Toimintasuunnitelma

Teimme eilen klinikalla toimintasuunnitelman, jos raskaus ei tästä inssistä ala. Lääkäri kyseli, mitä olimme puhuneet omalääkärimme kanssa aukiolotutkimuksesta. Keskustelimme siitä ensikäynnillä, mutta emme aikatauluttaneet sitä mihinkään kohtaan. Omalääkärimme on sellainen, että hän koittaa välttää ”turhia” toimenpiteitä. Mikä on rahallisestikin mukavaa, tässä kierrossahan en käynyt lainkaan folliultrassa. Ohjeeksi sain vain tikuttaa ja varata inssin, kun tikkuun tulee plussa.

Jos raskaus ei ala, alkaa aukiolotutkimus olla ajankohtainen. Suunnitelma on, että kokeilemme vielä yhden inssin ennen tutkimusta. Tämä johtuu luovuttajan vaihtumisesta, koska sen suhteen inssit ikään kuin nollaantuivat. Jos siis kolmas inssi ei onnistu, niin sitten tehdään aukiolotutkimus. Kiertoni on onneksi niin pitkä, että aukiolotutkimus ja inssi ehditään tehdä samaan kiertoon.

Lääkäri osuvasti totesi, että aina puhutaan siihen malliin, ettei raskaus onnistuisi. Mutta  kun todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, niin onko tuo ihmekään. Sitä paitsi minusta on helpottavaa, että on suunnitelma. Lapsenteossa on niin monta epävarmuustekijää, niin suunnitelmat hoitojen suhteen tuovat varmuutta. Ja onhan aina se mahdollisuus, että raskaus todella alkaisi.

toiminta

Sen varalle meillä ei oikeastaan toimintasuunnitelmaa ole. Ajatus tuntuu vielä niin utopistiselta, että en osaa enkä uskalla suunnitella elämää niin pitkälle. Paitsi vähän. Me asumme kaksiossa, joten olen katsellut asuntoamme sillä silmällä, miten voisimme asua siinä mahdollisimman pitkään. Se vaatii pieniä sisustus- ja remppahommia mm. kylpyhuoneeseen, keittiöön ja eteiseen. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että kahden aikuisen koti muuttuisi lapsiperheen kodiksi.

Olen miettinyt myös lapsen ja opintojen yhdistämistä. Minulla on vielä kaksi vuotta yliopisto-opintoja jäljellä. Mahdollinen laskettu aika sijoittuisi sellaiseen kohtaan opintoja, ettei minulla ole kamalasti pakollista yliopistolla oltavaa. Keväälle on tiedossa muutama kurssi ja projekti nimeltä Gradu alkaa. Haluan uskoa, että minulla on aikaa ja jaksamista tehdä gradua myös äitiyslomalla. Saa nähdä kuinka käy. Tämän enempää suunnitelmia meillä ei ole. Tai siis minulla ei ole. Lystihän meni ja osti uuden auton. Vauva-, siis autokuume yltyi niin kovaksi, että farmari oli pakko saada.

Tänään dpo 2. Aika menee hitaasti, mutta varmasti.

❤ Lempi

Mainokset

Puhtaanvalkoinen

Ei edes viivanpaikkaa, sellainen oli tämän päivän ja elämäni ensimmäinen raskaustesti, jonka tein. Pettymys ei ollut nega, vaan se, että se nega oli niin selkeä. Ei ollu mitään epäselvää väriä. Testi ei jättänyt arvailun varaa, että näkyisikö nyt jotain vai eikö näkyisi. Kun ei vaan näkynyt mitään missään eri valossa.

Tänään oli dpo 11, aivan liian aikaista testata. Mutta halusin, koska on riski, että kuukautiset alkaisivat huomenna. Kierto on ollut nyt kevään melko säännöllisen epäsäännöllinen. Kierto on pidentynyt 29 päivästä 31–32 päivään. Kun on mahdollista ensimmäistä kertaa ikinä päästä tekemään raskaustesti, niin halusin tehdä edes yhden testin negankin uhalla ennen menkkoja. Todellisuudessa tein testejä kaksi, ihan vaan jos se toinen olisi virheellinen. Ensimmäinen oli RSFU:n testi, joka näyttää raskauden jopa 4 päivää ennen kuukautisia! Silti ohjeissa suositeltu testauspäivä oli oletettujen kuukautisten ensimmäinen päivä. Toinen testi oli Raskauskeiju.fi:n One step -kylkiäistesti. Varsinaiseksi testiksi ostimme PregCheckejä, koska merkin ovulaatiotesti toimivat kohdallamme. Nämä säästämme keskiviikoksi, jos tarvetta tulee. Jätimme CB:n digitaaliset suosiolla pois, koska teksti ”EI RASKAANA” olisi liian karu.

