Rakenneultran kuulumiset

Olimme rakenneultrassa viime viikon maanantaina 7.11. viikolla 20+6. Rakenneultraa edeltänyt viikko ja etenkin viikonloppu oli niin työntäyteistä, että aika meni ihan äärettömän nopeasti ennen ultraa. Ensimmäistä kertaa minua eikä pahemmin Lystiäkään jännittänyt, aamu meni ilman äksyilyä! Ehkä tämän asian kanssa alkaa tulla jo jotenkin sinuiksi. On jo aikakin, onhan jo tässä oltu kauemmin raskaana kuin sitä on enää jäljellä.

Ultra oli onneksi jo heti klo 8, eikä tarvinnut odottaa kuin muutama minuutti, että pääsimme huoneeseen. Meillä oli eri kätilö kuin nt-ultrassa, mutta todella mukava tämäkin kätilö. Voi kun hyvä putki jatkuisi ja synnytyksessäkin olisi mukava kätilö.

”Mites olet voinut”
”No hyvin”
”Onko tuntunut liikkeitä?”
”Ei vieläkään!”. Ja sitten pöydälle.

Taisi minua sitten kuitenkin jännittää, kun en muista juuri mitään kätilön puheista, katselin vain meidän pientä Lylleröä ruudulta. Tyyppi nukkui kädet niskan takana:D Ja oli muutenkin kovin rauhallinen<3 Ensimmäisenä saimme tiedon, että minulla on istukka kohdun etuseinämässä. Onko ihmekään siis, ettei potkut ollut tuntunut. Tieto oli tosi huojentava. Onneksi on ollut kotona doppleri, joka meidän tapauksessa on tuonut vain mielenrauhaa. Tämän jälkeen Lyllerön sieraimet olivat ensimmäisenä näkyvissä, nenä oli oikeanlainen:D Pikkuhiljaa kuvasta alkoi erottua sormet ja varpaat, meidän pieni. Sitä näkyä vaan katseli ihan lumoutuneena.

Sitten alettiin tarkastella beben eri osia, ja kaikki oli niinkuin piti. Koetin kerätä palasia siitä, mitä muistan kätilön sanoneen. Aivoissa näkyi jokin sykerö, joka oli hyvä. Sen näkyminen laskee pois monta kehityshäiriötä, muistaakseni. Napanuoran virtaukset olivat hyvät ja lapsivettä oli tarpeeksi. Mitat vastasivat just eikä melkeen viikkoja. Pää ja vartalo taisi olla sen 20+6 ja reisiluussa heittoa oli vain hiukan, olisiko vastaavuus ollut 20+3. Painoarvioksi saatiin 359g ja sydän jumpsutti tuttua tahtia, syke oli 150. Sydämen lokeromaisemat olivat sellaiset kuin piti, selkäranka näytti hyvältä, reisi- ja olkaluut näyttivät hyvältä ja kaikki sisäelimet löytyi sieltä mistä piti. Koetin katsoa omakannasta, olisiko käynnistä ollut jotain yhteenvetoa muistin tueksi, mutta ei ollut. Nämä jäi mieleen, ehkä se riittää. Kätilö kuitenkin selitti koko ultrauksen koko ajan, mitä katsoi ja mitä näkyi. Se oli mukavaa, koska ei siitä kuvasta oikeastaan paljoa itse tajua.

IMG_0686.jpg

Hän vilkuttelee<3

Kun postaukset tuli hassussa järjestyksessä, niin taisi jäädä kuva, ettemme kysyneet sukupuolta. Mutta kyllä me kysyimme, emme me olisi malttaneet odottaa. Eikä varsinkaan äitini olisi:D Kun kaikki oleellinen oli saatu ultrattua, kysyin kätilöltä, suostuisiko vauva näyttämään sukupuoltansa. En usko, että kätilö olisi välttämättä itse kysynyt meiltä. Kuitenkin hän tarkkaan ja eri puolilta kuvasi ja lopulta kertoi, että vauvamme on 90% todennäköisyydellä tyttö<3 Kuvassa näkyi kolme viivaa, jotka viittasivat häpyluuhun eikä pojan värkkejä näkynyt. Kätilö korosti, että ikinä ei voi olla kuitenkaan varma, että ei kannata koko huonetta maalata vaaleanpunaiseksi tai mitään kovin kallista ostaa. Voihan olla, että Lyllerö piilotti värkkinsä erittäin taitavasti:D Kuitenkin tieto oletetusta sukupuolesta tekee vauvasta taas vähän konkreettisemman.

