Raskaana 1–2 viikkoa

Vaikea sisäistää, mutta totta se on, meillä tärppäsi ekasta kerrasta! Näillä piinapäivillä sain kokea oikein kunnon haamujahdin, koska testasin ensimmäisen kerran jo dpo 8. Malttamattomuus ja uteliaisuus voittivat… Testasin silloin Raskauskeijun ilmaistestillä, ja se oli aivan vitivalkoinen. Mieli oli tosi tyyni, olihan mahdollisesta kiinnittymisestä vasta muutama hassu päivä. Ja toisaalta oli sellainen tunne, että ei kannata vielä masentua.

Halusin silti testata uudelleen dpo 9 (mikä järki??). Ja siis mitä! Testiä käännellessä tietyssä kulmassa taskulampulla valaistuna tuli näkyviin harmaana viivanpaikka. Jännittävää! Näitähän ei edellisillä yrityskerroilla ollut laisinkaan, koska silloin maltoin odottaa dpo 12 asti ja ensimmäisellä kerralla oli pelkkää vitivalkoista negaa. Tosin realisti sisälläni hoki, että jos viivaa pitää hakemalla hakea, siihen ei kannata luottaa.

Dpo 10 testasin jälleen (huoh), tällä kertaa apteekin herkällä testillä, jolla voisi testata jo 4 päivää ennen menkkojen alkua. Oletin, että menkkani alkaisivat dpo 12 tai dpo 13, koska kierron pituudesta riippumatta luteaalivaihe on 12–13 päivää. Noh, testihän oli ihan nega tai hyvällä mielikuvituksella olin näkevinäni siinä haamujen haamun. Dumppasin sen roskiin, mutta sitä piti kuitenkin käydä tiirailemassa vielä testiajan jälkeen. Ja mitä, roskishaamu, jonka myös Lysti erotti erittäin hyvällä mielikuvituksella.

Dpo 10 ”haamu”. Saa kyllä totisesti käyttää mielikuvitusta, että löytää viivan.

Dpo 11 maltoin mieleni ja pidin taukopäivän testaamisesta. Dpo 12 oli taas testauspäivä, olihan se sama päivä, kun Lylliksestä saatiin leffaviivat apteekin testillä. Testinä oli jälleen sama apteekin herkkä testi. Olin joutunut yöllä käydä vessassa, joten tein testin vain 3 h pidätyksellä. Ja testiajalla siihen tuli haalea viiva<3 Ei uskallettu Lystin kanssa vielä hihkumalla hihkua, mutta oltiin aivan äärettömän toiveikkaita ja sanoin taas: ”viiva kuin viiva on raskaustestissä plussa”.

Dpo 12, nyt sen jo erottaa! 

Dpo 13 oli taas välipäivä. Dpo 14 tein CB:n digitestin, joka kertoi: ”Raskaana 1–2 viikkoa.” Olin tehnyt testin aamulla itsekseni, kun nousin ennen Lystiä. Kun Lysti heräsi, hän kysyi, mitä se testi näytti. Sanoin, että katso itse ja vinkkasin testin luo. Siinä sitten halailtiin onnenkyyneleet silmäkulmassa. Tein vielä yhden testin virallisena testipäivänä dpo 16, sen samaisen apteekin herkän ja siinä oli jo selkeä viiva, vaikka ei leffaviiva ollutkaan.

Dpo 16 – viiva vain vahvistuu<3

Meille tulee vauva!

❤ Lempi

Isot odotukset, valtavat toiveet (Dpo 2)

Inssistä on nyt kaksi päivää ja olen googlaillut mm. ”voiko hedelmöittymisen tuntea”, ”miten hedelmöittyminen tapahtuu”, ”aikainen raskaustesti”. Hahhah, ihan kun ei olisi ikinä raskaana ollutkaan.

