Joulukuun kootut: 4D-ultra ja kontrollikäynti

Näin vuoden toisena viikkona on hyvä palata vielä hetkeksi joulukuuhun. Joulukuussa kävimme 3D/4D -ultrassa Perhe-Artessa. Suositusviikot tähän ultraukseen on 24–28, joten päätimme käydä keskivaiheilla ja sopivasti harjoitteluni päättymisen kunniaksi. Viikkoja oli käynnillä kasassa siis 26+3. Tämä oli puhtaasti sellainen uteliaisuuskäynti. Kun ei voi yhtään tietää, millainen tyyppi siellä masussa on, niin oli kiva päästä kurkkaamaan vähän hänen piirteitään.

Niin pinnallista, mutta eniten jännitti, että millainen nenä pienellä on. En tiedä, miksi olen tehnyt nenästä jonkun jutun, mutta sitä olen eniten miettinyt: millainen nenä meidän pienellä on. No, eipä jäänyt epäselväksi, nenä on ihan samanlainen kuin minulla. Meillä on kummallinen hallitseva hyppyrinenä-geeni, joka on alkanut mummostani (tai joskus aiemmin, mutta mummoni on tiettävästi ainut hyppyrinenäinen) ja jatkunut sitkeästi äitini kautta minulla ja sisaruksilleni ja nyt meidän pienelle. Ja älkää käsittäkö väärin, tämä oli mitä helpottavin asia! Mutta kyllä nauratti, koska olimme äitini kanssa vitsailleet, että onkohan pienelläkin meidän nenä.

h26008

Voi että tämä kuva kyllä sulatti sydämet. Pieni vieno hymy<3 Meidän kohdalla ultraus meni ”pieleen”, koska Lyllerö oli tunkeutunut istukkaan ja lonkkaan. Sen lisäksi hän oli edelleen linkkuveitsiasennossa, eli naaman edessä oli jalat, mutta sen lisäksi myös napanuora ja kädet. Hän todella haluaa varjella yksityisyyttään:D Minä ja Lysti emme pitäneet ultrausta epäonnistuneena, ihastelimme meidän pientä ihan haltioituneena. Lysti oli aamulla päässyt töistä, niin hän välillä nuokkui siinä päälläni, kun Lylleröstä koitettiin saada jotain näkyviin:D

Mutta ei auttanut suklaa, asennonvaihto eikä heiluttelu. Hän pysyi tiukasti istukassaan ja veti sitä hupuksi päälleensä. Me olimme todella tyytyväisiä kuviin ja ”videoon”, mutta iloiseksi yllätykseksi saimme uusintaultran. Uusintaultra on ilmainen, jos ensimmäinen ultraus ei onnistu. Kävimme seuraavalla viikolla uusinnassa, mutta se oli vielä onnettomampi kuin tämä ensimmäinen ultraus. Olin tankannut sokeria vaikka kuinka paljon, mutta ei. Lyllerö ei liikkunut mihinkään poterostaan:D Jos tekisin jotain toisin, menisin jo aiemmin ultraan. Olisimme saaneet kolmannen ultrauksen, mutta viikot alkoivat olla jo niin tapissa, ettei siinä olisi ollut järkeä enää ultrata.

Alla oleva kuva kielii mahdollisesti jotain Lyllerön tulevasta musiikkimausta:D

h26015

Joulun jälkeen kävimme istukan kontrolliultrassa. Olin yllättynyt, että vauva ultrattiin niin tarkkaan. Katsottiin virtaukset ja lapsivedenmäärät sun muut. Luulin, että lääkäri vain tuikkaisi ultralaitteen alakertaan ja katsoisi istukan sijainnin. Iloinen yllätys tämäkin siis ja kaikki oli hyvin.  Iloista oli myös, että istukka oli siirtynyt pois kohdunsuulta. Raja alatiesynnytykselle on 2 cm kohdunsuulta ja istukkani oli jo 3 cm siitä. Joten ei mitään hätää sen puolesta! Sen sijaan pikkuryökäle oli kääntynyt perätilaan. Eipä ihme, että pitää ravata vessassa koko ajan, kun tyyppi varmaan pomppii virtsarakon päällä. Lääkäri totesi, että tässä on vielä paljon tilaa ja aikaa kääntyä. Parempi olisi!

Olin tosin aavistellut, että hän on varmaan vaihtanut asentoa, koska olin tuntenut ihme myllertävää muuttoliikettä viikkoa aiemmin. Ja oikeassa olin, hän oli kiertänyt vatsan oikeaa puolta. Luulen, että hän on edelleen perätilassa, koska myllerrykset ja potkut tuntuvat oikealla alavatsassa. Ensi viikolla on neuvola, josko terkkari saisi tunnusteltua beben asentoa. Itse lähinnä jännitän, kuinka paljon paino on taas noussu. Aiotaan tehdä empiirinen koe, ja selvittää, kuinka paljon kotivaaka ja neuvolan vaaka heittävät.

