Raskaana 1–2 viikkoa

Vaikea sisäistää, mutta totta se on, meillä tärppäsi ekasta kerrasta! Näillä piinapäivillä sain kokea oikein kunnon haamujahdin, koska testasin ensimmäisen kerran jo dpo 8. Malttamattomuus ja uteliaisuus voittivat… Testasin silloin Raskauskeijun ilmaistestillä, ja se oli aivan vitivalkoinen. Mieli oli tosi tyyni, olihan mahdollisesta kiinnittymisestä vasta muutama hassu päivä. Ja toisaalta oli sellainen tunne, että ei kannata vielä masentua.

Halusin silti testata uudelleen dpo 9 (mikä järki??). Ja siis mitä! Testiä käännellessä tietyssä kulmassa taskulampulla valaistuna tuli näkyviin harmaana viivanpaikka. Jännittävää! Näitähän ei edellisillä yrityskerroilla ollut laisinkaan, koska silloin maltoin odottaa dpo 12 asti ja ensimmäisellä kerralla oli pelkkää vitivalkoista negaa. Tosin realisti sisälläni hoki, että jos viivaa pitää hakemalla hakea, siihen ei kannata luottaa.

Dpo 10 testasin jälleen (huoh), tällä kertaa apteekin herkällä testillä, jolla voisi testata jo 4 päivää ennen menkkojen alkua. Oletin, että menkkani alkaisivat dpo 12 tai dpo 13, koska kierron pituudesta riippumatta luteaalivaihe on 12–13 päivää. Noh, testihän oli ihan nega tai hyvällä mielikuvituksella olin näkevinäni siinä haamujen haamun. Dumppasin sen roskiin, mutta sitä piti kuitenkin käydä tiirailemassa vielä testiajan jälkeen. Ja mitä, roskishaamu, jonka myös Lysti erotti erittäin hyvällä mielikuvituksella.

image4
Dpo 10 ”haamu”. Saa kyllä totisesti käyttää mielikuvitusta, että löytää viivan.

Dpo 11 maltoin mieleni ja pidin taukopäivän testaamisesta. Dpo 12 oli taas testauspäivä, olihan se sama päivä, kun Lylliksestä saatiin leffaviivat apteekin testillä. Testinä oli jälleen sama apteekin herkkä testi. Olin joutunut yöllä käydä vessassa, joten tein testin vain 3 h pidätyksellä. Ja testiajalla siihen tuli haalea viiva<3 Ei uskallettu Lystin kanssa vielä hihkumalla hihkua, mutta oltiin aivan äärettömän toiveikkaita ja sanoin taas: ”viiva kuin viiva on raskaustestissä plussa”.

image3
Dpo 12, nyt sen jo erottaa! 

Dpo 13 oli taas välipäivä. Dpo 14 tein CB:n digitestin, joka kertoi: ”Raskaana 1–2 viikkoa.” Olin tehnyt testin aamulla itsekseni, kun nousin ennen Lystiä. Kun Lysti heräsi, hän kysyi, mitä se testi näytti. Sanoin, että katso itse ja vinkkasin testin luo. Siinä sitten halailtiin onnenkyyneleet silmäkulmassa. Tein vielä yhden testin virallisena testipäivänä dpo 16, sen samaisen apteekin herkän ja siinä oli jo selkeä viiva, vaikka ei leffaviiva ollutkaan.

image1 (1)
Dpo 16 – viiva vain vahvistuu<3

Meille tulee vauva!

❤ Lempi

Mainokset

Isot odotukset, valtavat toiveet (Dpo 2)

Inssistä on nyt kaksi päivää ja olen googlaillut mm. ”voiko hedelmöittymisen tuntea”, ”miten hedelmöittyminen tapahtuu”, ”aikainen raskaustesti”. Hahhah, ihan kun ei olisi ikinä raskaana ollutkaan.