Itse inssi meni paremmin kuin hyvin. Lääkärin mukaan ajoitus oli todella hyvä. Munarakkula oli vielä paikoillaan, kohdun limakalvo oli hyvä ja kohtu oli hyvin vastaanottavainen. Sen kuulemma tiesi liman laadusta ja siitä, että mitään ei valunut pois. Nämä puitteet raskauden alkamiselle olisivat siis varsin hyvät, ja siksi odotukset ovatkin hirvittävän korkeat. Etenkin kun tällä luovuttajalla esikoinen tärppäsi ensimmäisestä inssistä. Lääkäri oli tosi positiivinen ja hänestä huokui se, että nämä ovat mukavia työtehtäviä. Toimenpidehuoneessa oli iloisesti kupliva tunnelma. Se alkoi heti huoneeseen astuttuamme, kun huomasin, miten vilpittömän iloinen lääkärimme oli siitä, että sain ovisplussan hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Nykyisen luovuttajan olkia jäi vielä toiseen inssiin, jos tämä epäonnistuu. Säilytysaikaa niille on huhtikuuhun 2020 asti. Siinä pöydällä maatessani mietin, että on tämä tapa raskautua kyllä niin valtavan epäromanttista. Huvitti se, että saadaksemme lapsen tarvitsemme kolmannen osapuolen väliimme sekä valintamme mukaan tällaisen hyvin kliinisen ympäristön. Inssin jälkeen sanoinkin Lystille, että verrattuna siihen, miten kaunista ja herkkää se voi heteropareilla olla, niin tämä on kaukana siitä. Onneksi se on kuitenkin mahdollista.

Miltä nyt sitten tuntuu? Tänään on dpo 2 ja oikea puoli alavatsasta jomottelee edelleen. Jomottelu alkoi ovisplussan kanssa samoihin aikoihin, paheni inssin jälkeen ja on nyt onneksi lieventynyt. On hyvin mahdollista, että se on vain oikutteleva suolistokin, jomotus on hyvin samassa kohdassa, ehkä kuitenkin piirun verran alempana. Vatsaa painellessa en löytänyt sitä tietty kipupistettä, joka usein liittyy suolistokipuihin.  Saas nyt siis nähdä, 3.7. asti pitäisi malttaa odottaa. Jos menkat alkaa, ne alkavat kuitenkin jo ennen tuota (30.6.–1.7.) ja jos 3.7. ei tule plussaa, niin sitten sitä ei tule. Onneksi on kesä ja taapero, niin ”oireita” ei kyttää jatkuvasti.

Tänään inssiin!

Mitä? No kyllä vaan. Ollaan, tai siis olen, soutanut ja huovannut edes takaisin, milloin alkaisi toisen lapsen yritys. Ensin piti mennä inssiin huhtikuussa, mutta se ei tuntunut silloin sopivalta. Sitten ajattelin lykätä yritystä syksyyn, kunnes toukokuun alussa päätin, että ei kun yritetään jo nyt. Toukokuussa ovis osui lauantaille, mikä oli pettymys, mutta myös hyvä juttu. Viime kuun päätös oli jotenkin superhätiköity, ja koko ajatus raskaudesta ahdisti. Päätettiin kuitenkin jatkaa yrittämistä heti kesäkuussa. Nyt myös pää on valmis raskauteen, eikä ajatus siitä enää ahdista.

Tässä keväällä on ollut aivan järjetön stressi kehonkuormittajana, kun olen kirjoittanut gradua, ollut kokopäivätöissä ja kotona taaperon kanssa. Gradun sain palautettua onneksi jo toukokuun alussa ja töissä on kesäkeskeytys. Keho on saanut nyt levätä ja palautua jäätävästä stressikuormasta. Oletan, että stressillä on vaikutusta siihen, että kierrot ovat edelleen pitkiä. Ne ovat jotain 32–35 päivän välillä. Viime kuussa oli ennätyslyhyt – 31 päivää.

Viime viikolla kävin folliultrassa. Silloin oli menossa kp 13. Ultra alkoi hieman merkillisesti, kun lääkäri totesi kaksi vaihtoehtoa: joko olen jo ovuloinut (?!) tai kierrosta on tulossa tosi pitkä. Follin koko oli 10,5 mm. Limakalvo oli kuitenkin hyvännäköinen, sen paksuus oli 5 mm. Tämä yhdessä follin kanssa tukivat ovulaation lähestymistä, johon lääkäri lopulta päätyi. Toukokuussa kävin folliultrassa kp 10, jolloin folli oli 9 mm ja silloin ovis tuli kp 19.

Eilen aamulla ovistesti näytti aivan tyhjää, mitä toivoin. Lysti oli töissä ja aikataulujen kannalta se ei olisi ollut optimaalinen plussahetki. Jostain syystä illalla tuli tunne, että voisi tehdä testin uudelleen. En ole ikinä aiemmin tehnyt testiä illalla puhumattakaan, että olisin tehnyt sen kahdesti päivässä. Nyt kuitenkin päätin tehdä, ensin PregCheckillä, joka antoi vahvan viivan. Päätin tarkistaa asian CB:llä ja kappas, hymynaama! Huvikseni testasin vielä tänä aamuna, ja PC:ssä testiviiva oli hyvin paljon kontrolliviivaa tummempi. En muista sellaista ikinä nähneeni. Soittoa klinikalle ja tälle päivälle saatiin aika!

