Kiitos 2016

Vuoden viimeisen päivän ajatukset kulkevat joka vuosi kutakuinkin samaa rataa: mitä tuli tehtyä, mitä kaikkea tapahtui, millainen oli mennyt vuosi? Vuosi 2016 oli henkilökohtaisesti hyvä, enkä malta odottaa, mitä 2017 tuo tullessaan. Viime vuonna näihin aikoihin haaveilin salaa mielessäni, josko ensi vuonna olisin raskaana. Pitää olla varovainen, mitä toivoo. Toiveet voivat hyvinkin toteutua<3

Tammikuussa koimme lapsenhankinnan tiimoilta pienen kriisin, mikä toisaalta osoittautui hyväksi ja parisuhdettamme kasvattavaksi asiaksi. Tulipahan puhdistettua ilmaa oikein huolella. Opettelimme myös elämää meidän pienen koiranpennun kanssa.

Helmikuussa Lysti yllätti ja alkoi osoittaa vauvakuumeen oireita. Aloimme varovaisesti miettiä, josko varaisimme ajan ensikäynnille. Alunperin oli puhetta, että alkaisimme yrittämään vasta lokakuussa.

Maalikuussa kuitenkin soitin yhden elämäni jännittävimmistä puheluista: varasin ensikäynnin. Me alkaisimme yrittää lasta jo nyt.

Huhtikuu oli ihana kuukausi, kun kuun alussa Lysti kosi (<3), keskivaiheilla vietin syntymäpäiviäni ja kuun lopulla koitti ensikäynti ja ensimmäiset tutkimukset. Nyt se alkaisi!

Toukokuu meni klinikalla kaikkien tutkimusten ja psykologikäyntien hoitoon. Me ihan oikeasti olimme alkamassa yrittää!

Kesäkuun alussa oli ensimmäinen inseminaatiomme, joka päättyi nega-testiin. Olimme jo varautuneet siihen, ettei seuraavassa kuussa ehditä yrittää, joten vauva-asiat jäivät lomalle.

Vaan heinäkuu, minkä teit! Me saimmekin odottamattoman ovisplussan jo arkena. Odotin, että plussa tulisi lauantaina, mutta niin vaan tikku hymyili leveämmin kuin aiemmin. Pride-viikon perjantaina kävimme toisessa inseminaatiossa. Huoleton yllätysinssi toi meille pienen plussan, jota Lylleröksi kutsumme<3.

Elokuu oli pahoinvointiaikaa. Varhaisultrassa pieni papusiini paikantui oikeaan paikkaan ja pieni sydän sykki voimakkaasti. Raskaus alkoi konkretisoituimaan ensimmäisen neuvolakäynnin myötä ja raskausoireita oli melko paljon.

Syyskuussa kerroimme raskaudesta perheillemme ja niskaturvotusultrassa oli kaikki hyvin<3 Niin hullua, että ensimmäinen kolmannes päättyi syyskuussa ja siirryin toiselle kolmannekselle. Syyskuussa alkoi koulu ja elämä oli muutenkin melko haipakkaa. Pieni vatsakin alkoi erottua ilokilojeni alta.

Lokakuu oli kiireinen kuukausi. Olisin halunnut käydä ultrassa ennen rakenneultraa, koska pieni huoli nosti päätään. Sinnittelimme kuitenkin lokakuun yli ilman ultrauksia. Lomailimme mummollassani ja kerroimme ilouutiset siellä. Selkä alkoi kipuilla, mutta muuten voin raskauden suhteen erinomaisesti. Vatsa jatkoi iloisesti kasvuaan.

Marraskuun rakenneultrassa meille selvisi, että odotamme tervettä tyttöä<3 Kaikki oli niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla. Olin ja olen edelleen ihan äärettömän kiitollinen, että olen säästynyt pahimmilta raskausvaivoilta. Elämä on ollut niin haipakkaa opetusharjoittelun kanssa, että vaikea raskaus olisi sotkenut kuviot pahemman kerran. Aloimme tulla julkisesti raskauskaapista ulos. Marraskuun lopulla rekisteröimme parisuhteemme ja sanoimme ensimmäisen kerran tahdon<3. Toisen kerran tahdomme häissämme muutaman vuoden sisään. Vatsan kasvu on ottanut valtavan spurtin.

