovista ja inssiin pääsyä. Olimme oikeastaan luovuttaneet inssin suhteen, koska ovulaatio näytti osuvan lauantaille. Toisin kävi ja torstaina tuli yllätysplussa ja sen ansiosta stressitön yllätysinssi.

On vaikea osoittaa, mitkä tekijät vaikuttivat tai eivät vaikuttaneet onnistumiseen. Raskautuminen kun tuntuu ennen kaikkea olevan tuurista kiinni!

ehu                                                           2. mieliteko: mehut, mieluiten punaiset 

Sitten vähän kuulumisia!

Tänään eletään päivää 4+4. Olo on aika oireeton. Parina viime päivänä huimaus on pahentunut, mutta vatsa on onneksi rauhoittunut. Kumma kyllä minun tekee koko ajan kamalasti mieli mehuja. Eikä mitä tahansa mehuja vaan ainoastaan punaista mehua. Maulla ei niin väliä, kunhan väri on punainen:D Sen lisäksi tekee mieli eineksiä: mikropizzoja, lihapiirakoita jne. Kaikkea rasvaista ja hiilaripitoista. Ja juuri kun kirjoitin, että me emme syö paljoa eineksiä! Toistaiseksi olen tyytynyt yhteen mikropizzaan ja yhteen vihikseen, siis vihanneslihikseen.

Soitin vasta eilen klinikalle, kun en maanantaina vielä uskaltanut. En uskaltanut sanoa ääneen, että saimme positiivisen testin. On kyllä ihmismieli vähän höpsö. Eilen ryhdistäydyin ja soitin. Oli hassu tunne kuulla, kun joku onnittelee raskaudesta. Klinikan kätilö on nyt ensimmäinen ihminen, jolle raskaudesta ollaan kerrottu (blogin lukijoiden lisäksi). Meille tarjottiin mahdollisuutta varata aika varhaisultraan, mutta katsotaan vielä josko mentäisiin jonnekin muualle.

Unohdin kysyä olkien varauksesta, joten jouduin soittamaan tänään uudestaan. Me emme ole maksaneet laisinkaan mitään varaus- ja säilytysmaksuja eikä meille oikeastaan ole tarjottukaan mitään tällaista. Haluaisimme jatkaa samalla luovuttajalla mahdollisen pikkusisaruksen kanssa. Kätilö konsultoi klinikan lääkäriä ja ohjeisti meitä tekemään varauksen myöhemmin raskauden ollessa pidemmällä. Se on mielestäni järkevää, koska ei voi tietää, josko tämä tästä vielä menee kesken. Varaus ja säilytys maksaa 300€ ja on voimassa 3 vuotta. Voimassaoloaika alkaa rullata heti maksun tehtyä, joten senkin puolesta on järkevää vielä odottaa. Kolme vuotta menee yllättävän nopeasti. Kätilö kehui, että on hyvä kun mietin tällaisia asioita:D No tiedä sitten siitä, mutta eipä vaivaa enää!

❤ Lempi

 

Mainokset

Testipäivä

Tänään on virallinen testipäivä. Emme malttaneet kuitenkaan odottaa, taaskaan, vaan testasimme jo dpo 12. Tällä kertaa kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat.

IMG_8613

Elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti! Testasimme Apteekin raskaustestillä  ja olin yllättynyt viivan vahvuudesta. Keskustelupalstoilta olin ymmärtänyt, ettei apteekin testi anna herkästi vahvaa viivaa. Teimme testin illalla n. 5h pidätyksellä. Tarkoitus oli testata dpo 13 aamulla, mutta olimme molemmat lähdössä töihin heti aamusta jo 6.30–7.30. Siihen ei olisi jäänyt paljoa aikaa hihkua plussaa tai surra negaa.