Poikatiimi on siis toistaiseksi tappiolla vedonlyönnissä mukaan lukien itseni ja oman oloni. Toisaalta olen koko syksyn valmistautunut siihen, että jos tulokas olisikin poika enkä enää oikeastaan tiedä, mikä todellinen oloni sukupuolesta onkaan. Oli niin tai näin, niin pääasia, että Lylleröllä oli kaikki hyvin. Tuntuu hullulta, että mitään ultria ei ole enää tulossa. Meinasimme kuitenkin käydä 3D/4D -ultrassa vielä ennen joulua, koska pitäähän sitä vähän vielä päästä kurkkimaan. Se on hyvä joululahja meiltä meille<3

Ultran jälkeen suuntasimme aamupalalle Fazerille. Meille on tullutt vähän paha tapa herkutella jokaisen neuvolan ja ultran jälkeen kotona tai kahviloissa. Tämä oli kuitenkin iso etappi minulle, koska olin jo ensimmäisillä viikoilla suunnitellut juhla-aamupalan, jos kaikki on hyvin. Vihdoin sekin päivä koitti. Palaan ajankohtaisempiin kuulumisiin piakkoin, kun sain tämän nyt alta pois! Onhan vauvamme jo ylittänyt uuden etapin, kun 23. raskausviikko pärähti tiistaina käyntiin.

❤ Lempi

Raskauskuplassa (13+4)

Hyvää huomenta!

Tänään vaihtuisi vanhan kaavan mukaan 13. viikko 14. viikoksi, mutta nyt eletäänkin jo 13+4. Kokoan viikkon 11. ja 12. kuulumiset tähän ja viikko 13 skipattiin nyt kokonaan np-ultran jälkeen, kun pompattiin vähän eteenpäin viikoissa. Virallinen la on nyt siis 21.3. Laskeskelin jo, että äitiysloma alkaa 14.2. Aika söpöä.

11. raskausviikko

Oli ensimmäinen kouluviikko, siis elokuun viimeinen viikko. Ei mitään mullistavia oireita. Kohtu kipuili, kun vaihdoin öisin asentoa. Yölliset pissareissut aiheuttavat sen, että aamuisin on kamala jano. Aamupalalla menee kevyesti kolme 0,4l lasillista vettä.

Neljän tunnin luennot olivat tuskaa. Istuminen oli jotenkin todella kamalaa ja tukalanoloista. Päivän päätteeksi piti istua vielä kuumassa bussissa. Vatsassa kiersi ja oksetti. Muuten paha olo on ollut kurissa, onneksi! Ruoka maistuu aika tavalliseen tapaan. Sienet etovat edelleen, toivottavasti tästä ei jää mitään ikuista traumaa!

12. raskausviikko

Ensimmäinen kokonainen syyskuun viikko. Olen alkanut juoda taas kahvia, kouluaamut eivät käynnisty ilman kupillista. Luulen, että kahvinjuonnilla on välitön vaikutus siihen, että taas närästää ihan kamalasti. Närästys alkaa usein lounaan jälkeen ja jatkuu siihen saakka, kunnes pääsen rennieiden luo. Makea maistuu. Lysti kommentoi, että alavatsani näyttää erilaiselta, ja olen itsekin vähän tuumaillut, josko jo pieni vatsa olisi pullahtanut. Tai ei se vatsa ennestäänkään pieni ole, mutta nyt siinä on jotain muuta muotoa:D