Joulukuu on niin ikään ollut yhtä kiirettä ja kuin varkain on alkanut viimeinen kolmannes.   Ensimmäiset raskausarvet on alkanut piirtymään ja vatsani on tällä hetkellä, no, iso:D Tänään eletään viikkoa 28+4 ja laskettuun aikaan on jäljellä 80 päivää, 11 viikkoa, alle kolme kuukautta. Pikkuhiljaa kotimme on alkanut täyttyä hankinnoista (postaus on edelleen tulossa:D), Kelan hakemukset on tehty, töihin ilmoitettu, äitiysloma alkaa 1,5kkn päästä ja adoptioasioita selvitellään. Kotikunnassamme sitä ei hoidakaan Pelastakaa lapset, kuten olin kuvitellut.

Mikä vuosi! Ensi vuosi tulee olemaan vielä hurjempi, kun maaliskuu koittaa ja meillä alkaa ihan uusi aika elämässämme. Niin jännittävää, vähän pelottavaakin, mutta samalla niin odotettua.

uusi-vuosi

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

 

 

Mainokset

Rv 26+0 – alle 100 päivää laskettuun aikaan!

Mitä täällä tapahtuu! Viikot vain vierii, laskettuun aikaan on enää 98 päivää. Herranen aika, alle sata päivää!! Harjoittelu loppuu tällä viikolla, o n n e k s i. Se on ollut mahdottoman antoisaa, mutta samalla myös hyvin kuluttavaa ja aikaa vievää. Ehkä sen on voinut päätellä tästä hurjasta postaustahdista? Joululoman aion pyhittää vauva-asioille: tehtävä- ja hankintalistat polttelevat jo mielessä. Yksi raskaana oleva kaverini tosin totesi, että onneksi on muuta ajateltavaa, muuten sekoaisi näihin vauvajuttuihin. Ja tottahan se, olisi liikaa aikaa murehtia, jos ei olisi koko ajan menossa.

Eilen oli sokerirasitus, hyi yäk. Kamalin osuus oli ehdottomasti sen litkun juominen. Se ei ollut millään tasolla hyvää, vaikka olikin kylmää ja makeaa. Kysyin siinä litkua hörppiessäni, että tuleeko ihmisille siitä yleensä huono olo. Hoitaja vastasi, että hyvin harvoin. Se oli huojentava vastaus. Litkun tökkiminen alkoi ikävällä tavalla muistuttaa nuoruusvuosien bileiltoja, kun liian makeita litkuja ei saanut enää alas. Toisaalta tämä mielleyhtymä huvitti sen verran, että sen avulla selvisin litkun alassaamisesta. Ja sitä juomaa oli huomattavasti vähemmän kuin laktoosirasituksessa! Vain 3dl. Olin kuvitellut, että joudun istumaan käytävällä odotustilassa sen pari tuntia, mutta väärässä olin. Pienestä varastohuoneesta oli tehty viihtyisä lepohuone, jossa oli pehmeitä tuoleja ja sänky. Sekä totta kai oksennuspusseja:D Oli ihana olla siellä hiljaisuudessa ja oikeastaan unohdin, että olen terkkarissa.

Ensimmäisen tunnin olin melko pöhnäinen, sokerijuoma saikin minut pahoinvoinnin sijaan uneliaaksi. Onneksi viimeiset harjoittelutuntien tuntisuunnitelmat pitivät minut kiireisenä, rasituksen aikana ei saanut nukahtaa. Kaiken kaikkiaan pari tuntia meni yllättävän nopeasti. Paastosin vain 10,5 h, koska luin HUSlabin ohjeista, että paastoaika on 10-14 h. Halusin aamukiukun ja pahan olon välttämiseksi syödä iltapalan mahdollisimman myöhään. Tulokset tulivat jo samana iltana OmaKantaan: arvot olivat kaikki hyvin alle raja-arvojen, ei siis radia. Eli tervetuloa joulu ja suklaat<3