Jännittää aivan vietävästi. Jännittää, jos inssi onnistuu (työt). Jännittää, jos inssi ei onnistu (olkien määrä). Kävimme toukokuussa kysymässä labrasta meidän olkia, ja hoitaja oli melko epämääräinen. Olkia kuitenkin on, mutta niiden määrä on melko vähäinen. Jos oikein ymmärsin, niitä riittää 1–2 inseminaatioon. Tämä tuo oman, vähän epämiellyttävän, lisän tähän yritykseen. Joka tapauksessa, nyt ollaan täsmälleen samassa tilanteessa kuin kolme vuotta sitten. Nyt ei yritetä myöhäistä juhannusvauvaa, vaan ihan aitoa juhannusvauvaa;) Sanoinko jo: jännittävää!

Yk 1 ja yk 2 – erot ja yhtäläisyydet

Mitä tässä kierrossa tehtiin toisin kuin ensimmäisessä kierrossa? Jossittelu on aina turhaa, mutta jotkin asiat tein tai menivät toisin kuin ensimmäisessä yrityksessä. Tässä listaus eroista ja yhtäläisyyksistä.

Yhtäläisyydet:
Inssiin mentiin ovisplussan jälkeisenä päivänä.

Munasolu oli jo irronnut ennen inseminaatiota.

Käytössä Multivita Raskaus ja imetys -vitamiinit

Erot:
Luovuttaja vaihtui. Uuden luovuttajan solut olivat aikaisempaa luovuttajaa parempi laatuisia. Ehkä minun ja uuden luovuttajan geenit sopivat myös paremmin yhteen?

Söin kp1 alkaen Gelee Royalea, kuningatarhyytelöä, aina inssiin asti.
En tiedä, oliko tällä kuinka suuri vaikutus raskautumiseen, mutta ajattelin, että otetaan kaikki keinot käyttöön. Tästä ihmeaineesta löytyy paljon tietoa keskustelupalstoilta ja toiset onnistuu sen ”avulla” ja toiset ei. Lopetin käytön heti plussattuani ja jatkan vaan Multivitalla. Kattava postaus kuningatarhyytelöstä löytyy esim. Puuttuva palanen -blogista.

En stressannut ovista ja inssiin pääsyä. Olimme oikeastaan luovuttaneet inssin suhteen, koska ovulaatio näytti osuvan lauantaille. Toisin kävi ja torstaina tuli yllätysplussa ja sen ansiosta stressitön yllätysinssi.

On vaikea osoittaa, mitkä tekijät vaikuttivat tai eivät vaikuttaneet onnistumiseen. Raskautuminen kun tuntuu ennen kaikkea olevan tuurista kiinni!

                                                           2. mieliteko: mehut, mieluiten punaiset 

Sitten vähän kuulumisia!

Tänään eletään päivää 4+4. Olo on aika oireeton. Parina viime päivänä huimaus on pahentunut, mutta vatsa on onneksi rauhoittunut. Kumma kyllä minun tekee koko ajan kamalasti mieli mehuja. Eikä mitä tahansa mehuja vaan ainoastaan punaista mehua. Maulla ei niin väliä, kunhan väri on punainen:D Sen lisäksi tekee mieli eineksiä: mikropizzoja, lihapiirakoita jne. Kaikkea rasvaista ja hiilaripitoista. Ja juuri kun kirjoitin, että me emme syö paljoa eineksiä! Toistaiseksi olen tyytynyt yhteen mikropizzaan ja yhteen vihikseen, siis vihanneslihikseen.

Soitin vasta eilen klinikalle, kun en maanantaina vielä uskaltanut. En uskaltanut sanoa ääneen, että saimme positiivisen testin. On kyllä ihmismieli vähän höpsö. Eilen ryhdistäydyin ja soitin. Oli hassu tunne kuulla, kun joku onnittelee raskaudesta. Klinikan kätilö on nyt ensimmäinen ihminen, jolle raskaudesta ollaan kerrottu (blogin lukijoiden lisäksi). Meille tarjottiin mahdollisuutta varata aika varhaisultraan, mutta katsotaan vielä josko mentäisiin jonnekin muualle.

