7. raskausviikko

Viikot vierivät. Voisin aloittaa tällä fraasilla jokaisen raskausviikkopostauksen, koska aika tuntuu menevän todella nopeasti. Ja mitä enemmän viikkoja kertyy, sitä lähempänä on asian paljastaminen perheillemme. Emme ole puhuneet perheenlisäyksestä perheillemme oikeastaan mitään, joten asia tulee heille täytenä yllätyksenä. Ajattelimme kertoa bebestä np-ultran jälkeen.

7. raskausviikon oireet

Paha ja etova olo.
Tämä on ollut viikon pahin oire. Tämä on hankaloittanut syömisiä, koska on tehnyt mieli vain hapankorppuja ja juustoa. Tämän seurauksena vatsani on vetänyt totaalijumiin. Lämpimäksi ruuaksi olen syönyt mm. pakastepizzoja ja muuta hyvää vatsalle.. Tällä viikolla aion skarpata ja sunnuntaina täytettiin jääkaappi salaattitarvikkeilla ja söin aamupalaksi puuroa ja visibliniä. Josko se vatsa tästä alkaisi taas toimimaan.

Pahoinvointi paheni viime viikolla 6. raskausviikosta. Puhdistin läjän kanttarelleja, ja se haju sai yökkimään niin pahasti. En varmastikaan voi syödä kanttarelleja pitkään aikaan… Hajuaisti on myös terävöitynyt, koska useat eri hajut saivat aikaan yökkirefleksin. Kertaakaan en ole oksentanut, mistä olen iloinen. Paha olo onneksi helpottaa töissä, koska se voisi muuten olla vähän hankalaa. Olen töissä ruokakaupassa ja siellä kaiken maailman hajuja riittää.

Pahaan oloon auttaa, kun muistan syödä tarpeeksi usein. Tuntuukin, että koko ajan saisi olla mupeltamassa jotain. Kun vielä söisin tarpeeksi terveellisesti, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Yllättävää kyllä, mitään makeaa ei tee mieli. Meillä on kotona tummaa suklaata ja kitkatteja, mutta en ole koskenut niihin. Tämä on minulle todella poikkeuksellista, koska rakastan makeaa ja etenkin suklaata.

Väsymys.
Toiseksi pahin oire. Eri blogeja lukiessani ihmettelin raskauden sänkyyn kaatavaa väsymystä, mutta en enää. Eilen nousin ylös, käytin koiran, söin aamiaista, kävimme kaupassa ja menin takaisin nukkumaan. Haukottelen pitkin päivää maailman makeimpia haukotuksia ja voisin nukkua kellon ympäri. Uni tuntuu olevan todella syvää unta, enkä meinaa saada aamuisin silmiä auki.

Mielialanvaihtelut.
Olen ollut suht’tasainen, omasta mielestäni, mutta huomaan ärsyyntyväni ihmeasioista, saan miniraivareita, jotka menevät onneksi ohi ja olen ehkä aavistuksen itkuherkempi. Toisaalta olen todella itkuherkkä jo muutenkin. Välillä olo on kuin olisi taantunut  lapseksi, tekee mieli polkea jalkaa ja kaikki on ihan tyhmää.

Rintojen kasvukivut.
Rintojen kipu on muuttunut. Nännit arastavat edelleen, mutta kasvukivut tulevat vihlontana ja kipu tuntuu syvemmällä rinnoissa.

Raskaus pyörii mielessä joka päivä. Meillä ei ole pienelle edes vielä työnimeä! Lysti ehdotti nimeksi Möhistä, mutta en oikein lämmenyt nimelle. Enkä ole vielä uskaltanut nimetä pientämme, koska en ole uskaltanut vielä kiintyä. Nimeäminen tekee vauvasta konkreettisempaa ja todellisempaa, ja ennen ultraa en voinut tietää, onko kohdussani edes mitään. Ultran jälkeen ajatukseni ovat muuttuneet ja huomaan kiintyväni pieneen päivä päivältä enemmän. Sen huomaan jo puheen tasolla: puhuttelen häntä täällä pieneksi ja puheessa bebe ei ole enää pelkästään se.

❤ Lempi

Mainokset