Ensikäynti

Ensikäynti koitti huhtikuun lopussa, parisen viikkoa sitten. Ensikäyntiä edeltävä ilta meni  levollisin mielin, saimme hyvin nukuttua. Aamu menikin kotona sitten melko hiljaisissa tunnelmissa, kuten myös bussimatka. Jännitti, paljon. Vastaanottovirkailija oli onneksi oikein ystävällinen, kävimme läpi tietojani ja saimme klinikan hinnaston mukaamme.  Olin unohtanut ottaa Kela-korttini mukaan, mutta se ei onneksi ollut ongelma. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten aulassa oli aikaa jännittää ja vähän vilkuilla, millaisia ihmisiä siellä oli. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että odotustilan tuolit ovat älyttömän mukavat!

Kuva

Lääkärimme on todella mukava, hyvin puhelias ja selittää asiat perusteellisesti. Kävimme läpi kumpi meistä haluaa raskautua (minä), haluaako Lysti raskautua ollenkaan (tuskin, jos minussa ei todeta jotain vikaa) ja kävimme läpi esitietolomaketta. Tuntui mukavalta, kun lääkäri kartoitti myös Lystin terveydentilaa. Meidät huomioitiin yhdessä, ei vain minua, vaikka olen hoidettava osapuoli.

Vastaanotto kesti tunnin, jonka aikana kävimme läpi mm. miten hoitoprosessit yleensä etenevät, Väestöliiton politiikkaa liittyen luovuttajiin ja lopuksi kävimme läpi millaiselta meidän hoitosuunnitelmaamme tulisi näyttämään. Minulle oli uutta tietoa, miten tarkan seulan luovuttajat käyvät läpi. Olin hieman yllättynyt, että lääkärimme ei missään vaiheessa kysynyt toiveitamme luovuttajan suhteen. Varsinaisen asian loppuessa kysyin, voimmeko esittää toiveita luovuttajasta. Se sopi, ja lääkäri kirjasi toiveemme ylös. Helsingin klinikka käyttää ensisijaisesti oman pankin siittiöitä, joten vaikka Tanskan kuvio meille esiteltiin, ei sitä tarjottu meille mahdollisuutena.

Kuva

Olin alunperin suunnitellut, että ensikäynti tulisi sopivasti huhtikuun kierron ovulaation aikoihin. Kävikin niin hassusti, että kellontarkat kuukautiset olivat myöhässä huhtikuussa viikon (!!), joten emme saaneet ympättyä folliultraa ensikäynnin kanssa. Kirjoitan kierron kartoituksesta lisää myöhemmin. Onneksi ultran sai sovittua jo heti seuraavalle viikolle.

Lääkäristä ja klinikasta jäi todella hyvä ensivaikutelma. Lääkärimme selosti tulevia hoitotoimenpiteitä koko ajan sillä silmällä, mikä meille on tarpeen ja mikä ei. Tuli tunne, että mitään turhaa ei tehdä, jos ei ole oikeasti tarve. Se sopii paremmin kuin hyvin, koska tämä ei ole mitään turhan halpaa lystiä. Vastaanoton lopuksi lääkärimme totesi juhlavasti: ”Minä olen teidän hoitava lääkärinne, tervetuloa.” 

❤ Lempi

Ensikäynnin varaus

Varasin meille ensikäynnin maaliskuun puolessa välissä reilun puolentoista kuukauden päähän huhtikuun loppuun. Aikaisemminkin olisi varmaan saanut ajan, mutta halusimme aikaa tottua ajatukseen hoidoista ja vauvasta. Minä olen puhunut vauvasta jo hyvän aikaa, mutta Lystillä kesti pidempään lämmetä asialle, lähinnä ajankohdalle. Jo ennen kuin aloimme seurustella, varmistin, että hän haluaa joskus lapsia. Halusi, ja nyt ollaan tässä.

Kuva

Tärisevin käsin näppäilin Väestöliiton numeron ja ajattelin, että puhelin ehtisi tuutata varattua minuutteja. Oli aikamoinen järkytys, kun puhelimeen vastattiin yhden tuuttauksen jälkeen.

”Lempi täällä hei, olenko ymmärtänyt oikein, että hoidatte myös naispareja”
”Olet ymmärtänyt oikein”
”No hyvä, haluaisin varata ajan ensikäynnille.”

Puhelimeen vastannut hoitaja kysyi minun ja Lystin ikää ja tiesinkö, kuinka hommat klinikalla etenevät. Vaikka vastasin myöntävästi, hän kuitenkin selitti lyhyesti, miten asiat etenevät puhelun jälkeen. Puhelun lopuksi hoitaja toivotti meidät tervetulleiksi ja lähetti minulle sähköpostiin linkin, josta pääsin täyttämään esitietolomakkeen.

Puhelun jälkeiset olotilat heittelehtivät seesteisyyden ja paniikin välillä: ”Jee uskalsin soittaa” ”APUA USKALSIN SOITTAA”. Puolitoista kuukautta meni odottamattoman seesteisissä tunnelmissa, jopa niin seesteisissä, että lähestyvän ensikäynnin unohti välillä tyystin. Ensikäynnin ”pitkä” odotusaika oli oikea ratkaisu meille. Meillä oli hyvin aikaa prosessoida uutta tilannetta ja puhua tulevasta: luovuttajan piirteistä, meidän toiveista ja ajatuksista. Ensikäynnin aamu onkin sitten aivan toinen juttu.

❤ Lempi