Itse inssi meni paremmin kuin hyvin. Lääkärin mukaan ajoitus oli todella hyvä. Munarakkula oli vielä paikoillaan, kohdun limakalvo oli hyvä ja kohtu oli hyvin vastaanottavainen. Sen kuulemma tiesi liman laadusta ja siitä, että mitään ei valunut pois. Nämä puitteet raskauden alkamiselle olisivat siis varsin hyvät, ja siksi odotukset ovatkin hirvittävän korkeat. Etenkin kun tällä luovuttajalla esikoinen tärppäsi ensimmäisestä inssistä. Lääkäri oli tosi positiivinen ja hänestä huokui se, että nämä ovat mukavia työtehtäviä. Toimenpidehuoneessa oli iloisesti kupliva tunnelma. Se alkoi heti huoneeseen astuttuamme, kun huomasin, miten vilpittömän iloinen lääkärimme oli siitä, että sain ovisplussan hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Nykyisen luovuttajan olkia jäi vielä toiseen inssiin, jos tämä epäonnistuu. Säilytysaikaa niille on huhtikuuhun 2020 asti. Siinä pöydällä maatessani mietin, että on tämä tapa raskautua kyllä niin valtavan epäromanttista. Huvitti se, että saadaksemme lapsen tarvitsemme kolmannen osapuolen väliimme sekä valintamme mukaan tällaisen hyvin kliinisen ympäristön. Inssin jälkeen sanoinkin Lystille, että verrattuna siihen, miten kaunista ja herkkää se voi heteropareilla olla, niin tämä on kaukana siitä. Onneksi se on kuitenkin mahdollista.

Miltä nyt sitten tuntuu? Tänään on dpo 2 ja oikea puoli alavatsasta jomottelee edelleen. Jomottelu alkoi ovisplussan kanssa samoihin aikoihin, paheni inssin jälkeen ja on nyt onneksi lieventynyt. On hyvin mahdollista, että se on vain oikutteleva suolistokin, jomotus on hyvin samassa kohdassa, ehkä kuitenkin piirun verran alempana. Vatsaa painellessa en löytänyt sitä tietty kipupistettä, joka usein liittyy suolistokipuihin.  Saas nyt siis nähdä, 3.7. asti pitäisi malttaa odottaa. Jos menkat alkaa, ne alkavat kuitenkin jo ennen tuota (30.6.–1.7.) ja jos 3.7. ei tule plussaa, niin sitten sitä ei tule. Onneksi on kesä ja taapero, niin ”oireita” ei kyttää jatkuvasti.

Tänään inssiin!

Mitä? No kyllä vaan. Ollaan, tai siis olen, soutanut ja huovannut edes takaisin, milloin alkaisi toisen lapsen yritys. Ensin piti mennä inssiin huhtikuussa, mutta se ei tuntunut silloin sopivalta. Sitten ajattelin lykätä yritystä syksyyn, kunnes toukokuun alussa päätin, että ei kun yritetään jo nyt. Toukokuussa ovis osui lauantaille, mikä oli pettymys, mutta myös hyvä juttu. Viime kuun päätös oli jotenkin superhätiköity, ja koko ajatus raskaudesta ahdisti. Päätettiin kuitenkin jatkaa yrittämistä heti kesäkuussa. Nyt myös pää on valmis raskauteen, eikä ajatus siitä enää ahdista.

Tässä keväällä on ollut aivan järjetön stressi kehonkuormittajana, kun olen kirjoittanut gradua, ollut kokopäivätöissä ja kotona taaperon kanssa. Gradun sain palautettua onneksi jo toukokuun alussa ja töissä on kesäkeskeytys. Keho on saanut nyt levätä ja palautua jäätävästä stressikuormasta. Oletan, että stressillä on vaikutusta siihen, että kierrot ovat edelleen pitkiä. Ne ovat jotain 32–35 päivän välillä. Viime kuussa oli ennätyslyhyt – 31 päivää.

Viime viikolla kävin folliultrassa. Silloin oli menossa kp 13. Ultra alkoi hieman merkillisesti, kun lääkäri totesi kaksi vaihtoehtoa: joko olen jo ovuloinut (?!) tai kierrosta on tulossa tosi pitkä. Follin koko oli 10,5 mm. Limakalvo oli kuitenkin hyvännäköinen, sen paksuus oli 5 mm. Tämä yhdessä follin kanssa tukivat ovulaation lähestymistä, johon lääkäri lopulta päätyi. Toukokuussa kävin folliultrassa kp 10, jolloin folli oli 9 mm ja silloin ovis tuli kp 19.