Paitsi, että ei. Ainakaan kovin ylenpalttisesti, koska paino oli taas noussut. Tällä kertaa tosin vähemmän, +600 g/vko edellisestä neuvolasta. Tänä aamuna kävin siis neuvolassa. Olen äitini kanssa varma, että neuvolan vaa’at ovat joku salaliitto. Ne näyttävät aina enemmän kuin kotivaa’at! Tämäkin vaaka näytti 4kg enemmän kuin kotivaakani, hemmetti. Eipä terkka siitä painosta mitään sanonut, mutisi taas, että on se taas noussut. No on on, minkäs teet. Osa on varmaankin nesteitä, joka on kaikki kertynyt sormiin. Nämä on sellaset nakit tällä hetkellä, että oksat pois. Sain ohjeeksi nyt oikein tarkasti tarkkailla, jos tulee päänsärkyä, näköhäiriöitä tai kovaa kutinaa käsiin tai jalkapohjiin. En aluksi osannut yhdistää sitä raskausmyrkytykseen, koska terkka ei sanonut sitä ääneen. Mutta raskausmyrkytystä varten siis tarkkailen. Yksi oireista on tuollainen mahtava painonnousu kuin minulla nyt on ollut.

Kuunneltiin sydänäänet (sama 150+) ja terkka mittasi sf-mitan, keskikäyrällä mennään edelleen. Kerroin vatsakivuistani ja Lyllerön vähäisistä liikkeistä, mutta en saanut niihin oikein mitään vastausta. Ainoastaan hyväksynnän pohdinnoilleni, että pitäisi varmaan käyttää tukivyötä koko ajan ja Lyllis varmaankin on jossain istukan takana potkimassa. Oikea ranteeni on alkanut temppuilemaan viime viikolla, sitä särkee lähes joka päivä. Tämäkin rannekanavaoireyhtymää muistuttava vaiva on hyvin yleistä raskaudessa. Eli siihenkin pitäisi joku tuki hommata. Kohta olen tukipaketissa koko nainen:D Sen lisäksi pari viikkoa sitten alkoi suonenvedot, joihin olen nyt muutamina öinä herännyt. Ai kamala se tekee kyllä kipeää.

Seuraava neuvola on kuukauden päästä, sitä ennen on perhevalmennuksen ensimmäinen kerta. Sen lisäksi varattiin aika seuraavaa neuvolalääkäriä varten, joka on helmikuussa 5 vkoa ennen laskettua aikaa!! Se on ilmeisesti synnytystapa-arviokerta, eli katsotaan missä asennossa Lyllerö köllöttelee. Tässä on alkanut pikkuhiljaa kirkastua, että tämä pieni pitäisi jossain vaiheessa saada ulos tavalla tai toisella. Ja se jossain vaiheessa on ihan pian.

❤ Lempi

Marraskuun kootut kuulumiset

Rakenneultran jälkeen aloin lopulta tulla raskauskaapista ulos lähes kokonaan. USA:n presidentinvaalien ratkeamisen jälkeen ilahdutin yliopistoystäviäni toisella järkyttävällä uutisella, raskaudellani:D Reaktiot olivat hämmästyneitä, mutta onnellisia. Yleinen kommentti yliopistokavereiden keskuudessa on ollut ”oho!” eikä kukaan ole huomannut vatsaa. Kukapa siihen olisi osannut kiinnittää huomiota? Tiesin, että yliopistolla uutinen lähtisi leviämään kulovalkean lailla, joten vähän jännitti paljastaa yhdellä rytinällä tosi monelle. Nyt ei taida ihan lähipiirissäni olla enää ketään, kuka ei tietäisi. Sen sijaan kaikki sukulaisenikaan eivät vielä tiedä Lylleröstä, hups.