Unohdin kysyä olkien varauksesta, joten jouduin soittamaan tänään uudestaan. Me emme ole maksaneet laisinkaan mitään varaus- ja säilytysmaksuja eikä meille oikeastaan ole tarjottukaan mitään tällaista. Haluaisimme jatkaa samalla luovuttajalla mahdollisen pikkusisaruksen kanssa. Kätilö konsultoi klinikan lääkäriä ja ohjeisti meitä tekemään varauksen myöhemmin raskauden ollessa pidemmällä. Se on mielestäni järkevää, koska ei voi tietää, josko tämä tästä vielä menee kesken. Varaus ja säilytys maksaa 300€ ja on voimassa 3 vuotta. Voimassaoloaika alkaa rullata heti maksun tehtyä, joten senkin puolesta on järkevää vielä odottaa. Kolme vuotta menee yllättävän nopeasti. Kätilö kehui, että on hyvä kun mietin tällaisia asioita:D No tiedä sitten siitä, mutta eipä vaivaa enää!

❤ Lempi

 

Positiivisen kierron oireet

Vaikka en tässä kierrossa oireita niin kytännyt, niin jotain tuntemuksia tuli kuitenkin kirjoitettua ylös.
Tässä oirelistaus dpo 1 – dpo 14.

Dpo 0 
Inssi

Dpo 1
Ei merkintöjä

Dpo 2
Oikea rinta kipeä ja aristaa

Dpo 3  
Molemmat rinnat kipeät

Dpo 4
Rinnat edelleen kipeät, vähän menkkajuilintaa

Dpo 6
Rinnat kipeät, närästää

Dpo 7 
Ei merkintöjä

Dpo 8
Ei merkintöjä

Dpo 9 
Ylösnoustessa huimaa

Dpo 10 
Kamalaa huimausta koko päivän, kamalia vatsakipuja illalla. Tajuan, että olen koko ajan hyväntuulinen, ei PMS-kiukkua! Pienen pieni toive herää.

Dpo 11 
Närästää koko päivän, nyt huimaa jo ihan seistessäkin. Hyväntuulisuus edelleen ihmetyttää.

Dpo 12
Yöllä pahoja vatsakipuja, ummettaa, huippaa, rinnat edelleen erittäin arat. Illalla vatsa ihan turvoksissa.
Ensimmäinen raskaustesti -> Positiivinen!

Dpo 13 
Ummettaa, illalla vatsa turvonnut.

Dpo 14
Huimaa edelleen, vatsa vaivaa ja on illalla turvonnut.
Toinen raskaustesti -> Edelleen  positiivinen

Summauksena siis: Rintojen arkuus, huimaus, hyväntuulisuus/PMS-kiukun puuttuminen ja ummetus ovat selkeimmät ensioireeni.

Verrattuna edelliseen ”oire”listaukseen, tämä on huomattavasti laveampi eikä niin yksityiskohtainen. Se kuvaa hyvin piinapäivien kulkuakin. Päivät menivät suhtnopeasti enkä tarkkaillut jokaista nippausta saatika kirjannut niitä ylös. Ensimmäisestä huimauksestakaan en osannut aavistella vielä mitään. Minulla on ylösnousuhuimausta välillä muutenkin. Huimauksen jatkuessa kolmatta päivää googletin alkuraskaus ja huimaus ja pieni toivonkipinä heräsi. Josko sittenkin tämä olisi Oire? Ja sehän oli.

Ensimmäinen virallinen mieliteko: luonnonjugurtti ja mansikat 

Tänään on dpo 16 ja kuukautiset ovat virallisesti myöhässä. Vaikea kuvitella, että nyt on myös laskujeni mukaan 5. raskausviikko ja päiviä kasassa 4+1. On helpompaa vielä laskea oviksen jälkeisiä päiviä, kun ei tätä oikein usko todeksi. Huimaus on helpottanut, enää huimaa vain satunnaisesti noustessa. Sen sijaan vatsan toiminta on mennyt ihan sekaisin. Siihen liittyen myös pieni paha olo on saapunut seuraukseni. Minulla on ärtyneen suolen oireyhtymä (IBS) ja tunnen suoliston liikkeet hyvin kivuliaasti. Nyt vatsa on vetänyt aivan jumiin ja alavatsan oikealle puolelle sattuu koko ajan. Tässä on ehtinyt käydä jo kaikki kauhuskenaariot läpi kohdunulkoiseen raskauteen asti. Mutta kivut onneksi hellittävät, kun ilma pääsee liikkeelle ja ulos, joten en ole niin huolissani näistä kivuista.