kupla

Sellaiset minikuulumiset niiltä viikoilta. Olo on edelleen erittäin hyvä, enää ei väsytäkään. Kiitos sinulle, joka kommentoit, että väsymys menee ohi! Se todellakin meni. Herään joka päivä viimeistään klo 7 (jopa vapaapäivinä?!), enkä nuku päiväunia. Alaselkä kipuilee töissä ja vatsan toiminta on vähän vaihtelevaa. Pieniä ällötyksiä tulee silloin tällöin, etenkin jos ruokaväli pitenee yli 4h. Kesäkurpitsa ällöttää ja himoitsen mansikkajogurttia. Ja makeaa. Suklaata menisi vaikka kuinka paljon. Koetan kuitenkin rajoittaa, koska en halua, että paino tässä nousisi turhaan. Toistaiseksi se ei ole edes noussutkaan.

Ihan uskomatonta, että 1. kolmannes on ohi. Se meni niin nopeasti! Ja hullua, että tiistaina vaihtuu jo 15. raskausviikko. Seuraava etappi on neuvola, joka on 1,5 viikon päästä. Ei aavistustakaan mitä siellä tehdään, mutta toivon, että kuulisimme taas beben sydänäänet. Se nopea jumpsutus oli vain niin ihanaa kuunneltavaa. Melkein jo harkitsin kotidopplerin ostoa, mutta pidättäydyin siitä kuitenkin. Lystin järjen äänellä oli ehkä jotain asiaa sen kanssa.

Täytyy muuten kehua, kuinka nopeasti seulan tulokset tulivat. Kävimme 13.9. ultrassa ja illalla n. 9h ultrasta oli tulokset tulleet NetPostiin. Tulos oli normaali, ei kohonnutta riskiä<3 Pitäisi varata vielä fysioterapeutille aika. Kunta tarjoaa kaksi käyntiä, yhden nyt raskauden alussa ja toisen synnytyksen jälkeen. Minun olisi pitänyt käydä siellä 12. viikolla, mutta enpä saanut aikaiseksi varata aikaa.

Sitten otsikkoon. Huomaan pikkuhiljaa ajautuvani onnelliseen raskauskuplaan. Minua hymyilyttää koko ajan mahdottomasti ja välillä uppoudun näihin hattara-ajatuksiin ehkä hiukan liiaksikin. Käänteentekevä päivä oli np-ultra. Sitä ennen oli huolia keskenmenosta ja ties mistä, mutta kun näki tämän pienen jo ihmistä muistuttavan siellä heilumassa, niin kaikki huolet kaikkosivat. Mitä vain voi vielä tapahtua, mutta nyt aion olla onneni kukkuloilla ja nauttia. Ensi viikolla on äitini syntymäpäivät ja paljastamme uutisen perheelleni. En enää malttaisi salailla, mutta toisaalta kiva yhdistää uutinen äidin lahjaan. Jännittää, mutta toisaalta ihana päästä vihdoin jakamaan tämä uutinen perheillemmekin.

❤ Lempi

Onnelliset pikakuulumiset

Pari tuntia sitten jännitettiin äitiyspolin aulassa. Kaikki jännitys kaikkosi, kun näky oli tämä<3

image

Lylleröllä on kaikki niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla<3 Virallinen laskettu aika on nyt 21.3. Viikoiksi kirjattiin tänään 13+0, koko vastasi 12+4. Alan nyt elämään näitä viikkoja, niin en mene ihan sekaisin useista viikoista:)

Meillä oli supermukava kätilö ja mukana oli myös kätilöharjoittelija. Nähtiin Lyllerö useista kulmista ja vähän piti tökkiä vaavia hereille, että mitat saatiin otettu. Lyllerö heristi nyrkkiä, kun kätilö alkoi tökkiä:D

Turvotus oli enimmillään 0,9mm ja kokoa Lylleröllä oli 6 cm. Parin viikon sisään saadaan seulonnan tulokset.