Kela-neuvola oli 16.11., mutta terveydenhoitaja ei käynyt Kela-asioita läpi kanssamme ollenkaan. Saimme raskaustodistuksen ja läjän papereita, siinä se. Toisaalta olen melko varma, että saatan tietää Kelan sateenkaarikommervenkit paremmin kuin terkkari. Niistä riittää juttua ihan erikseen. Lylleröllä oli meno päällä, sydänäänten kuuntelusta ei meinannut tulla yhtään mitään. Lopulta kuitenkin tulos oli sama vanha: syke oli välillä 145–150. Ensimmäinen sf-mittakin otettiin, rv 22+1 mitaksi tuli 18 cm, hyvin vahvasti keskikäyrällä. Painoni sen sijaan huitelee jollain omilla ylevillä käyrillä, sain siitä varovaista noottia. Paino oli noussut neljässä viikossa +869 g/viikko, tällä hetkellä kokonaisnousu on 6,9 kg, mikä hirvittää kyllä hiukan itseänikin. Terkkari varovaisesti kysyi, miten olen liikkunut. No, en ollenkaan koiran lenkityksiä lukuunottamatta. Ajattelin, että aktiivinen seisomatyö riittäisi, mutta noh, ei riitä.

pilleri

Samalla käynnillä otin influenssarokotteen, Lysti sai rokotteen työn puolesta. Sain taivuteltua myös perheeni ottamaan rokotteen, mutta sen toteutuminen on vielä työn alla. Vai hetkinen, äitini ehkä kävi jo ottamassa sen. Eniten liikutti pikkuveljeni, joka oli hyvin rokotevastainen (hänellä on kauhukuvat lintuinfluenssarokotteen narkolepsia-tapauksista), mutta taipui lopulta ottamaan rokotteen. ”En tod ota sitä sitte itteni takia” oli kommentti, hän ottaa sen Lyllerön takia<3. Verenpaineeni oli samaa vanhaa tasaista matalaa, mutta hemoglobiini oli laskenut entisestään. Nyt ollaan rautatablettikuurilla. Olen vain niin kamalan laiska muistamaan naukkailla niitä. Alhainen hemppa selittäisi kuitenkin ajoittaiset huimauskohtaukset, tänään ensimmäistä kertaa pimeni silmissä hetkeksi.

Yksi marraskuun ehdottomasti kohokohdista oli perjantai 11.11. Silloin tunsimme Lyllerön ensimmäiset potkut<3 Makoilin sängyssä ja käteen tuntui ihan selvästi jotain, mitä en aiemmin ollut tuntenut. Pyysin Lystiä kokeilemaan ja heti kun Lysti laittoi käden vatsalle, antoi Lyllerö mojovan potkun. Potkujen tunteminen on jotain niin veikeää, ei sitä voi oikein sanoin kuvata. Vauvasta tulee päivä päivältä todellisempi. Hiljaisemmat päivät on tuonut myös huolta. Silloin yritän muistaa etuseinäistukan ja sen, että Lylliksellä on tilaa pyöriä ja hyöriä. Kyllä ne silti huolettaa! Nyt on ollut pari hiljaisempaa päivää, mutta paikallistin Lyllerön majailevan tuolla virtsarakon seutuvilla. Potkut tuntuvat tällä hetkellä hyvin hyvin alhaalla. Parhaiten potkut tuntuvat oikealla, vasemmalla hieman vaimeammin.

sydan

Viime keskiviikkona jouduin jäämään ensimmäistä kertaa kotiin raskauden takia. Olin herännyt aamulla 5.30 vatsakipuun enkä saanut enää unta. Soitin aamulla neuvolaan, josta kehotettiin lepäilemään ja seuraamaan tilannetta. Sain jälleen lähetteen virtsanäytteeseen pissatulehdusta varten. Hyvä neuvo, mutta milläs lepäilet, kun luennolle piti mennä. Menkkamainen kipu ei helpottanut edes luennon aikana, se oikeastaan vain paheni. Vielä siinä vaiheessa arvoin, menenkö töihin vai en. Onneksi Lysti takoi järkeä päähäni ja lopulta soitin töihin. Pomoni on muuten ollut aivan ihana nyt raskauden suhteen ja hän oli hyvin ymmärtäväinen, kun sanoin, etten pysty tulemaan. Loppu hyvin kaikki hyvin pomon suhteen. Kotona soitin vielä Jorvin synnärille, josta neuvottiin ottamaan Panadolia ja lepäämään. Jos kipu ei helpottaisi, tulisi minun soittaa Naistenklinikalle.