Juttelimme Lystin kanssa jo alkuraskauden ultrasta ja ajattelimme käydä siellä 7. raskausviikon puolella. Olen lukenut paljon varhaisultran hyviä ja huonoja puolia. Minulla ei ole oikein ollut mitään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ehkä kuitenkin on mukava käydä siellä ja saada tietää, jos alkio on oikeassa tai väärässä paikassa ja ylipäänsä, onko siellä mitään. Tuntuisi kamalalta odottaa 12 viikkoa ja saada tietää, että ei siellä mitään ole tai kaikki on muuten vain pielessä. Haluan mielenrauhan myös näiden vatsakipujen takia, vaikka järkeilinkin, että ne ovat suolistoperäisiä.

Koko rv 6 menee mökillä, joten siellä saan luovia perheen kanssa sitten, että emme jää kiinni. Ajattelin kyllä kertoa varhaisultran jälkeen perheelleni, jos vain olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta. Huomenna soitan klinikalle ilouutiset!

❤ Lempi

 

Testipäivä

Tänään on virallinen testipäivä. Emme malttaneet kuitenkaan odottaa, taaskaan, vaan testasimme jo dpo 12. Tällä kertaa kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat.

Elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti! Testasimme Apteekin raskaustestillä  ja olin yllättynyt viivan vahvuudesta. Keskustelupalstoilta olin ymmärtänyt, ettei apteekin testi anna herkästi vahvaa viivaa. Teimme testin illalla n. 5h pidätyksellä. Tarkoitus oli testata dpo 13 aamulla, mutta olimme molemmat lähdössä töihin heti aamusta jo 6.30–7.30. Siihen ei olisi jäänyt paljoa aikaa hihkua plussaa tai surra negaa.

Joten dpo 12 jännäsimme vessan lattialla. Odotimme minuutin ja voi että, miten meitä jännitti katsoa testiä. Mutta: Positiivinen! Plussa! Kaksi viivaa! Viivat nähtyään Lysti hoki: ”Haluan hymynaaman, onko tää nyt plussa.” Ja minä vakuutin, että kyllä viiva kuin viiva on raskaustestissä plussa. Olin odottanut haaleaa viivaa, josta ehkä näkyisi jotain jos oikein siristää. Mutta vielä mitä! Ihan oikea viiva! Näin selkeä! Aivan uskomaton tunne. Plussan jälkeinen ensireaktiomme oli nauru, nauroimme lähes hysteerisesti. Taisinpa jopa kuiskata, että mitä me ollaan menty tekemään. Omalääkärimme oli oikeassa: oli testi negatiivinen tai positiivinen, se on aina järkytys. Niin uskomatonta, ei sitä oikein usko vieläkään todeksi. Me ollaan toistaiseksi ihan oikeasti raskaana! Tuijotin testiä pitkään ja Lysti sanoi, että kyllä se viiva siinä edelleen on. Ihan uskomatonta.

Tänään on virallinen testipäivä ja testasimme aamulla PregCheckillä. Lystiä jännitti taas kamalasti. Katsoin testiä minuutin jälkeen ja viiva oli aika haalea, joka vähän säikäytti. Mutta viiva se oli kuitenkin ja viiden minuutin jälkeen viiva oli jo hyvin vahvistunut.

Tiedostan valitettavan hyvin kaikki ongelmat tuulimunasta kemialliseen raskauteen. Viikkojakin yritin jo laskeskella, ja mitä ilmeisemmin nyt eletään vasta viikkoja 3+6. Mutta kuitenkin jo neljännen raskausviikon loppua. Se kuulostaa pelottavan vähältä, mutta etenemme päivä kerrallaan. Tällä hetkellä olemme raskaana, kunnes toisin todistetaan<3.

Palaan myöhemmin kirjoittamaan oireista ja piinapäivistä!

❤ Lempi

Toimintasuunnitelma

Teimme eilen klinikalla toimintasuunnitelman, jos raskaus ei tästä inssistä ala. Lääkäri kyseli, mitä olimme puhuneet omalääkärimme kanssa aukiolotutkimuksesta. Keskustelimme siitä ensikäynnillä, mutta emme aikatauluttaneet sitä mihinkään kohtaan. Omalääkärimme on sellainen, että hän koittaa välttää ”turhia” toimenpiteitä. Mikä on rahallisestikin mukavaa, tässä kierrossahan en käynyt lainkaan folliultrassa. Ohjeeksi sain vain tikuttaa ja varata inssin, kun tikkuun tulee plussa.

Jos raskaus ei ala, alkaa aukiolotutkimus olla ajankohtainen. Suunnitelma on, että kokeilemme vielä yhden inssin ennen tutkimusta. Tämä johtuu luovuttajan vaihtumisesta, koska sen suhteen inssit ikään kuin nollaantuivat. Jos siis kolmas inssi ei onnistu, niin sitten tehdään aukiolotutkimus. Kiertoni on onneksi niin pitkä, että aukiolotutkimus ja inssi ehditään tehdä samaan kiertoon.