Saatiin ultrassa ja kontrollissa painoarviot pienestä. Hänen painokehityksensä menee niin keskikäyrällä, että oksat pois. Tässä painoarviot:

26+1 (Liikehälytys) 859 g

26+3 (3D/4D -ultra) 912 g

28+2 (Kontrolliultra) 1250 g

Seuraava painoarvio saadaan ehkä sitten synnytystapa-arvioinnissa, josko sielläkään?

Menisinkö uudelleen tähän ultraukseen? Luultavasti kyllä, koska on kiva päästä vähän näkemään kasvon piirteitä, että saa rakennettua mielikuvaa pienestä. Kun ei tiedä luovuttajan ulkonäköä, ei voi yhtään tietää, millaisia piirteitä sieltä tulee. Mutta toisaalta, pieni on täysin omannäköisensä sitten, kun syntyy. Meidän täydellinen pakkaus.

❤ Lempi

Mainokset

Poika vai tyttö?

Kirjoitin tätä postausta viikko ennen rakenneultraa. Rakenneultra oli maanantaina (kaikki siellä hyvin<3), joten tämä tulee hieman jälkikäteen.

Tätä postausta olen odottanut jo ennen kuin odotimme Lylleröä. Sukupuolen veikkaaminen näyttäytyi raskauden etappina: vatsaa jo on ja raskautta on ollut niin pitkään, että siitä osaa jotain jo sanoa. Tämän postauksen kirjoittajat ovat olleet silmissäni jo hyvin pitkällä raskaudessa. Ja nyt itse kirjoitan tätä, eikä tunnu yhtään siltä, että olisin jotenkin todella pitkällä:D Joten, onko uskomusten ja testien mukaan meille tulossa poika vai tyttö?

Kiinalainen syntymäkalenteri
Kiinalainen syntymäkalenterin ennustus perustuu hedelmöityskuukauteen ja synnyttävän äidin ikään perustuen. Tulos: Tyttö

Vau.fi: Odotatko tyttöä vai poikaa?
Vau.fin testi arvioi sukupuolen perustuen mm. pahoinvoinnin määrään, ikään ja ruokahaluun. Tulos: Poika

Maya-intiaanien kalenteri
Maya -intiaanit ennustuvat sukupuolen perustuen synnyttävän äidin ikään. synnytyskuukautena. Tulos: Tyttö

 

tytto-vai-poika

Vanhan kansan uskomukset ja tietämykset
Nämä ovat ehkä mielestäni hauskimpia tapoja selvittää sukupuolta.

Tyttö varastaa äidin ulkonäön, pojan odottaja hehkuu.
Alkuraskaudesta ei ollut juurikaan mitään näppyä, mutta nyt niitä on alkanut ilmestymään. Tulos: Ensin poika, nyt tyttö.

Kylmät jalat ja kuivuvat kädet tietävät poikaa.
Kädet kuivuivat pakkasesta, joten sen varaan en laskisi. Jalat ovat lämpimät.
Tulos: Tyttö

Elottomat hiukset tietävät tyttöä, tuuheat ja elinvoimaiset poikaa.
Jaa-a, hiukset nyt tuossa vain ovat. Ehkä enemmän ne ovat enemmän elinvoimaiset.
Tulos: Poika

Vatsan muoto 1: sivuille levinnyt vatsa on tyttövatsa, pystypallo poika.
Tulos: Ehdottomasti tyttö. Äiti on vatsani perusteella 100% varma, että tulija on tyttö.

Vatsan muoto 2: Korkealla oleva vatsa olisi tyttövatsa, alhaalla poikavatsa.
Vatsani on erittäin alhaalla, että ota näistä nyt selvää.
Tulos: Poika

Linea Negra. Pitkä, vahva viiva viestii pojasta. Navan alle jäävä tai viivan puuttuminen puhuu tytön puolesta.
Linea negra 
puuttuu minulta täysin. Olen koittanut vilkuilla, mutta mitään ei ole.
Tulos: Tyttö

Vauvan syke. Jos syke on yli 140, tulokas on tyttö. Jos se jää sen alle, tulija on poika.
Lyllerön syke on aina ollut 150:n tietämillä. Tulos: Tyttö

Makean himo viittaa tyttöön, kirpeän ja suolaisen himo puolestaan poikaan.
Kirpeää ei oikeastaan ole tehnyt mieli, makeaa vaihtelevasti. Makeaa kuitenkin ehdottomasti enemmän kuin suolaista.
Tulos: Tyttö