Kuultiin myös syke ensimmäistä kertaa. Sain vaivoin pidäteltyä itkua, oli se niin liikuttavan kuuloista. Lyllerö leikki myös napanuorallaan, puristeli sitä:D

Palaan myöhemmin edellisten viikkojen kuulumisten kanssa, mutta tässä tärkein uutinen näiltä viikoilta:) Ja hei, eka kolmannes on nyt ohi! Hurjaa.

❤ Lempi

 

Ensimmäinen vauvanvaate

Muutama päivä ennen varhaisultraa kävimme Prismassa, jossa näin kyltin ”Paljon lastenvaatteita -50%”. Menimme Lystin kanssa hieman katselemaan, mitä siellä olisi tarjolla. Minkä reaktion se meissä aiheuttikaan! Käsien tärinää, sydämentykytystä ja pientä jännitysahdistusta. Emme olleet aiemmin katselleet vauvojen vaatteita tosi tarkoituksella. En muista tarkalleen, milloin meille tuli samanlainen reaktio. Mutta jos oikein pinnistelen, niin muistelisin plussaamisen aiheuttaneen jotain tämänkaltaista reaktiota. Jännittää, hermostuttaa, ilostuttaa. Lähi-Prismaamme käyttää myös Lystin perhe, joten ajatus kiinnijäämisestä oli tällainen ekstra-jännityskerroin. Onneksi he olivat kaikki reissussa, joten kiinnijäämisen riski oli minimaalinen.

Prismat myyvät kotimaista Hilla Clothing -merkkiä ja ilokseni myös tämän merkin vaatteita löytyi -50% -täpällä. Vaatteet on tehty Suomessa ja valmistettu luomupuuvillasta. Niin meille lähti mukaan Ensimmäinen Hankinta. Pieni body. Kovasti mietimme, että onko tämä nyt jinxaamista. Meneekö kaikki huonosti, kun ostimme tämän bodyn ennen kuin mikään on varmaa. Olimme rohkeita ja ostimme. Olo oli ihan kuin olisi tehnyt jotain pahaa:D Varastanut omenoita tai luntannut kokeessa.

IMG_9188

Eihän me Lystin kanssa edes tiedetty, minkä kokoisia vaatteita olisi järkevää ostaa, ja milloin ne todennäköisesti päätyisivät käyttöön. Pikaisen googlettelun jälkeen olimme hieman viisaampia ja osasimme valita jonkun järkevän koon (74). Piilotin bodyn ostoskassimme alle, ettei kukaan vahingossa näe hankintaamme. Jo kerran aiemmin meinasi käydä kamala tilanne, kun olimme ostamassa Prismasta raskaustestiä. Kassaksi näytti tulevan yksi tuttuni koulusta, ja siinä sitten olin kauhusta kankeana jonossa. Onneksi tämä tuttu näytti selvittävän vain jotain ongelmatilannetta eikä jäänyt kassalle. HUH.

Varhaisultran jälkeen menin Hillan sivuille, jossa myös oli ale ja on edelleen. Ei niin hyvät tarjoukset kuin Prismassa, mutta ale kuitenkin ja taas klikkailin lisää vaatteita tilaukseen. Tällä kertaa hieman pienempiä kokoja. Kaikki hankinnat on piilotettuna pyyhekaappiin, etteivät ne vahingossakaan joudu väärien silmien alle.

Näihin vaatteisiin liittyy enemmän kuin vain se, että ne ovat söpöjä vaatteita. Nämä vaatehankinnat ovat osa tätä kiintymistäni vauvaan, pieneen, tähän joka sisälläni on. En ole osannut oikein nauttia tästä raskaudesta ehkä niin kuin pitäisi? Se tuntuu vielä niin absurdilta asialta ja koko ajan takaraivossa on pessimisti kertomassa, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olin varautunut siihen, että yrittäminen kestäisi kauan ja me yrittäisimme vieläkin. Mutta nyt me jo odotamme. En ole vielä oikein sisäistänyt sitä.