Lääkäri osuvasti totesi, että aina puhutaan siihen malliin, ettei raskaus onnistuisi. Mutta  kun todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, niin onko tuo ihmekään. Sitä paitsi minusta on helpottavaa, että on suunnitelma. Lapsenteossa on niin monta epävarmuustekijää, niin suunnitelmat hoitojen suhteen tuovat varmuutta. Ja onhan aina se mahdollisuus, että raskaus todella alkaisi.

Sen varalle meillä ei oikeastaan toimintasuunnitelmaa ole. Ajatus tuntuu vielä niin utopistiselta, että en osaa enkä uskalla suunnitella elämää niin pitkälle. Paitsi vähän. Me asumme kaksiossa, joten olen katsellut asuntoamme sillä silmällä, miten voisimme asua siinä mahdollisimman pitkään. Se vaatii pieniä sisustus- ja remppahommia mm. kylpyhuoneeseen, keittiöön ja eteiseen. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että kahden aikuisen koti muuttuisi lapsiperheen kodiksi.

Olen miettinyt myös lapsen ja opintojen yhdistämistä. Minulla on vielä kaksi vuotta yliopisto-opintoja jäljellä. Mahdollinen laskettu aika sijoittuisi sellaiseen kohtaan opintoja, ettei minulla ole kamalasti pakollista yliopistolla oltavaa. Keväälle on tiedossa muutama kurssi ja projekti nimeltä Gradu alkaa. Haluan uskoa, että minulla on aikaa ja jaksamista tehdä gradua myös äitiyslomalla. Saa nähdä kuinka käy. Tämän enempää suunnitelmia meillä ei ole. Tai siis minulla ei ole. Lystihän meni ja osti uuden auton. Vauva-, siis autokuume yltyi niin kovaksi, että farmari oli pakko saada.

Tänään dpo 2. Aika menee hitaasti, mutta varmasti.

❤ Lempi

Huomenna inssiin!

Viime kierrossa heräsin joka päivä ennen kahdeksaa testaamaan ovista, koska klinikan ajanvaraus alkaa klo 8 ja halusin olla kärppänä varaamassa inssiaikaa. Tänään heräsin vasta yhdeksän jälkeen, eikä ollut mikään kiire testaamaan.  Ehkä jotain rentoutta yrittämisen suhteen havaittavissa? Jätin tikun yksinään vessaan ja menin takaisin sänkyyn loikoilemaan. Viiden minuutin umpeuduttua laahustin katsomaan tuloksen.

Kas kummaa, jo ovelta näin PregCheckin kirkuvan punaiset viivat. Yllätysplussa! Vähän piti keräillä itseä ja muistuttaa, että soita nyt sinne klinikalle. Pieni pelko oli persuuksissa, ettei sopivia aikoja olisi enää jäljellä. Oman jännityksensä toi se, että tälle päivälle en inssiä halunnut, koska Lysti on koko päivän poissa. Ja voi että, huomiselle löytyi juuri passeli aamuaika. Lysti pääsee inssiin ja minä ehdin töihin ilman mitään kikkailuja.

En osannut odottaa ollenkaan ovisplussaa tänään. Viimeiset kierrot ovat olleet poikkeuksellisen pitkiä (32–33 päivää) ja ajattelin, että tuskinpa kierto vieläkään palautuu omiin uomeihinsa. Vaan toisin näyttäisi käyvän. Tänään on kp 16 eli ”normaali” 30 päivän kierto näyttäisi tulevan. Viimeksi ovis tuli kp 16 huhtikuussa, kun tehtiin kierron kartoitus. Ja siis, ovisplussa! En voi uskoa. Tänään, ihan ykskaks!

Jos huomenna testi olisi näyttänyt vielä negaa, olisimme passanneet tämän kierron. Haluan välttää paniikkiultrat ja -pistot. Meillä ei ole niin kiire, että haluaisin ottaa tästä hirveän stressin. Tämä projekti on osa elämää, ei koko elämä. Viime viikon loma teki  niin hyvää. Otin etäisyyttä blogeihin ja kaikkiin vauva-asioihin. Asiat palasivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vauvan saaminen on tärkeää, mutta ei se miettimällä ja stressaamalla etene. Tämä on minulta, suurstressaajalta, paljon sanottu. Oli oikea ratkaisu aloittaa yritys jo kesällä, nyt on niin paljon kaikkea kivaa, joka vie ajatukset helposti muualle.