Joten dpo 12 jännäsimme vessan lattialla. Odotimme minuutin ja voi että, miten meitä jännitti katsoa testiä. Mutta: Positiivinen! Plussa! Kaksi viivaa! Viivat nähtyään Lysti hoki: ”Haluan hymynaaman, onko tää nyt plussa.” Ja minä vakuutin, että kyllä viiva kuin viiva on raskaustestissä plussa. Olin odottanut haaleaa viivaa, josta ehkä näkyisi jotain jos oikein siristää. Mutta vielä mitä! Ihan oikea viiva! Näin selkeä! Aivan uskomaton tunne. Plussan jälkeinen ensireaktiomme oli nauru, nauroimme lähes hysteerisesti. Taisinpa jopa kuiskata, että mitä me ollaan menty tekemään. Omalääkärimme oli oikeassa: oli testi negatiivinen tai positiivinen, se on aina järkytys. Niin uskomatonta, ei sitä oikein usko vieläkään todeksi. Me ollaan toistaiseksi ihan oikeasti raskaana! Tuijotin testiä pitkään ja Lysti sanoi, että kyllä se viiva siinä edelleen on. Ihan uskomatonta.

Tänään on virallinen testipäivä ja testasimme aamulla PregCheckillä. Lystiä jännitti taas kamalasti. Katsoin testiä minuutin jälkeen ja viiva oli aika haalea, joka vähän säikäytti. Mutta viiva se oli kuitenkin ja viiden minuutin jälkeen viiva oli jo hyvin vahvistunut.

IMG_8639

Tiedostan valitettavan hyvin kaikki ongelmat tuulimunasta kemialliseen raskauteen. Viikkojakin yritin jo laskeskella, ja mitä ilmeisemmin nyt eletään vasta viikkoja 3+6. Mutta kuitenkin jo neljännen raskausviikon loppua. Se kuulostaa pelottavan vähältä, mutta etenemme päivä kerrallaan. Tällä hetkellä olemme raskaana, kunnes toisin todistetaan<3.

Palaan myöhemmin kirjoittamaan oireista ja piinapäivistä!

❤ Lempi

Puhtaanvalkoinen

Ei edes viivanpaikkaa, sellainen oli tämän päivän ja elämäni ensimmäinen raskaustesti, jonka tein. Pettymys ei ollut nega, vaan se, että se nega oli niin selkeä. Ei ollu mitään epäselvää väriä. Testi ei jättänyt arvailun varaa, että näkyisikö nyt jotain vai eikö näkyisi. Kun ei vaan näkynyt mitään missään eri valossa.

Tänään oli dpo 11, aivan liian aikaista testata. Mutta halusin, koska on riski, että kuukautiset alkaisivat huomenna. Kierto on ollut nyt kevään melko säännöllisen epäsäännöllinen. Kierto on pidentynyt 29 päivästä 31–32 päivään. Kun on mahdollista ensimmäistä kertaa ikinä päästä tekemään raskaustesti, niin halusin tehdä edes yhden testin negankin uhalla ennen menkkoja. Todellisuudessa tein testejä kaksi, ihan vaan jos se toinen olisi virheellinen. Ensimmäinen oli RSFU:n testi, joka näyttää raskauden jopa 4 päivää ennen kuukautisia! Silti ohjeissa suositeltu testauspäivä oli oletettujen kuukautisten ensimmäinen päivä. Toinen testi oli Raskauskeiju.fi:n One step -kylkiäistesti. Varsinaiseksi testiksi ostimme PregCheckejä, koska merkin ovulaatiotesti toimivat kohdallamme. Nämä säästämme keskiviikoksi, jos tarvetta tulee. Jätimme CB:n digitaaliset suosiolla pois, koska teksti ”EI RASKAANA” olisi liian karu.

puhtaanvalkoinen

Aikaisemmin tällä viikolla  jopa ahdisti tämä odotus ja piinapäivät näyttivät todellisen luonteensa. Liikaa blogeja ja keskustelupalstoja, liikaa vapaapäiviä, liikaa aikaa ajatella. Sovimme Lystin kanssa, että olkoon sunnuntai ensimmäinen testipäivä. Halusin uskoa, että olen yksi niisstä harvoista, jotka tuottaisivat äärettömän paljon hcg:tä ja plussa näkyisi hyvin aikaisin. Mikä olo on nyt? Rauhallinen. Jälleen. Mitään selviä raskausoireita ei ole, oikeastaan vain hyvin selkeitä PMS-oireita. Järjettömän matala ärsyyntymiskynnys, kipeät rinnat, perussettiä. Vatsaa juilii välillä ja nyt onkin ajan kysymys, milloin menkat alkavat.