Eilen aamulla ovistesti näytti aivan tyhjää, mitä toivoin. Lysti oli töissä ja aikataulujen kannalta se ei olisi ollut optimaalinen plussahetki. Jostain syystä illalla tuli tunne, että voisi tehdä testin uudelleen. En ole ikinä aiemmin tehnyt testiä illalla puhumattakaan, että olisin tehnyt sen kahdesti päivässä. Nyt kuitenkin päätin tehdä, ensin PregCheckillä, joka antoi vahvan viivan. Päätin tarkistaa asian CB:llä ja kappas, hymynaama! Huvikseni testasin vielä tänä aamuna, ja PC:ssä testiviiva oli hyvin paljon kontrolliviivaa tummempi. En muista sellaista ikinä nähneeni. Soittoa klinikalle ja tälle päivälle saatiin aika!

Jännittää aivan vietävästi. Jännittää, jos inssi onnistuu (työt). Jännittää, jos inssi ei onnistu (olkien määrä). Kävimme toukokuussa kysymässä labrasta meidän olkia, ja hoitaja oli melko epämääräinen. Olkia kuitenkin on, mutta niiden määrä on melko vähäinen. Jos oikein ymmärsin, niitä riittää 1–2 inseminaatioon. Tämä tuo oman, vähän epämiellyttävän, lisän tähän yritykseen. Joka tapauksessa, nyt ollaan täsmälleen samassa tilanteessa kuin kolme vuotta sitten. Nyt ei yritetä myöhäistä juhannusvauvaa, vaan ihan aitoa juhannusvauvaa;) Sanoinko jo: jännittävää!

Yk 1 ja yk 2 – erot ja yhtäläisyydet

Mitä tässä kierrossa tehtiin toisin kuin ensimmäisessä kierrossa? Jossittelu on aina turhaa, mutta jotkin asiat tein tai menivät toisin kuin ensimmäisessä yrityksessä. Tässä listaus eroista ja yhtäläisyyksistä.

Yhtäläisyydet:
Inssiin mentiin ovisplussan jälkeisenä päivänä.

Munasolu oli jo irronnut ennen inseminaatiota.

Käytössä Multivita Raskaus ja imetys -vitamiinit

Erot:
Luovuttaja vaihtui. Uuden luovuttajan solut olivat aikaisempaa luovuttajaa parempi laatuisia. Ehkä minun ja uuden luovuttajan geenit sopivat myös paremmin yhteen?

Söin kp1 alkaen Gelee Royalea, kuningatarhyytelöä, aina inssiin asti.
En tiedä, oliko tällä kuinka suuri vaikutus raskautumiseen, mutta ajattelin, että otetaan kaikki keinot käyttöön. Tästä ihmeaineesta löytyy paljon tietoa keskustelupalstoilta ja toiset onnistuu sen ”avulla” ja toiset ei. Lopetin käytön heti plussattuani ja jatkan vaan Multivitalla. Kattava postaus kuningatarhyytelöstä löytyy esim. Puuttuva palanen -blogista.

En stressannut ovista ja inssiin pääsyä. Olimme oikeastaan luovuttaneet inssin suhteen, koska ovulaatio näytti osuvan lauantaille. Toisin kävi ja torstaina tuli yllätysplussa ja sen ansiosta stressitön yllätysinssi.

On vaikea osoittaa, mitkä tekijät vaikuttivat tai eivät vaikuttaneet onnistumiseen. Raskautuminen kun tuntuu ennen kaikkea olevan tuurista kiinni!

ehu                                                           2. mieliteko: mehut, mieluiten punaiset 

Sitten vähän kuulumisia!

Tänään eletään päivää 4+4. Olo on aika oireeton. Parina viime päivänä huimaus on pahentunut, mutta vatsa on onneksi rauhoittunut. Kumma kyllä minun tekee koko ajan kamalasti mieli mehuja. Eikä mitä tahansa mehuja vaan ainoastaan punaista mehua. Maulla ei niin väliä, kunhan väri on punainen:D Sen lisäksi tekee mieli eineksiä: mikropizzoja, lihapiirakoita jne. Kaikkea rasvaista ja hiilaripitoista. Ja juuri kun kirjoitin, että me emme syö paljoa eineksiä! Toistaiseksi olen tyytynyt yhteen mikropizzaan ja yhteen vihikseen, siis vihanneslihikseen.