Kipu lähti vähäksi aikaa pois, mutta palasi jälleen. Soitin Naistenklinikalle, josta kätilö sanoi, ettei syytä huoleen ja veikkasi kipua kasvukivuiksi. Lienenkö kuulostanut hätääntyneeltä, kun loppuun hän vielä vakuutteli, että aina saa soittaa, jos siltä tuntuu. Jorvissa ja Naistenklinikalla olen saanut puhelimitse niin ihanaa kohtelua, ei ollenkaan vähättelevää tai muuta. Neuvolan puhelinlinjaan olen hieman tyytymätön, siellä tuntuu olevan niin liukuhihnalla. Kipu loppui iltaan mennessä, lepo siis auttoi ja onneksi en mennyt töihin!

Semmoisia kohokohtia marraskuussa. Muuten raskauden suhteen on aika, tavallista? Sulatejuustohimo loppui, sen tilalle tuli keitetty peruna. Tällä hetkellä ei onneksi himota oikeastaan mikään. Kamalasti ei ole mitään oireita, paitsi ai niin! Sormuksen olen joutunut siirtämään kaulaan pari viikkoa sitten, koska sormet on niin kamalan turvoksissa. Vatsa on jo aika huikea pallo. Talvitakki menee vielä kiinni, saa nähdä kuinka kauan.

❤ Lempi, tänään rv 23+6

 

Kiire (21+1)

Miljoona postausideaa ja luonnosta, mutta mitään en ole saanut julkaistuksi. Opetusharjoittelu vie paljon aikaa, työt vie toisen osan ja lopun ajan nukun. Nyt kuitenkin myöhästyneet bussit tarjosivat hetken omaa aikaa ja pääsin kirjoittamaan kuulumisiamme. Ensi viikolla on Kela-neuvola ja maanantaina oli rakenneultra! Palaan rakenneultran kanssa hieman myöhemmin, sitä ennen tulee Poika vai tyttö -postausta, jonka tekemistä olen odottanut jo ennen kuin olin raskaana:D

Viime viikolla ryhdistäydyimme vauvavakuutusten kanssa. Harkitsimme OP:n vakuutuksen ja Lähitapiolan vakuutuksen välillä. OP:lla ensimmäinen vuosi olisi ollut ilmainen ja se olisi korvannut enemmän: terapioita, hammashoitokuluja jne. Näitä olisi voinut räätälöidä omien halujensa mukaan. Lähitapiolasta saamme paremmat keskittäjäedut, koska kaikki vakuutuksemme ovat Lähitapiolassa. Saamme sieltä myös S-bonusta, pienet purot ja sitä rataa. Lähitapiolan kokonaishinta muutenkin oli pienempi ja hinta laskee enemmän lapsen kasvaessa kuin OP:lla. Se korvaa tärkeimmät, tapaturmat ja sairauden hoitokulut. Tapaturmissa ei ole omavastuuta ja hoitokuluissa kerran maksettava 100€ ja lopuista kerroista 10%, mikä kuulosti meistä inhimilliseltä. Samalla otimme minulle tapaturmavakuutuksen ja otamme vielä ainakin raskausajaksi sairauden hoitokuluvakuutuksen. Täytyy kehua vakuutusneuvojaamme. Hän oli suunnilleen meidän ikäisemme, ellei nuorempi, ja ymmärsi taloudellisen tilanteemme, eikä siksi yrittänyt myydä kaiken maailman vakuutuksia. Tällaista palvelua arvostan.

Työt vievät kyllä mehut. Sain sentään isommat työhousut, jotka nekään eivät mahdu kunnolla päälle:D Ponnariviritelmä on käytössä edelleen. Täytyy katsoa, milloin joudun pyytämään vieläkin isommat housut.. Osastovaihdosta ei ole kuulunut mitään, ja ensimmäiset joulun listat on jo julkaistu. Että se siitä aikaisin liikkeellä olosta? En ole jaksanut asiasta muistuttaa, koska toisaalta pärjään vielä hyvin nykyisellä osastolla ja toisaalta en haluaisi luopua työkavereistani.