Mutta nyt ajatukset on vahvasti tässä projektissa. Huomenna yritetään myöhäistä juhannusvauvaa!

❤ Lempi

 

Dpo 1–Dpo 14: ”Oireet”

Pettymykset on nielty ja elämä rullaa jälleen omalla painollaan. Luin nega-viikolla Eve Hietamiehen teoksen Puolinainen. Kirja kertoo pariskunnasta, joka koittaa saada lasta, mutta nainen saa toistuvasti keskenmenoja. Ei ollut hirveän fiksua ympätä sitä teosta negapettymyksiin. Lopulta en tiennyt, itkenkö kirjan aiheuttamia tunteita vai negojen aiheuttamaa pettymystä.

Nyt kuitenkin lupaamani lista oireista, joita bongasin piinapäivien aikana.

Dpo 1 – Inssi
Munasolu jo irronnut, oljessa vähän simppoja. Kaikin puolin vähän kurjat lähtökohdat inssille. Inssin jälkeen paha olo. Rauhallinen mieli.

Dpo 2
Paha olo, vatsa kuralla. Vatsatauti? Jännitys purkautuu? Rauhallinen mieli. Vatsa kipeä oikealta puolelta.

Dpo 3
Paha olo jatkuu. Vihlaisu keskeltä alavatsaa, illalla muutama viiltokipu häpyluun kohdalla.

Dpo 4
Ummettaa. Viiltävä kylkikipu. Muuten normaali olo.

Dpo 5
Enää ei edo. Selkäkipuja yläselässä, itkuherkkä.

Dpo 6
Yöllä vatsakipuja ja oikealla puolella kupli. Kova pissahätä koko ajan. Alavatsassa tuikkii, menkkamaista juilintaa.

Dpo 7
Normaali olo, vähän vatsakipuja. Usko alkaa karista, levottomuus hiipii. Haluaisin jo testata!

Dpo 8
Aamulla etoo taas. Illalla närästys ja ranteita koskee.

Dpo 9
Aamupalan jälkeen etoo. Vatsaa jomottaa vasemmalle. Rinnat kipeytyneet, ahdistaa kaikki.

Dpo 10
Yöllä pissalla ravausta. Maha kuralla, etova olo lounaan jälkeen. Vatsassa täysi olo. Vatsa tuntunut koko päivän oudolta, ei normaalia vatsakipua.

Dpo 11
Paha olo, ummettaa. Alettiin epäillä Lystin kanssa umpparia, onneksi kipu meni ohi. Kamalat henkiset pms-oireet.

Dpo 12
Testattiin ensimmäisen kerran, RSFU:n testillä nega. Kamalat pms-oireet, vatsassa vasemmalla tuntuu, että menkat alkaa.

Dpo 13
One stepillä nega. Aamulla närstää, ummettaa. Vatsassa jomottelee välillä oikealta, välillä vasemmalta. Normaali olo.

Dpo 14
Virallinen testipäivä, PregCheckillä nega. Kamalat menkkakivut aamulla. Paperiin jää illalla vaaleanpunaista, tuhruttelu alkaa.

Dpo 15/kp 1
Kierto alkaa alusta, närästää.

Vatsan epämääräinen toiminta on minulle ihan arkipäivää, joten noista ”oireista” ei olisi voinut sanoa juuta eikä jaata. Ensi kierrossa en aio lukea enää yhtäkään dpo X ja oireet -keskustelua. Minulla tietysti oli kaikki luetellut oireet ja aloin varmaan keksiä niitä itsekin. Huomenna lähden juhannuksen viettoon mökille ja sieltä palatessani alkaakin tikuttelu. Kp 14 on ensi viikon tiistai, joten 7 päivää ja taas ollaan yritysrumbassa.

Ihanaa juhannusta kaikille!

❤ Lempi

Ensimmäinen inseminaatio

Tänään se oli, meidän ensimmäinen inseminaatiomme. Aamu eteni suhteellisen hyvin valtavasta jännityksestä huolimatta. Meillä on Lystin kanssa harmillisen eri tavat purkaa jännitystä. Minä haluaisin olla hiljaa ja rauhassa, Lysti taas puhua pälättää minkä kerkeää. Tämä aiheutti ehkä hiukan kireitä tilanteita. Nyt jo naurattaa, miten eri tavalla ihmiset hoitavat jännitystään. Aamulla ei naurattanut.