Olen kovasti pohtinut, miltä tuntuu, kun tietää olevansa raskaana. Kun osa ihmisistä kirjoittaa, että he vain tietävät. Olisiko se sitä, että minulla on olo, etten ole jäänyt tyhjäksi? Että olen ”täysi”? Toisaalta se voi liittyä ruokaan ja siihen, ettei ole nälkä. Eniten oloani kuvaa sana tavallinen. Ehkä se on joku pessimistinen defenssi mahdollista negaa varten tai sitten tämä asia ei ole vielä niin tunteissa. Ehkä? Katsotaan asiaa uudestaan, kun menkat alkavat tai testi näyttää plussaa. Ehkä sitten ollaan jo muissa fiiliksissä.

❤ Lempi

Ensimmäinen inseminaatio

Tänään se oli, meidän ensimmäinen inseminaatiomme. Aamu eteni suhteellisen hyvin valtavasta jännityksestä huolimatta. Meillä on Lystin kanssa harmillisen eri tavat purkaa jännitystä. Minä haluaisin olla hiljaa ja rauhassa, Lysti taas puhua pälättää minkä kerkeää. Tämä aiheutti ehkä hiukan kireitä tilanteita. Nyt jo naurattaa, miten eri tavalla ihmiset hoitavat jännitystään. Aamulla ei naurattanut.

Inseminaatioaika oli 10:20. Kun lääkäri huikkasi nimeni ja pyysi meidät sisään, vatsassa muljahti. Vastaanotto alkoi hieman ikävissä tunnelmissa, kun lääkäri alkoi puhua luovuttajan vaihdosta. Minulta meni oikeastaan ohi, miksi luovuttajaa tulisi vaihtaa. Ilmeisesti syy on se, että nykyisellä luovuttajallamme on niin vähän siittiöitä per olki, että olkia piti sulattaa kuusi kappaletta inseminaatiota varten. Lääkäri totesi, ettei meidän tarvitse välittää näistä olkien määrästä. Toivoa sopii, että laatu korvaa määrän.

Lääkärimme selitti, että laboratorion henkilökunta syynää siittiöt kunnolla, että he voivat ”ylpeydellä myydä soluja asiakkailleen”, mikä on mielestäni äärettömän hyvä asia. Näillä hinnoilla en haluaisi maksaa II-luokan tavarasta. Hän myös varmisteli, että oliko meille ehtinyt syntyä mitään tunnesidettä juuri tähän luovuttajaan. Totta puhuakseni ei, en ole suonut luovuttajalle oikeastaan ajatustakaan. Varmistimme lopuksi pakkauksen nimilätkän, että siittiöt ovat meidän ja minun nimellä. Sitten oli aika hypätä pöydälle.

inssi

Ultrauksessa limakalvo näytti hyvältä ja rakkula oli jo puhjennut. Tämäkin kuulosti  minusta hieman huolestuttavalta. Onneksi lääkäri kertoi tutkimuksesta, jonka oli juuri lukenut, että onnistumisen kannalta ei ole väliä, onko rakkula vielä kiinni vai juuri puhjennut. Testiryhmien naisilla tulokset olivat menneet tasan rakkulan tilasta riippumatta. Jotenkin olisi ollut varmempi olo, jos se olisi ollut vielä kiinni, mutta eletään tämän tutkimustiedon valossa. Vatsaontelossa oli jokin oleellinen neste paikoillaan ja munanjohdin puristuneen näköinen, joten mitä ilmeisimmin ovulaatio oli tapahtunut. Tai kuten lääkärimme sanoi :”salapoliisitermein: lintu on lentänyt pesästä”.