IMG_9193

Toisaalta olen antanut itseni vajota pumpulinpehmeisiin vauvaunelmiin, koska sekään ei voi jinxata tätä raskautta. Olen antanut itselleni luvan kiintyä pieneemme ja alkaa nauttia tästä raskaudesta. Olenhan minä ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana! En halua muistella tätä aikaa niin, että pelkäsin kaikkea koko ajan.

Mitä vain voi sattua. Mutta toisaalta kaikki voi mennä hyvin. Onneksi meistä Lysti on osannut olla alusta alkaen pelkäämättömämpi kuin minä. Hän on jutellut pienelle (kyllä, jo nyt <3) ja muutenkin elänyt jo ennen varhaisultraa niin, että vatsassani joku majailisi. Joten enköhän minäkin voisi. Vähän silittää vatsaa, vähän suoda lämpimiä ajatuksia hänelle, joka saa vatsani turpoamaan ja kaiken ruuan etomaan.

❤ Lempi

 

9. raskausviikko

Voisiko tämä väsymys jo loppua? Päivistä menee hyvät siivut hukkaan, kun on pakko nukkua päiväunet. Esimerkiksi lauantaina heräsin 8.30, olin kotoa pois 9.40–12, nukuin 12.30-13.30 ja illaksi meninkin töihin. Töiden jälkeen iltapala ja heti nukkumaan. Kuten edellisen kerran kirjoitin, odotan kauhulla koulun alkua. Opiskelen yliopistolla suomen kieltä ja nyt minulla alkaa aineenopettajan opinnot, jotka ovat intensiivisyydessään erittäin rankat. Luvassa on mm. tällaisia herkkupäiviä: koulua 8-15, jonka perään töitä 16-20.30. Superia!

9. raskausviikko ei tuonut mukanaan mitään erikoista. Vähän itkuherkkyyttä lisää ja pieniä tussahteluja, mutta ei mitään dramaattista muutosta normaaliin eloon. Lempiohjelmani Masterchef Australia jatkui  ja olen useasti itkeskellyt aiempien kausien jaksoissa, kun lempparini onnistuvat. Nyt itkin jokaisen onnistuneen kotikokin kohdalla. 1,5h non-stopkyynelehdintää:D Voi luoja. Silmät kostuvat muutenkin milloin mistäkin ja milloin missäkin. Töissä, julkisilla paikoilla, ihan missä vaan.

Paha olo jatkuu edelleen. Nyt kun on rv 9+ niin vau.fi kertoi, että paha olo yleensä helpottaa. No ei täällä vaan. 3h on ehdoton maksimi ruokailuvälille. Uutena oireena on tullut nälkä. Vaikka olisin juuri syönyt hyvin, niin ei mene kauaa, että minulla on jälleen kiljuva nälkä. Lysti naureskelikin, että kehenköhän Lyllerö on tullut. Lystillä nimittäin on aina nälkä:D Mielitekoja ei juurikaan ole, lähinnä etovien ruokien lista pitenee. Listalla on mm. kananmunat, kanttarellit, tofu. Elän tällä hetkellä puurolla ja jälkiuuniruisleivillä. Ruokasuunnittelu on hankalaa, koska tämän päivän ruokaa ei välttämättä tee enää huomenna mieli. Näin kävi mm. pinaattikeiton kanssa.

Olen päässyt eroon joka aamuisesta rintakivun tsekkaamisesta. Tajusin yksi päivä, ettei ole enää pakottava tarve testata, ovatko tissit vielä kipeät. Kyllä ne ovat, niin kipeät, etten enää voi nukkua vatsallani. Mitään vatsankasvua en ole huomannut, koska se on koko ajan turvonnut ja kun tuota pötsiä on jo ennestään. Ainut indikaattori tällä hetkellä ovat työhousuni, jotka ovat alkaneet puristaa.. Ne ovatkin ainoat käytössä olevat housut, muuten käytän mekkoja ja hameita. Töissä alaselkä on alkanut kipuilemaan, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että pakaralihakseni on jumissa?! Lysti paineli selkääni ja ainut kipupiste löytyi pakarasta. Pitäisi siis venytellä… Olen unohtanut kirjata yhden alkuviikkojen oireen, joka jatkuu edelleen aina silloin tällöin. Välillä iho on niin kosketusherkkä, että kaikki kosketus tuntuu pahalta. Tämä on ollut tosi erikoinen oire, onko muilla ollut ihon aistiherkkyyttä?