Inseminaatioaika oli 10:20. Kun lääkäri huikkasi nimeni ja pyysi meidät sisään, vatsassa muljahti. Vastaanotto alkoi hieman ikävissä tunnelmissa, kun lääkäri alkoi puhua luovuttajan vaihdosta. Minulta meni oikeastaan ohi, miksi luovuttajaa tulisi vaihtaa. Ilmeisesti syy on se, että nykyisellä luovuttajallamme on niin vähän siittiöitä per olki, että olkia piti sulattaa kuusi kappaletta inseminaatiota varten. Lääkäri totesi, ettei meidän tarvitse välittää näistä olkien määrästä. Toivoa sopii, että laatu korvaa määrän.

Lääkärimme selitti, että laboratorion henkilökunta syynää siittiöt kunnolla, että he voivat ”ylpeydellä myydä soluja asiakkailleen”, mikä on mielestäni äärettömän hyvä asia. Näillä hinnoilla en haluaisi maksaa II-luokan tavarasta. Hän myös varmisteli, että oliko meille ehtinyt syntyä mitään tunnesidettä juuri tähän luovuttajaan. Totta puhuakseni ei, en ole suonut luovuttajalle oikeastaan ajatustakaan. Varmistimme lopuksi pakkauksen nimilätkän, että siittiöt ovat meidän ja minun nimellä. Sitten oli aika hypätä pöydälle.

Ultrauksessa limakalvo näytti hyvältä ja rakkula oli jo puhjennut. Tämäkin kuulosti  minusta hieman huolestuttavalta. Onneksi lääkäri kertoi tutkimuksesta, jonka oli juuri lukenut, että onnistumisen kannalta ei ole väliä, onko rakkula vielä kiinni vai juuri puhjennut. Testiryhmien naisilla tulokset olivat menneet tasan rakkulan tilasta riippumatta. Jotenkin olisi ollut varmempi olo, jos se olisi ollut vielä kiinni, mutta eletään tämän tutkimustiedon valossa. Vatsaontelossa oli jokin oleellinen neste paikoillaan ja munanjohdin puristuneen näköinen, joten mitä ilmeisimmin ovulaatio oli tapahtunut. Tai kuten lääkärimme sanoi :”salapoliisitermein: lintu on lentänyt pesästä”.

Ultrauksen jälkeen aloitettiin inseminaatio. Levittimen paikoilleen laitto sattui hieman, mutta kipu loppui, kun se oli paikoillaan. Itse ruiskutus ei sattunut, tuntui lähinnä hassulta. Lääkärimme selitti jostain tutkimuksesta liittyen makoiluun inseminaation jälkeen. Hän kulutti aikaa ruiskuttamalla siittiöitä hitaasti, jotta pysyisin makuullaan mahdollisimman pitkään toimeenpiteen puitteissa. Siinä me kolme sitten hiljaisuudessa ihmeteltiin. Lääkäri totesi: ”Onhan tämä teidän perheen tapa saada lapsia vähän epäromanttinen ”. Onhan se, mutta onneksi on mahdollisuus saada lapsia.

Sitten ykskaks inseminaatio oli ohi. Lääkäri toivotti siittiöille ”Oikein hyvää ja turvallista matkaa”. Mitään ei tippunut pois, kaikki simpat jäivät kyytiin. Testipäivämme on 15.6. Saa nähdä pääsenkö testaamaan, koska kuukautisten pitäisi alkaa 13.6. Sain ohjeistuksen testata, vaikka kierto alkaisikin alusta. Lääkärimme jää lomalle parin viikon päästä, joten seuraavat mahdolliset inssit tehdään jonkun toisen kanssa. Jos tästä kierrosta ei tärppää, niin ei onneksi hätää. Pääsemme yrittämään kesä- ja heinäkuussakin, jos niikseen on. Klinikan kesätauko menee juuri niille viikoille, jolloin minun kierrossani ei tapahdu mitään projektin kannalta oleellista. Kassalla ilahduimme, kun summa olikin odotettua vähemmän. Se johtui siitä, että olimme käyneet ultrassa edellisviikolla, joten könttä jakaantui kahdelle kerralle.

Tämän hetkinen olotila on ennen kaikkea epätodellinen. En voi uskoa, että olimme tänään inssissä. Enkä sitä, että par’aikaa sisälläni voi tapahtua jotain aivan ihmeellistä. Välillä jopa unohdan, että olemme edes missään inssissä käyneet. Ja  aina kun muistan, niin epäuskoinen innostus valtaa mielen. Toistaiseksi olo on siis rauhallinen, mutta toiveikas. Jos piinapäivät menevät tähän tahtiin näillä tuntemuksilla, niin olisin iloinen. Tuskin menevät, koska olen äärettömän kärsimätöntä sorttia.

❤ Lempi