Ultrauksen jälkeen aloitettiin inseminaatio. Levittimen paikoilleen laitto sattui hieman, mutta kipu loppui, kun se oli paikoillaan. Itse ruiskutus ei sattunut, tuntui lähinnä hassulta. Lääkärimme selitti jostain tutkimuksesta liittyen makoiluun inseminaation jälkeen. Hän kulutti aikaa ruiskuttamalla siittiöitä hitaasti, jotta pysyisin makuullaan mahdollisimman pitkään toimeenpiteen puitteissa. Siinä me kolme sitten hiljaisuudessa ihmeteltiin. Lääkäri totesi: ”Onhan tämä teidän perheen tapa saada lapsia vähän epäromanttinen ”. Onhan se, mutta onneksi on mahdollisuus saada lapsia.

inssi1.jpg

Sitten ykskaks inseminaatio oli ohi. Lääkäri toivotti siittiöille ”Oikein hyvää ja turvallista matkaa”. Mitään ei tippunut pois, kaikki simpat jäivät kyytiin. Testipäivämme on 15.6. Saa nähdä pääsenkö testaamaan, koska kuukautisten pitäisi alkaa 13.6. Sain ohjeistuksen testata, vaikka kierto alkaisikin alusta. Lääkärimme jää lomalle parin viikon päästä, joten seuraavat mahdolliset inssit tehdään jonkun toisen kanssa. Jos tästä kierrosta ei tärppää, niin ei onneksi hätää. Pääsemme yrittämään kesä- ja heinäkuussakin, jos niikseen on. Klinikan kesätauko menee juuri niille viikoille, jolloin minun kierrossani ei tapahdu mitään projektin kannalta oleellista. Kassalla ilahduimme, kun summa olikin odotettua vähemmän. Se johtui siitä, että olimme käyneet ultrassa edellisviikolla, joten könttä jakaantui kahdelle kerralle.

Tämän hetkinen olotila on ennen kaikkea epätodellinen. En voi uskoa, että olimme tänään inssissä. Enkä sitä, että par’aikaa sisälläni voi tapahtua jotain aivan ihmeellistä. Välillä jopa unohdan, että olemme edes missään inssissä käyneet. Ja  aina kun muistan, niin epäuskoinen innostus valtaa mielen. Toistaiseksi olo on siis rauhallinen, mutta toiveikas. Jos piinapäivät menevät tähän tahtiin näillä tuntemuksilla, niin olisin iloinen. Tuskin menevät, koska olen äärettömän kärsimätöntä sorttia.

❤ Lempi

Syypää CB:n hymyyn

On tietenkin ovulaatio! Tänään, kp19, tämä ihastuttava tikku väläytti minulle heleän hymynsä. PregCheckin viivakaan ei jättänyt plussaa arvailujen varaan. Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna on meidän ensimmäinen inseminaatio. Olo on hyvin epätodellinen. En voi uskoa, että huomenna me yritämme vauvaa. A p u a!

Olin eilen jo ihan kyllästynyt testailuun ja saamaan negoja. Tiistai oli viimeinen mahdollinen päivä ovulaatiolle, koska sitten olisi kutsunut klinikka ja ultraus. Olimme päättäneet passata tämän kierron, jos tänään ei olisi tullut ovulaatiota. Ultra maksaa sen 157€/kerta, joten se olisi ollut ihan säästösyy. Tämän takia tikun tulos jännitti tavallista enemmän. Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan (7:40..) testailemaan, että voin soittaa heti kahdeksan jälkeen klinikalle. Kun plussa tuli, mietin, että mitä ihmettä sanon sinne klinikalle! Keräilin siinä hetken itseäni ja availin ääntä, koska en ollut aamulla vielä puhunut mitään.