Ja puolivälinkin yli ollaan menty ilman mitään hehkutuspostausta! Vatsa kasvaa kasvamistaan, mutta se on edelleen löysä makkara, jonka saan piilotettua mekkojen alle. Kukaan ei ole kommentoinut eikä kysynyt, joten oletan, että ihmiset edelleen kuvittelevat minun lihonneen. Tai sitten ympärilläni on harvinaisen kohteliaita ihmisiä, jotka spekuloivat selkäni takana:D Toisaalta kukaan tuskin osaa odottaa meiltä lasta, joten ihan ymmärrettävää, että lihominen on ykkösvaihtoehto. Ja on sitä lihomistakin tapahtunut, neuvolalääkärissä kiloja oli +3kg. Kävin eilen illalla uudestaan vaa’alla ja kolmessa viikossa on tullut toiset 3 kg lisää! Huhhuh, voiko tähän tottua?

Siinä nopeat pikapäivitykset! Ja sitten seuraavan postauksen kimppuun:D

❤ Lempi

 

 

Raskauskuplassa (13+4)

Hyvää huomenta!

Tänään vaihtuisi vanhan kaavan mukaan 13. viikko 14. viikoksi, mutta nyt eletäänkin jo 13+4. Kokoan viikkon 11. ja 12. kuulumiset tähän ja viikko 13 skipattiin nyt kokonaan np-ultran jälkeen, kun pompattiin vähän eteenpäin viikoissa. Virallinen la on nyt siis 21.3. Laskeskelin jo, että äitiysloma alkaa 14.2. Aika söpöä.

11. raskausviikko

Oli ensimmäinen kouluviikko, siis elokuun viimeinen viikko. Ei mitään mullistavia oireita. Kohtu kipuili, kun vaihdoin öisin asentoa. Yölliset pissareissut aiheuttavat sen, että aamuisin on kamala jano. Aamupalalla menee kevyesti kolme 0,4l lasillista vettä.

Neljän tunnin luennot olivat tuskaa. Istuminen oli jotenkin todella kamalaa ja tukalanoloista. Päivän päätteeksi piti istua vielä kuumassa bussissa. Vatsassa kiersi ja oksetti. Muuten paha olo on ollut kurissa, onneksi! Ruoka maistuu aika tavalliseen tapaan. Sienet etovat edelleen, toivottavasti tästä ei jää mitään ikuista traumaa!

12. raskausviikko

Ensimmäinen kokonainen syyskuun viikko. Olen alkanut juoda taas kahvia, kouluaamut eivät käynnisty ilman kupillista. Luulen, että kahvinjuonnilla on välitön vaikutus siihen, että taas närästää ihan kamalasti. Närästys alkaa usein lounaan jälkeen ja jatkuu siihen saakka, kunnes pääsen rennieiden luo. Makea maistuu. Lysti kommentoi, että alavatsani näyttää erilaiselta, ja olen itsekin vähän tuumaillut, josko jo pieni vatsa olisi pullahtanut. Tai ei se vatsa ennestäänkään pieni ole, mutta nyt siinä on jotain muuta muotoa:D

kupla

Sellaiset minikuulumiset niiltä viikoilta. Olo on edelleen erittäin hyvä, enää ei väsytäkään. Kiitos sinulle, joka kommentoit, että väsymys menee ohi! Se todellakin meni. Herään joka päivä viimeistään klo 7 (jopa vapaapäivinä?!), enkä nuku päiväunia. Alaselkä kipuilee töissä ja vatsan toiminta on vähän vaihtelevaa. Pieniä ällötyksiä tulee silloin tällöin, etenkin jos ruokaväli pitenee yli 4h. Kesäkurpitsa ällöttää ja himoitsen mansikkajogurttia. Ja makeaa. Suklaata menisi vaikka kuinka paljon. Koetan kuitenkin rajoittaa, koska en halua, että paino tässä nousisi turhaan. Toistaiseksi se ei ole edes noussutkaan.

Ihan uskomatonta, että 1. kolmannes on ohi. Se meni niin nopeasti! Ja hullua, että tiistaina vaihtuu jo 15. raskausviikko. Seuraava etappi on neuvola, joka on 1,5 viikon päästä. Ei aavistustakaan mitä siellä tehdään, mutta toivon, että kuulisimme taas beben sydänäänet. Se nopea jumpsutus oli vain niin ihanaa kuunneltavaa. Melkein jo harkitsin kotidopplerin ostoa, mutta pidättäydyin siitä kuitenkin. Lystin järjen äänellä oli ehkä jotain asiaa sen kanssa.