Soitin vasta eilen klinikalle, kun en maanantaina vielä uskaltanut. En uskaltanut sanoa ääneen, että saimme positiivisen testin. On kyllä ihmismieli vähän höpsö. Eilen ryhdistäydyin ja soitin. Oli hassu tunne kuulla, kun joku onnittelee raskaudesta. Klinikan kätilö on nyt ensimmäinen ihminen, jolle raskaudesta ollaan kerrottu (blogin lukijoiden lisäksi). Meille tarjottiin mahdollisuutta varata aika varhaisultraan, mutta katsotaan vielä josko mentäisiin jonnekin muualle.

Unohdin kysyä olkien varauksesta, joten jouduin soittamaan tänään uudestaan. Me emme ole maksaneet laisinkaan mitään varaus- ja säilytysmaksuja eikä meille oikeastaan ole tarjottukaan mitään tällaista. Haluaisimme jatkaa samalla luovuttajalla mahdollisen pikkusisaruksen kanssa. Kätilö konsultoi klinikan lääkäriä ja ohjeisti meitä tekemään varauksen myöhemmin raskauden ollessa pidemmällä. Se on mielestäni järkevää, koska ei voi tietää, josko tämä tästä vielä menee kesken. Varaus ja säilytys maksaa 300€ ja on voimassa 3 vuotta. Voimassaoloaika alkaa rullata heti maksun tehtyä, joten senkin puolesta on järkevää vielä odottaa. Kolme vuotta menee yllättävän nopeasti. Kätilö kehui, että on hyvä kun mietin tällaisia asioita:D No tiedä sitten siitä, mutta eipä vaivaa enää!

❤ Lempi

 

Positiivisen kierron oireet

Vaikka en tässä kierrossa oireita niin kytännyt, niin jotain tuntemuksia tuli kuitenkin kirjoitettua ylös.
Tässä oirelistaus dpo 1 – dpo 14.

Dpo 0 
Inssi

Dpo 1
Ei merkintöjä

Dpo 2
Oikea rinta kipeä ja aristaa

Dpo 3  
Molemmat rinnat kipeät

Dpo 4
Rinnat edelleen kipeät, vähän menkkajuilintaa

Dpo 6
Rinnat kipeät, närästää

Dpo 7 
Ei merkintöjä

Dpo 8
Ei merkintöjä

Dpo 9 
Ylösnoustessa huimaa

Dpo 10 
Kamalaa huimausta koko päivän, kamalia vatsakipuja illalla. Tajuan, että olen koko ajan hyväntuulinen, ei PMS-kiukkua! Pienen pieni toive herää.

Dpo 11 
Närästää koko päivän, nyt huimaa jo ihan seistessäkin. Hyväntuulisuus edelleen ihmetyttää.

Dpo 12
Yöllä pahoja vatsakipuja, ummettaa, huippaa, rinnat edelleen erittäin arat. Illalla vatsa ihan turvoksissa.
Ensimmäinen raskaustesti -> Positiivinen!

Dpo 13 
Ummettaa, illalla vatsa turvonnut.

Dpo 14
Huimaa edelleen, vatsa vaivaa ja on illalla turvonnut.
Toinen raskaustesti -> Edelleen  positiivinen

Summauksena siis: Rintojen arkuus, huimaus, hyväntuulisuus/PMS-kiukun puuttuminen ja ummetus ovat selkeimmät ensioireeni.