Meillä olisi ollut nt-ultra 9.9., joka olisi ollut 11+6, mutta jouduin harmikseni siirtämään sitä. Onneksi vain muutamalla päivällä ja ultra on nyt 13.9. 12+3. Miten siihen asti malttaa odottaa? Mieli on onneksi hyvä. Ei enää kamalia keskenmenon pelkoja ja osaan jo nauttiakin tästä olotilastani. Tuntuu, että tämä ensimmäinen kolmannes menee niin sumussa ja salassa. Tavallaan odotan jo isoa vatsaa ja sitä, että on näkyvästi raskaana. Silloin raskaus ehkä tuntuu itsellekin todellisemmalta.

Minulla on ensihankintapostaus luonnoksissa, koitan saada sen kirjoitettua loppuun ennen seuraavaa raskausviikko-päivitystä! Ihanaa alkanutta viikkoa:)

❤ Lempi

8. raskausviikko

On pitänyt kirjoittaa tällä viikolla vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. En niin millään. Enpä ole saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Tämän viikon päivärytmi on ollut kuta kuinkin seuraava:

9.00 Herätys
9.10 Koira lenkille
9.30 Aamupala

10-12 Touhuamista: kaupassa käyntiä, juoksevien asioiden hoitamista

12-14 Päiväunet

14.30 Töihin valmistautumista
16-20 Töissä

Päiväunet ovat olleet ihan välttämättömät! Päikkärit eivät ole minulle mikään uusi juttu, olen nukkunut niitä paljonkin. Mutta en joka päivä, ja näin syvää unta kuin nyt olen nukkunut. Eilen pääsin nukkumaan päikyt vasta neljän aikaan ja siitä seurasi kamala päänsärky.

Paha olo on ollut seurana useana päivänä, mutta on ollut myös päiviä, kun pahaa oloa ei ole ollut. Siitäkös sitten heti alkoi pelkokela pyöriä: ”onkohan nyt kaikki hyvin, miksen vain nauttinut niistä pahan olon päivistä?!”. Kohtu tuntuu kasvavan urakalla, välillä tulee tosi kovia hetkittäisiä repäisykipuja. Etenkin, jos käännän yöllä kylkeä liian rivakasti.

Koulu jatkuu parin viikon päästä ja väsyttää jo nyt, miten tulen jaksamaan. Pahimmillaan päivät ovat 8-20, jos koulupäivälle sattuu myös työvuoro. Ehkä pitää saada juotua kahvia, niin jaksaisi edes vähän paremmin. Mitään uusia raskausoireita tai oireettomuuksia tällä viikolla ei ole tullut. Välillä sitä havahtuu miettimään, että tällaistako tämä on. En oikein tiedä, millaiseksi ensimmäisen kolmanneksen olin kuvitellut, harva kun useimmiten siitä kertoo. Mutta en valita, jos pääsen näinkin helpolla.

Tänään viikkoja on kasassa 8+1. 9. viikko siis! Hurjaa, että 3 viikkoa enää, niin päästään turvallisille vesille, tai ainakin turvallisemmille. Ja se tarkoittaa sitä, että asiasta pitäisi alkaa kertoa myös perheille. Onneksi on kolme viikkoa aikaa valmistautua siihen henkisesti. Voiko siihen toisaalta koskaan olla tarpeeksi valmis?:D

❤ Lempi

7. raskausviikko

Viikot vierivät. Voisin aloittaa tällä fraasilla jokaisen raskausviikkopostauksen, koska aika tuntuu menevän todella nopeasti. Ja mitä enemmän viikkoja kertyy, sitä lähempänä on asian paljastaminen perheillemme. Emme ole puhuneet perheenlisäyksestä perheillemme oikeastaan mitään, joten asia tulee heille täytenä yllätyksenä. Ajattelimme kertoa bebestä np-ultran jälkeen.