”Väestöliiton lapsettomuusklinikka”
”No Lempi täällä huomenta, sain tänään ovulaatioplussan ja haluaisin varata ajan inseminaatioon”

Mielettömän mukava kätilö vastasi puhelimeen, ja selvitimme sopivia inssiaikoja. Olisin päässyt inseminaatioon jo tänään. Kyselin sitten, onko sillä mitään väliä kumpana päivänä tulee, noin niin kuin raskautumisen kannalta. Ja väliähän sillä ei ole, tiesinhän minä sen, mutta jotenkin sitä haluaa pelata kaiken varman päälle ja epäröi samalla kaikkea.  Kätilön kokemuksen mukaan ihmiset tulevat kuitenkin yleensä ovulaation toisena päivänä. Inssipäivän ratkaisi lopulta se, että en kehdannut jättäytyä pois aamupäiväisestä kokouksesta, joten turhaan puljasin. Onneksi tällä viikolla on vain iltavuoroja, niin ei tarvinnut setviä työvuoroja. Kaikki sympatia teille, jotka käytte päivätöissä ja koitatte sovittaa hoitoja yhteen!

Tämä ilta menee siis töissä ja toivottavasti uni tulee nopeasti. Lystikin on huomisen vapaalla, joten pääsemme molemmat inssiin. Sanoinko jo, että jännittää?

❤ Lempi

 

Kierron kartoitus alkaa

Ensikäyntiä seurasi heti seuraavalla viikolla kierronkartoitusultra.  En voi uskoa, miten paljon ultraus jännitti. Minulta ei ole koskaan ultrattu kohtua/mitään, joten jännitykseen sekoittui myös uteliasta innostuneisuutta. Päässä pyöri kysymyksiä: Entäs jos siellä näkyy jotain, mitä ei pitäisi? Entä jos siellä ei näy jotain, mitä pitäisi? Ultra oli varattu kierron päivälle 14.

Ajatus oli mennä klinikalle yksin, koska arvelin, ettei Lysti saisi olla mukana ultrauksessa. Näin ainakin hetero-blogeista olen lukenut. Olin juuri päässyt klinikan hissiin, ja ihmettelin, kun joku juoksi ovelta kuin kiiruhtaen samaan hissiin. Minä tietenkin kohteliaasti aloin rämpyttää klinikan kerrosnappia, jotta voisin olla rauhassa hetken hississä yksin. Yllätys oli suuri, kun tämä ”joku” olikin Lysti. Hän halusi yllättää, koska ei halunnut, että menen klinikalle yksin, kun jännittikin niin paljon. Aivan ihana yllätys! Kun lääkäri tuli huikkaamaan minut huoneeseen, epäröimme Lystin kanssa, että tuleeko hänkin vai ei. Lääkäri totesi siihen: ”tule nyt ihmeessä, kun olet kerta täällä”. Tästä  käynnistä viisastuneina sovimme, että jos ei vain ole esteitä, menemme klinikalle yhdessä. Olisi harmittanut, jos Lysti ei olisi ollut paikalla.

kierronkartoitus
Kuva

Heti ensimmäisenä vastaanotolla saimme tietää, että meille oli varattu luovuttaja. Olin ällikällä lyöty ja taisinkin todeta ääneen, että ”Näin nopeasti!”. (Ensikäynti oli perjantaina, ultra seuraavana tiistaina, luovuttaja oli löytynyt siis neljässä päivässä!) Lääkäri soitti vielä biologille varmistaakseen luovuttajan piirteet. Ne olivat toiveidemme mukaiset. Pituus jäi vähän alakanttiin, mutta toisaalta se on hyvin lähellä Lystin pituutta. Itse olin vain tyytyväinen, että luovuttaja oli löytynyt eikä sitä tarvitsisi odottaa.

Ultraus oli hurjan kiinnostavaa. Lääkärimme selosti kaiken, mitä teki ja näki, ja se sopi meille paremmin kuin hyvin. En ymmärrä, miten siltä ruudulta voi nähdä yhtään mitään. Kun lääkäri laski munarakkuloita (kai se on se sana?), näin itse ehkä 4 ja sitten loppulukema olikin jotain 16–19 väliltä. Oikealla puolella oli 18mm follikkeli. Sain tehtäväkseni alkaa tikuttelemaan ovulaatiota, jonka olinkin jo aloittanut ultraa edeltäneenä maanantaina.