Verrattuna edelliseen ”oire”listaukseen, tämä on huomattavasti laveampi eikä niin yksityiskohtainen. Se kuvaa hyvin piinapäivien kulkuakin. Päivät menivät suhtnopeasti enkä tarkkaillut jokaista nippausta saatika kirjannut niitä ylös. Ensimmäisestä huimauksestakaan en osannut aavistella vielä mitään. Minulla on ylösnousuhuimausta välillä muutenkin. Huimauksen jatkuessa kolmatta päivää googletin alkuraskaus ja huimaus ja pieni toivonkipinä heräsi. Josko sittenkin tämä olisi Oire? Ja sehän oli.

mielitekoEnsimmäinen virallinen mieliteko: luonnonjugurtti ja mansikat 

Tänään on dpo 16 ja kuukautiset ovat virallisesti myöhässä. Vaikea kuvitella, että nyt on myös laskujeni mukaan 5. raskausviikko ja päiviä kasassa 4+1. On helpompaa vielä laskea oviksen jälkeisiä päiviä, kun ei tätä oikein usko todeksi. Huimaus on helpottanut, enää huimaa vain satunnaisesti noustessa. Sen sijaan vatsan toiminta on mennyt ihan sekaisin. Siihen liittyen myös pieni paha olo on saapunut seuraukseni. Minulla on ärtyneen suolen oireyhtymä (IBS) ja tunnen suoliston liikkeet hyvin kivuliaasti. Nyt vatsa on vetänyt aivan jumiin ja alavatsan oikealle puolelle sattuu koko ajan. Tässä on ehtinyt käydä jo kaikki kauhuskenaariot läpi kohdunulkoiseen raskauteen asti. Mutta kivut onneksi hellittävät, kun ilma pääsee liikkeelle ja ulos, joten en ole niin huolissani näistä kivuista.

Juttelimme Lystin kanssa jo alkuraskauden ultrasta ja ajattelimme käydä siellä 7. raskausviikon puolella. Olen lukenut paljon varhaisultran hyviä ja huonoja puolia. Minulla ei ole oikein ollut mitään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ehkä kuitenkin on mukava käydä siellä ja saada tietää, jos alkio on oikeassa tai väärässä paikassa ja ylipäänsä, onko siellä mitään. Tuntuisi kamalalta odottaa 12 viikkoa ja saada tietää, että ei siellä mitään ole tai kaikki on muuten vain pielessä. Haluan mielenrauhan myös näiden vatsakipujen takia, vaikka järkeilinkin, että ne ovat suolistoperäisiä.

Koko rv 6 menee mökillä, joten siellä saan luovia perheen kanssa sitten, että emme jää kiinni. Ajattelin kyllä kertoa varhaisultran jälkeen perheelleni, jos vain olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta. Huomenna soitan klinikalle ilouutiset!

❤ Lempi

 

Testipäivä

Tänään on virallinen testipäivä. Emme malttaneet kuitenkaan odottaa, taaskaan, vaan testasimme jo dpo 12. Tällä kertaa kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat.

IMG_8613

Elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti! Testasimme Apteekin raskaustestillä  ja olin yllättynyt viivan vahvuudesta. Keskustelupalstoilta olin ymmärtänyt, ettei apteekin testi anna herkästi vahvaa viivaa. Teimme testin illalla n. 5h pidätyksellä. Tarkoitus oli testata dpo 13 aamulla, mutta olimme molemmat lähdössä töihin heti aamusta jo 6.30–7.30. Siihen ei olisi jäänyt paljoa aikaa hihkua plussaa tai surra negaa.

Joten dpo 12 jännäsimme vessan lattialla. Odotimme minuutin ja voi että, miten meitä jännitti katsoa testiä. Mutta: Positiivinen! Plussa! Kaksi viivaa! Viivat nähtyään Lysti hoki: ”Haluan hymynaaman, onko tää nyt plussa.” Ja minä vakuutin, että kyllä viiva kuin viiva on raskaustestissä plussa. Olin odottanut haaleaa viivaa, josta ehkä näkyisi jotain jos oikein siristää. Mutta vielä mitä! Ihan oikea viiva! Näin selkeä! Aivan uskomaton tunne. Plussan jälkeinen ensireaktiomme oli nauru, nauroimme lähes hysteerisesti. Taisinpa jopa kuiskata, että mitä me ollaan menty tekemään. Omalääkärimme oli oikeassa: oli testi negatiivinen tai positiivinen, se on aina järkytys. Niin uskomatonta, ei sitä oikein usko vieläkään todeksi. Me ollaan toistaiseksi ihan oikeasti raskaana! Tuijotin testiä pitkään ja Lysti sanoi, että kyllä se viiva siinä edelleen on. Ihan uskomatonta.