Täytyy muuten kehua, kuinka nopeasti seulan tulokset tulivat. Kävimme 13.9. ultrassa ja illalla n. 9h ultrasta oli tulokset tulleet NetPostiin. Tulos oli normaali, ei kohonnutta riskiä<3 Pitäisi varata vielä fysioterapeutille aika. Kunta tarjoaa kaksi käyntiä, yhden nyt raskauden alussa ja toisen synnytyksen jälkeen. Minun olisi pitänyt käydä siellä 12. viikolla, mutta enpä saanut aikaiseksi varata aikaa.

Sitten otsikkoon. Huomaan pikkuhiljaa ajautuvani onnelliseen raskauskuplaan. Minua hymyilyttää koko ajan mahdottomasti ja välillä uppoudun näihin hattara-ajatuksiin ehkä hiukan liiaksikin. Käänteentekevä päivä oli np-ultra. Sitä ennen oli huolia keskenmenosta ja ties mistä, mutta kun näki tämän pienen jo ihmistä muistuttavan siellä heilumassa, niin kaikki huolet kaikkosivat. Mitä vain voi vielä tapahtua, mutta nyt aion olla onneni kukkuloilla ja nauttia. Ensi viikolla on äitini syntymäpäivät ja paljastamme uutisen perheelleni. En enää malttaisi salailla, mutta toisaalta kiva yhdistää uutinen äidin lahjaan. Jännittää, mutta toisaalta ihana päästä vihdoin jakamaan tämä uutinen perheillemmekin.

❤ Lempi

10. raskausviikko

Täällä taas pitkästä aikaan. Viimeiset 11 päivää ovat olleet niin hulabaloota, että oksat pois. Viime viikko oli viimeinen kouluton viikko, joka huipentui kuuden päivän työputkeen. Ei jäänyt kyllä mitään mehuja kirjoittamiseen. Sunnuntai oli ihana huilipäivä, jolloin näimme ystäviämme ja piipahdimme anoppilassa. Maanantaina alkoi koulu ja päivät ovat olleet 8–16 pituisia, ei mikään kevyt aloitus. Mutta nyt on onneksi aamupäivä aikaa kirjoittaa. Sitten olenkin koko viikonlopun töissä, HUH HUH!

Viime viikolla koulu aiheutti ylimääräisiä stressikertoimia, kun yhden kurssin aikataulu muuttui kohdallani hyvin epävarmaksi. Lyllerö ei tykännyt stressistä ollenkaan ja kohtu kipuili tosi paljon. Mitä enemmän stressasin, sitä enemmän kipuilin. Onneksi asiat päättyivät parhain päin ja pääsin kurssilla siihen ryhmään, johon halusin. Tai johon minun oli oikeastaan välttämätöntä päästä, että sain tämän koulu+työ -palapelin kasaan. Vatsakin on sittemmin rauhoittunut. Oli kyllä hurjaa, miten mieli voi vaikuttaa niin paljon. En halua enää raskauden aikana stressata viime viikon tapaan, se oli kyllä jotain aivan kamalaa.

Töissä huhkiminen aiheuttaa nykyään alaselän kipuja, joka oireilee kävellessä. Joudun töissä nostelemaan painavia laatikoita ja milloin mitäkin, ja tästä selkä ei näyttäisi tykkäävän. Nyt kun olen ollut viisi päivää vapaalla, niin selkäkipu on poissa. Toivottavasti kipu ei palaisi. En haluaisi vielä vaappua:D

Tässä tällainen pikayhteenveto viime viikosta. Palaan toivottavasti vielä sunnuntaina tämän viikon kuulumisten kanssa.