Hieman yllättävää oli, että vasen munasarjani paljastui ”mahdollisesti lievästi monirakkulaiseksi”, mutta siitä ei tullut mitään varmuutta. Toisaalta kuukautiseni eivät oireile monirakkulaisuudelle tyypillisesti, niin tiedä siitä sitten. Kaiken kaikkiaan kohtu, munasarjat ja munajohtimet näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Kyllä helpotti, vaikkei se vielä mitään tarkoitakaan. Lääkärimme sanoo usein, että olen kovin nuori ja kommentoi myös naisosiani nuoriksi. Vähän naurattaa, mutta tuntuu hyvältä kuulla se.

Seuraavana onkin sitten vuorossa verikokeita ja psykologin käynti. Siitä lisää myöhemmin!

❤ Lempi

Ensikäynti

Ensikäynti koitti huhtikuun lopussa, parisen viikkoa sitten. Ensikäyntiä edeltävä ilta meni  levollisin mielin, saimme hyvin nukuttua. Aamu menikin kotona sitten melko hiljaisissa tunnelmissa, kuten myös bussimatka. Jännitti, paljon. Vastaanottovirkailija oli onneksi oikein ystävällinen, kävimme läpi tietojani ja saimme klinikan hinnaston mukaamme.  Olin unohtanut ottaa Kela-korttini mukaan, mutta se ei onneksi ollut ongelma. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten aulassa oli aikaa jännittää ja vähän vilkuilla, millaisia ihmisiä siellä oli. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että odotustilan tuolit ovat älyttömän mukavat!

ensikäyntituoli.jpg
Kuva

Lääkärimme on todella mukava, hyvin puhelias ja selittää asiat perusteellisesti. Kävimme läpi kumpi meistä haluaa raskautua (minä), haluaako Lysti raskautua ollenkaan (tuskin, jos minussa ei todeta jotain vikaa) ja kävimme läpi esitietolomaketta. Tuntui mukavalta, kun lääkäri kartoitti myös Lystin terveydentilaa. Meidät huomioitiin yhdessä, ei vain minua, vaikka olen hoidettava osapuoli.

Vastaanotto kesti tunnin, jonka aikana kävimme läpi mm. miten hoitoprosessit yleensä etenevät, Väestöliiton politiikkaa liittyen luovuttajiin ja lopuksi kävimme läpi millaiselta meidän hoitosuunnitelmaamme tulisi näyttämään. Minulle oli uutta tietoa, miten tarkan seulan luovuttajat käyvät läpi. Olin hieman yllättynyt, että lääkärimme ei missään vaiheessa kysynyt toiveitamme luovuttajan suhteen. Varsinaisen asian loppuessa kysyin, voimmeko esittää toiveita luovuttajasta. Se sopi, ja lääkäri kirjasi toiveemme ylös. Helsingin klinikka käyttää ensisijaisesti oman pankin siittiöitä, joten vaikka Tanskan kuvio meille esiteltiin, ei sitä tarjottu meille mahdollisuutena.

ensikäynti2.jpg
Kuva

Olin alunperin suunnitellut, että ensikäynti tulisi sopivasti huhtikuun kierron ovulaation aikoihin. Kävikin niin hassusti, että kellontarkat kuukautiset olivat myöhässä huhtikuussa viikon (!!), joten emme saaneet ympättyä folliultraa ensikäynnin kanssa. Kirjoitan kierron kartoituksesta lisää myöhemmin. Onneksi ultran sai sovittua jo heti seuraavalle viikolle.

Lääkäristä ja klinikasta jäi todella hyvä ensivaikutelma. Lääkärimme selosti tulevia hoitotoimenpiteitä koko ajan sillä silmällä, mikä meille on tarpeen ja mikä ei. Tuli tunne, että mitään turhaa ei tehdä, jos ei ole oikeasti tarve. Se sopii paremmin kuin hyvin, koska tämä ei ole mitään turhan halpaa lystiä. Vastaanoton lopuksi lääkärimme totesi juhlavasti: ”Minä olen teidän hoitava lääkärinne, tervetuloa.” 

❤ Lempi