Oma olo on ollut kallellaan poikaan. Ensin siksi, että totuttelin ajatukseen, jos tulija olisi poika ja lopulta olo alkoi kääntyä ihan todelliseksi poikaoloksi. Siis: Poika

Poika: 4/12

Tyttö: 8/12

Uskomusten mukaa meille olisi selkeästi tulossa tyttö. Tyttöveikkaajat lähipiirissämme ovat myös voitolla. Poikaveikkaajia on oikeastaan vain kolme: minä, veljeni ja Lystin sisko:D

❤ Lempi
Uskomusten lähteet:

http://www.vau.fi/raskaus/Poika-vai-tytto/Poika-vai-tytto/
http://www.voice.fi/ilmiot/tytto-vai-poika-monta-hauskaa-tapaa-selvittaa-tulevan-lapsen-sukupuoli-58327

 

 

Iloiset uutiset perheille (16+3)

Siitä on nyt pari viikkoa, kun kerroimme perheillemme Lylleröstä. Silloin elettiin viikkoja 14+. Voi että, minkä tunteikkaan loppuhuipennuksen se viikko saikaan. Palaan siihen hieman myöhemmin, aloitetaan sen viikon alusta.

Lysti kertoi vanhemmillensa heti alkuviikosta, ja vastaanotto uutisesta oli oikein lämmin. Meitä oli jännittänyt, kuinka he reagoisivat uutiseen, mutta jännitys oli ollut aivan turhaa. Niin kuin se yleensä onkin, mutta aina pitää jotenkin jännittää. Seuraavana päivänä Lysti kertoi siskolleen, joka oli uutisesta aivan innoissaan. Hänellä on ennestään kaksi lasta, jotka saavat nyt Lylleröstä ensimmäisen serkun:)

Sitten pitikin odottaa monta päivää, että koittaisi sunnuntai, jolloin kerroimme minun perheelleni. Juhlistimme sunnuntaina äitini syntymäpäiviä, ja olimme suunnittelleet jo ajat sitten, että annamme äidilleni lahjaksi viinipullon, jonka etiketin tilalle laitanme Lyllerön ultrakuvan.

Siinä sitten syötiin, ja minä ja Lysti kihersimme, että milloin avataan lahjat. Lahjojenjako koitti, ja annoin pullon äidilleni taktisesti nurinpäin, ettei etiketti näkynyt heti. Ilahtunut ”ooi ihanaa” muuttui nopeasti hämmästyneen epäuskoiseksi ilmeeksi, kun äitini käänsi pullon oikein päin. Ensimmäisten sanojen sisältö oli jotakuinkin: ”onko tää vitsi?” Tässä vaiheessa minä jo kyynelehdin: ”susta tulee maaliskuussa mummi”. Samalla siskoni istui sohvan kulmassa hipihiljaa. Koitti ilmeisesti prosessoida, että mitä ihmettä tapahtuu:D

Veikkasin, että itkuksihan tämä kertominen menee, ja niinhän se menikin. Minä, siskoni ja äiti vollotimme kaikki:D Pikkuveljeni kommentti oli kutakuinkin: ”Kumman mahassa se on”. Uutiset otettiin siis myös erittäin hyvin vastaan, ja kertominen meni juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Äitini hoki illan aikana lukemattomia kertoja ”voi vitsi”. Teki hyvää, kun vihdoin pääsi julkistamaan tämän uutisen niille kaikista läheisimmille.

iloiset

Kertominen on lähtenyt vähän lumipalloefektinä pyörimään, mutta edelleen koen, että tämä on vielä pieni salaisuus. Olen niin taikauskoinen, että vieläkin ajattelen, että tapahtuu jotain pahaa, mitä enemmän tätä uutista levittää. Vaikka se on kyllä ihan höpsöä, ihan kuin sillä kertomisella olisi mitään väliä suuntaan tai toiseen. Kamelinselkä katkesi eilen, kun jostain syystä päätin kertoa töissä esimiehelleni raskaudestani. Olin ajatellut kertoa vasta rakenneultran jälkeen, mutta jotenkin ne sanat eilen vain ryöpsähtivät suustani. Piti ehkä selitellä sitä, miksi pyydän isompia housuja. Että en minä ole lihonnut, minulla on ihan oikea syy niin isoille housuille!

Esimieheni siihen kommentoi, että aika aikaisin olen liikkeessä, ettei vielä olisi tarvinnut kertoa. No ei olisi ei, mutta en tiedä, kuinka kauan pystyn meidän osastolla tekemään töitä. Selkä kipeytyy yhä enenevissä määrin vuorojen jälkeen, ja välillä 8h seisten on aika tuskaa. Siihen vielä kaikki laatikoiden nostelut, kyykkimiset ja kurottelut – voin kertoa, ettei tee kamalan hyvää. Nyt kuitenkin kertomisen ansiosta sain tietää, että osaston vaihto väliaikaisesti onnistuu jossain vaiheessa, ja pääsen kassalle, jossa on mahdollisuus istumiseen. Jipii! Toisaalta ahdistaa myös osaston vaihto, koska tykkään työkavereistani ja työstäni. Kroppani ei vain pidä siitä fyysisestä työstä.