❤ Lempi

9. raskausviikko

Voisiko tämä väsymys jo loppua? Päivistä menee hyvät siivut hukkaan, kun on pakko nukkua päiväunet. Esimerkiksi lauantaina heräsin 8.30, olin kotoa pois 9.40–12, nukuin 12.30-13.30 ja illaksi meninkin töihin. Töiden jälkeen iltapala ja heti nukkumaan. Kuten edellisen kerran kirjoitin, odotan kauhulla koulun alkua. Opiskelen yliopistolla suomen kieltä ja nyt minulla alkaa aineenopettajan opinnot, jotka ovat intensiivisyydessään erittäin rankat. Luvassa on mm. tällaisia herkkupäiviä: koulua 8-15, jonka perään töitä 16-20.30. Superia!

9. raskausviikko ei tuonut mukanaan mitään erikoista. Vähän itkuherkkyyttä lisää ja pieniä tussahteluja, mutta ei mitään dramaattista muutosta normaaliin eloon. Lempiohjelmani Masterchef Australia jatkui  ja olen useasti itkeskellyt aiempien kausien jaksoissa, kun lempparini onnistuvat. Nyt itkin jokaisen onnistuneen kotikokin kohdalla. 1,5h non-stopkyynelehdintää:D Voi luoja. Silmät kostuvat muutenkin milloin mistäkin ja milloin missäkin. Töissä, julkisilla paikoilla, ihan missä vaan.

Paha olo jatkuu edelleen. Nyt kun on rv 9+ niin vau.fi kertoi, että paha olo yleensä helpottaa. No ei täällä vaan. 3h on ehdoton maksimi ruokailuvälille. Uutena oireena on tullut nälkä. Vaikka olisin juuri syönyt hyvin, niin ei mene kauaa, että minulla on jälleen kiljuva nälkä. Lysti naureskelikin, että kehenköhän Lyllerö on tullut. Lystillä nimittäin on aina nälkä:D Mielitekoja ei juurikaan ole, lähinnä etovien ruokien lista pitenee. Listalla on mm. kananmunat, kanttarellit, tofu. Elän tällä hetkellä puurolla ja jälkiuuniruisleivillä. Ruokasuunnittelu on hankalaa, koska tämän päivän ruokaa ei välttämättä tee enää huomenna mieli. Näin kävi mm. pinaattikeiton kanssa.

Olen päässyt eroon joka aamuisesta rintakivun tsekkaamisesta. Tajusin yksi päivä, ettei ole enää pakottava tarve testata, ovatko tissit vielä kipeät. Kyllä ne ovat, niin kipeät, etten enää voi nukkua vatsallani. Mitään vatsankasvua en ole huomannut, koska se on koko ajan turvonnut ja kun tuota pötsiä on jo ennestään. Ainut indikaattori tällä hetkellä ovat työhousuni, jotka ovat alkaneet puristaa.. Ne ovatkin ainoat käytössä olevat housut, muuten käytän mekkoja ja hameita. Töissä alaselkä on alkanut kipuilemaan, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että pakaralihakseni on jumissa?! Lysti paineli selkääni ja ainut kipupiste löytyi pakarasta. Pitäisi siis venytellä… Olen unohtanut kirjata yhden alkuviikkojen oireen, joka jatkuu edelleen aina silloin tällöin. Välillä iho on niin kosketusherkkä, että kaikki kosketus tuntuu pahalta. Tämä on ollut tosi erikoinen oire, onko muilla ollut ihon aistiherkkyyttä?

Meillä olisi ollut nt-ultra 9.9., joka olisi ollut 11+6, mutta jouduin harmikseni siirtämään sitä. Onneksi vain muutamalla päivällä ja ultra on nyt 13.9. 12+3. Miten siihen asti malttaa odottaa? Mieli on onneksi hyvä. Ei enää kamalia keskenmenon pelkoja ja osaan jo nauttiakin tästä olotilastani. Tuntuu, että tämä ensimmäinen kolmannes menee niin sumussa ja salassa. Tavallaan odotan jo isoa vatsaa ja sitä, että on näkyvästi raskaana. Silloin raskaus ehkä tuntuu itsellekin todellisemmalta.

Minulla on ensihankintapostaus luonnoksissa, koitan saada sen kirjoitettua loppuun ennen seuraavaa raskausviikko-päivitystä! Ihanaa alkanutta viikkoa:)

❤ Lempi