puhtaanvalkoinen

Aikaisemmin tällä viikolla  jopa ahdisti tämä odotus ja piinapäivät näyttivät todellisen luonteensa. Liikaa blogeja ja keskustelupalstoja, liikaa vapaapäiviä, liikaa aikaa ajatella. Sovimme Lystin kanssa, että olkoon sunnuntai ensimmäinen testipäivä. Halusin uskoa, että olen yksi niisstä harvoista, jotka tuottaisivat äärettömän paljon hcg:tä ja plussa näkyisi hyvin aikaisin. Mikä olo on nyt? Rauhallinen. Jälleen. Mitään selviä raskausoireita ei ole, oikeastaan vain hyvin selkeitä PMS-oireita. Järjettömän matala ärsyyntymiskynnys, kipeät rinnat, perussettiä. Vatsaa juilii välillä ja nyt onkin ajan kysymys, milloin menkat alkavat.

Olen kovasti pohtinut, miltä tuntuu, kun tietää olevansa raskaana. Kun osa ihmisistä kirjoittaa, että he vain tietävät. Olisiko se sitä, että minulla on olo, etten ole jäänyt tyhjäksi? Että olen ”täysi”? Toisaalta se voi liittyä ruokaan ja siihen, ettei ole nälkä. Eniten oloani kuvaa sana tavallinen. Ehkä se on joku pessimistinen defenssi mahdollista negaa varten tai sitten tämä asia ei ole vielä niin tunteissa. Ehkä? Katsotaan asiaa uudestaan, kun menkat alkavat tai testi näyttää plussaa. Ehkä sitten ollaan jo muissa fiiliksissä.

❤ Lempi

Kolme askelta ennen hoitoja

Mitä asioita päätimme ja mitä pohdimme, ennen kun aloimme tehdä konkreettisia asioita perheenlisäyksen eteen? Listasin kolme meille merkittävintä virstanpylvästä.

1. Se Keskustelu
Ensimmäisen keskustelun perheestä ja sen perustamisesta kävimme jo ennen seurusteluamme. Olemme Tinder-pari ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä kuukauden verran ennen ensitreffejä. Näiden keskustelujen lomassa kysyin Lystiltä, haluaako hän lapsia joskus. Jos vastaus olisi ollut jyrkkä ei, emme olisi tässä tilanteessa. Yksi kumppanikriteereistäni oli, että tuleva kumppanini haluaa perheen.

Viime syksynä kävimme useita vakavia ja vähemmän vakavia keskusteluita liittyen vauvaan. Minä aloin vauvakuumeilla oikein kunnolla viime kesänä. Tammikuussa 2016 kävimme viimeisen Keskustelun ja päätimme aloittaa hoidot lokakuussa 2016. Jotain kuitenkin tapahtui, Lystin mieli muuttui (ehkä pieni vauvakuume kasvoi?) ja hoidot päätettiin aloittaa jo huhtikuussa.

keskustelu

2. Mikä raskautumisreitti?
Klinikalla vai koti-inssi? Mikä klinikka, kuka luovuttajaksi? Kaksi vanhempaa vai apilaperhe? Kummalle tehdään hoidot? Näitä kysymyksiä kävimme läpi, vaikka meille oli heti selvää, että yritämme raskautua klinikalla. Oli kuitenkin hyvä jakaa ajatuksia myös muista mahdollisuuksista.

Klinikkaan päädyimme siksi, että se on juridisesti paljon selvempää. Haluamme lapsellemme kaksi vanhempaa, minut ja Lystin. Myös päätös raskautujasta oli helppo. Lysti ei halua olla raskaana, minä haluan, joten se oli sillä selvä. Klinikan valitsemiseen käytimme sen sijaan enemmän aikaa. Käyn läpi klinikan valintaa omassa postauksessa myöhemmin.

Jos halua lisätietoa erilaisista keinoista perheenlisäykseen, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n sivuihin.

3. Raha
Klinikkahoidoissa rahalla on valitettavan suuri merkitys, ilman sitä on vaikea saada vauvaa. Aloimme säästää rahaa heti yhteenmuutettuamme, ei mitään erityistä kohdetta varten. Aluksi säästöön pistämämme summa oli pienempi, mutta aina vaivihkaa ehdotin, josko nostaisimme sitä. Ei meillä silloin ollut puhetta, että säästötili olisi varsinaisesti vauvatili, mutta omassa mielessäni se oli alusta alkaen sellainen. Hoitojen alkaessa olimme säästäneet vähän alle vuoden ja tilille oli kertynyt n. 3500€. Säästäminen jatkuu edelleen, koska kaikki hoidot on tarkoitus maksaa heti pois.

keskustelu1.jpg

Tällaisia suuria mietintöjä meillä ennen hoitojen alkua. Useimmat keskustelut kävimme saunoessa. Se on hyvä tila, kun ei ole mitään häiriötekijöitä. Olisi kiinnostava kuulla, pohdittiinko teillä samoja asioita? Vai jotain ihan muuta?

❤ Lempi