Tänään on virallinen testipäivä ja testasimme aamulla PregCheckillä. Lystiä jännitti taas kamalasti. Katsoin testiä minuutin jälkeen ja viiva oli aika haalea, joka vähän säikäytti. Mutta viiva se oli kuitenkin ja viiden minuutin jälkeen viiva oli jo hyvin vahvistunut.

IMG_8639

Tiedostan valitettavan hyvin kaikki ongelmat tuulimunasta kemialliseen raskauteen. Viikkojakin yritin jo laskeskella, ja mitä ilmeisemmin nyt eletään vasta viikkoja 3+6. Mutta kuitenkin jo neljännen raskausviikon loppua. Se kuulostaa pelottavan vähältä, mutta etenemme päivä kerrallaan. Tällä hetkellä olemme raskaana, kunnes toisin todistetaan<3.

Palaan myöhemmin kirjoittamaan oireista ja piinapäivistä!

❤ Lempi

Toimintasuunnitelma

Teimme eilen klinikalla toimintasuunnitelman, jos raskaus ei tästä inssistä ala. Lääkäri kyseli, mitä olimme puhuneet omalääkärimme kanssa aukiolotutkimuksesta. Keskustelimme siitä ensikäynnillä, mutta emme aikatauluttaneet sitä mihinkään kohtaan. Omalääkärimme on sellainen, että hän koittaa välttää ”turhia” toimenpiteitä. Mikä on rahallisestikin mukavaa, tässä kierrossahan en käynyt lainkaan folliultrassa. Ohjeeksi sain vain tikuttaa ja varata inssin, kun tikkuun tulee plussa.

Jos raskaus ei ala, alkaa aukiolotutkimus olla ajankohtainen. Suunnitelma on, että kokeilemme vielä yhden inssin ennen tutkimusta. Tämä johtuu luovuttajan vaihtumisesta, koska sen suhteen inssit ikään kuin nollaantuivat. Jos siis kolmas inssi ei onnistu, niin sitten tehdään aukiolotutkimus. Kiertoni on onneksi niin pitkä, että aukiolotutkimus ja inssi ehditään tehdä samaan kiertoon.

Lääkäri osuvasti totesi, että aina puhutaan siihen malliin, ettei raskaus onnistuisi. Mutta  kun todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, niin onko tuo ihmekään. Sitä paitsi minusta on helpottavaa, että on suunnitelma. Lapsenteossa on niin monta epävarmuustekijää, niin suunnitelmat hoitojen suhteen tuovat varmuutta. Ja onhan aina se mahdollisuus, että raskaus todella alkaisi.

toiminta

Sen varalle meillä ei oikeastaan toimintasuunnitelmaa ole. Ajatus tuntuu vielä niin utopistiselta, että en osaa enkä uskalla suunnitella elämää niin pitkälle. Paitsi vähän. Me asumme kaksiossa, joten olen katsellut asuntoamme sillä silmällä, miten voisimme asua siinä mahdollisimman pitkään. Se vaatii pieniä sisustus- ja remppahommia mm. kylpyhuoneeseen, keittiöön ja eteiseen. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että kahden aikuisen koti muuttuisi lapsiperheen kodiksi.

Olen miettinyt myös lapsen ja opintojen yhdistämistä. Minulla on vielä kaksi vuotta yliopisto-opintoja jäljellä. Mahdollinen laskettu aika sijoittuisi sellaiseen kohtaan opintoja, ettei minulla ole kamalasti pakollista yliopistolla oltavaa. Keväälle on tiedossa muutama kurssi ja projekti nimeltä Gradu alkaa. Haluan uskoa, että minulla on aikaa ja jaksamista tehdä gradua myös äitiyslomalla. Saa nähdä kuinka käy. Tämän enempää suunnitelmia meillä ei ole. Tai siis minulla ei ole. Lystihän meni ja osti uuden auton. Vauva-, siis autokuume yltyi niin kovaksi, että farmari oli pakko saada.

Tänään dpo 2. Aika menee hitaasti, mutta varmasti.

❤ Lempi