7. raskausviikon oireet

Paha ja etova olo.
Tämä on ollut viikon pahin oire. Tämä on hankaloittanut syömisiä, koska on tehnyt mieli vain hapankorppuja ja juustoa. Tämän seurauksena vatsani on vetänyt totaalijumiin. Lämpimäksi ruuaksi olen syönyt mm. pakastepizzoja ja muuta hyvää vatsalle.. Tällä viikolla aion skarpata ja sunnuntaina täytettiin jääkaappi salaattitarvikkeilla ja söin aamupalaksi puuroa ja visibliniä. Josko se vatsa tästä alkaisi taas toimimaan.

Pahoinvointi paheni viime viikolla 6. raskausviikosta. Puhdistin läjän kanttarelleja, ja se haju sai yökkimään niin pahasti. En varmastikaan voi syödä kanttarelleja pitkään aikaan… Hajuaisti on myös terävöitynyt, koska useat eri hajut saivat aikaan yökkirefleksin. Kertaakaan en ole oksentanut, mistä olen iloinen. Paha olo onneksi helpottaa töissä, koska se voisi muuten olla vähän hankalaa. Olen töissä ruokakaupassa ja siellä kaiken maailman hajuja riittää.

Pahaan oloon auttaa, kun muistan syödä tarpeeksi usein. Tuntuukin, että koko ajan saisi olla mupeltamassa jotain. Kun vielä söisin tarpeeksi terveellisesti, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Yllättävää kyllä, mitään makeaa ei tee mieli. Meillä on kotona tummaa suklaata ja kitkatteja, mutta en ole koskenut niihin. Tämä on minulle todella poikkeuksellista, koska rakastan makeaa ja etenkin suklaata.

Väsymys.
Toiseksi pahin oire. Eri blogeja lukiessani ihmettelin raskauden sänkyyn kaatavaa väsymystä, mutta en enää. Eilen nousin ylös, käytin koiran, söin aamiaista, kävimme kaupassa ja menin takaisin nukkumaan. Haukottelen pitkin päivää maailman makeimpia haukotuksia ja voisin nukkua kellon ympäri. Uni tuntuu olevan todella syvää unta, enkä meinaa saada aamuisin silmiä auki.

Mielialanvaihtelut.
Olen ollut suht’tasainen, omasta mielestäni, mutta huomaan ärsyyntyväni ihmeasioista, saan miniraivareita, jotka menevät onneksi ohi ja olen ehkä aavistuksen itkuherkempi. Toisaalta olen todella itkuherkkä jo muutenkin. Välillä olo on kuin olisi taantunut  lapseksi, tekee mieli polkea jalkaa ja kaikki on ihan tyhmää.

Rintojen kasvukivut.
Rintojen kipu on muuttunut. Nännit arastavat edelleen, mutta kasvukivut tulevat vihlontana ja kipu tuntuu syvemmällä rinnoissa.

Raskaus pyörii mielessä joka päivä. Meillä ei ole pienelle edes vielä työnimeä! Lysti ehdotti nimeksi Möhistä, mutta en oikein lämmenyt nimelle. Enkä ole vielä uskaltanut nimetä pientämme, koska en ole uskaltanut vielä kiintyä. Nimeäminen tekee vauvasta konkreettisempaa ja todellisempaa, ja ennen ultraa en voinut tietää, onko kohdussani edes mitään. Ultran jälkeen ajatukseni ovat muuttuneet ja huomaan kiintyväni pieneen päivä päivältä enemmän. Sen huomaan jo puheen tasolla: puhuttelen häntä täällä pieneksi ja puheessa bebe ei ole enää pelkästään se.

❤ Lempi