Meille on ollut alusta asti tärkeää, että Lysti saa adoptoitua Lyllerön mahdollisimman nopeasti. Jos olisimme tieneet paremmin, olisimme rekisteröineet parisuhteemme ennen hoitojen aloitusta. Tämä olisi lyhentänyt adoptioprosessia harkinta-ajan verran. Kaikki te, jotka suunnittelette lasta klinikkahoidoilla, ottakaa tämä huomioon, jos perheensisäinen adoptio koskettaa teitä. Avoliitto ei riitä vielä tässä maailman tilassa todisteeksi siitä, että olen varma, että haluan antaa yhteisen lapsemme puolisolleni adoptoitavaksi. Vaan joudun tätä ”päätöstä” pohtimaan kahdeksan viikon harkinta-ajan verran.
Olimme jo päättäneet kesällä, että rekkauspäivämääräksi valikoituu joko meidän vuosipäivämme tai päivä mahdollisimman lähellä sitä. Vuosipäiväämme juhlimme 26.11., jolloin kävimme ensitreffeillä. Tänä vuonna se oli lauantai, siispä perjantaina 25.11.2016 rekisteröimme parisuhteemme. Ei rekkaus- vaan rakkausperjantai<3. Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä rekisteröinnissä tapahtuu. Paikalla oli lisäksemme molempien vanhemmat, minun sisarukset ja Lystin sisko. Emme ajattele olevamme tällä hetkellä naimisissa, koska aiomme pitää isot häät myöhemmin, viimeistään 2020. En vähättele rekisteröinnin merkitystä, mutta tällä hetkellä tämä oli ensisijaisesti muodollisuus paperilla adoption takia. Jos pelkkä äitiyden tunnustus riittäisi, olisimme menneet vain kerran naimisiin. En siis vaihda sukunimeä nyt, pidän sitä naimisiinmenon symbolina. Lyllerölle tulee aluksi sukunimeni, mutta jos ja kun sisäinen adoptio menee läpi, hänelle tulee Lystin sukunimi. Yhteinen sukunimi tulee koko perheelle vasta sitten häiden jälkeen.
Meillä oli maistraatissa päivän viimeinen aika, ja edelliset vihityt poistuivat paikalta samalla, kun saavuimme. Paikkana maistraatti on tosi kolkko, etenkin meidän maistraatin ulkoiset puitteet ovat suoraan sanottuna karmivat. Maistraatin henkilökunnasta joku tuli kysymään haluammeko pidemmän kaavan vai lyhyemmän. Jahas, täällä pitää päättää tällaisia asioita. Halusimme pidemmän kaavan. Olin ajatellut, että meille vain läntätään paperi eteen ja allekirjoitukset siihen. Väärässä olin! Odottelimme vihkitilan aulassa yllättävän kauan, kunnes henkikirjoittaja pyysi meidät vihkitilaan.
Tila ei ollut onneksi niin karu, punaiset penkit kahdessa rivissä, kukkia pöydällä ja yllättävän harras tunnelma. Perheillemme tuttuun tapaan ei aloitus onnistunut ilman hämmennystä:D Ensimmäiseksi perheemme miettivät, pitääkö seistä vai istua. Lysti parahti nauraen, että istukaa nyt! Siinä me kaksi sitten seistiin, käsi kädessä ja kuuntelimme, kun henkikirjoittaja puhui kauniisti rekisteröinnin merkityksestä meille ja yhteiskunnalle. Toinen yllätys oli, kun pääsimme sanomaan tahdon. Olin kuvitellut, että homoparit eivät saa sanoa niin, mutta se taitaa koskea vain kirkollista toimitusta. Tämä oli rekisteröinnin paras osuus ja olin onnellinen, että valitsimme pidemmän kaavan. Tähän lausumaan kiteytyy niin paljon rakkautta ja symboliikkaa, ja olen iloinen, että saimme sen osaksi tätä muodollisuutta. Kysymys yllätti myös Lystin, joka tyylilleen uskollisesti sanoi NAURAEN tahdon:D
Tämän jälkeen allekirjoitimme rekisteröintitodistuksen, ja henkikirjoittaja lausui vielä joitain sanoja. Pientä hämmennystä aiheutti se, ettemme vaihtaneet sormuksia. Jonkinlainen sormusosuus jäi meiltä puuttumaan, koska vihkisormukset vaihdamme vasta ”oikeissa” häissä. Sukunimenvaihdon lisäksi vihkisormukset ovat minulle naimisissaolon symboli. ”Olette nyt puolisoja”, siihen toteamukseen toimitus taisi loppua. Seurasi ohikiitävä hetki, kun kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuu. Mutta me ratkaisimme asian suukolla. Kättelimme henkikirjoittajan kanssa, jonka jälkeen seurasi rakkaudentäyteinen halauskierros. Lopuksi otettiin vielä hieman kuvia sisällä ja ulkona, ja toimituksen jälkeen siirryimme meidän luo kakkukahveille.
Pimeästä ja koleasta säästä huolimatta tunnelma oli niin lämmin ja onnellinen. Myös alkuviikko ja edeltävä päivä olivat tunnelmaltaan hieman kiukkuiset, kiitos stressin ja raskaushormonien, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tärkeintä kuitenkin oli, että meille tärkeät ihmiset olivat juhlistamassa tätä pientä, suurta askelta meidän yhteisellä matkalla.
❤ Lempi
Kuurupiilo 