Tällä hetkellä ahdistus on aika kova sana, valitettavasti. Ja kaikki alkoi tuosta töissä kertomisesta! Ehkä se on vain nämä hormonit? Sydänäänet kuuluvat dopplerilla hyvin, ja kaikki on tähän asti sujunut niin hyvin mahdollista. Olo on hyvä, välillä huippaa ja etoo, mutta muuten ei ole mitään ongelmaa. Sisäinen kelloni herättää joka päivä seitsemän jälkeen, ja herään onneksi enää vain kerran yössä vessaan. Koko ajan on kamala jano, ja juonkin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni sen vaaditut 2 litraa. Silti jotenkin kamalasti stressaa. Ehkä se tästä, kun ei se stressaaminenkaan hyvää tee.

❤ Lempi

Ensimmäinen vauvanvaate

Muutama päivä ennen varhaisultraa kävimme Prismassa, jossa näin kyltin ”Paljon lastenvaatteita -50%”. Menimme Lystin kanssa hieman katselemaan, mitä siellä olisi tarjolla. Minkä reaktion se meissä aiheuttikaan! Käsien tärinää, sydämentykytystä ja pientä jännitysahdistusta. Emme olleet aiemmin katselleet vauvojen vaatteita tosi tarkoituksella. En muista tarkalleen, milloin meille tuli samanlainen reaktio. Mutta jos oikein pinnistelen, niin muistelisin plussaamisen aiheuttaneen jotain tämänkaltaista reaktiota. Jännittää, hermostuttaa, ilostuttaa. Lähi-Prismaamme käyttää myös Lystin perhe, joten ajatus kiinnijäämisestä oli tällainen ekstra-jännityskerroin. Onneksi he olivat kaikki reissussa, joten kiinnijäämisen riski oli minimaalinen.

Prismat myyvät kotimaista Hilla Clothing -merkkiä ja ilokseni myös tämän merkin vaatteita löytyi -50% -täpällä. Vaatteet on tehty Suomessa ja valmistettu luomupuuvillasta. Niin meille lähti mukaan Ensimmäinen Hankinta. Pieni body. Kovasti mietimme, että onko tämä nyt jinxaamista. Meneekö kaikki huonosti, kun ostimme tämän bodyn ennen kuin mikään on varmaa. Olimme rohkeita ja ostimme. Olo oli ihan kuin olisi tehnyt jotain pahaa:D Varastanut omenoita tai luntannut kokeessa.

IMG_9188

Eihän me Lystin kanssa edes tiedetty, minkä kokoisia vaatteita olisi järkevää ostaa, ja milloin ne todennäköisesti päätyisivät käyttöön. Pikaisen googlettelun jälkeen olimme hieman viisaampia ja osasimme valita jonkun järkevän koon (74). Piilotin bodyn ostoskassimme alle, ettei kukaan vahingossa näe hankintaamme. Jo kerran aiemmin meinasi käydä kamala tilanne, kun olimme ostamassa Prismasta raskaustestiä. Kassaksi näytti tulevan yksi tuttuni koulusta, ja siinä sitten olin kauhusta kankeana jonossa. Onneksi tämä tuttu näytti selvittävän vain jotain ongelmatilannetta eikä jäänyt kassalle. HUH.

Varhaisultran jälkeen menin Hillan sivuille, jossa myös oli ale ja on edelleen. Ei niin hyvät tarjoukset kuin Prismassa, mutta ale kuitenkin ja taas klikkailin lisää vaatteita tilaukseen. Tällä kertaa hieman pienempiä kokoja. Kaikki hankinnat on piilotettuna pyyhekaappiin, etteivät ne vahingossakaan joudu väärien silmien alle.

Näihin vaatteisiin liittyy enemmän kuin vain se, että ne ovat söpöjä vaatteita. Nämä vaatehankinnat ovat osa tätä kiintymistäni vauvaan, pieneen, tähän joka sisälläni on. En ole osannut oikein nauttia tästä raskaudesta ehkä niin kuin pitäisi? Se tuntuu vielä niin absurdilta asialta ja koko ajan takaraivossa on pessimisti kertomassa, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olin varautunut siihen, että yrittäminen kestäisi kauan ja me yrittäisimme vieläkin. Mutta nyt me jo odotamme. En ole vielä oikein sisäistänyt sitä.

IMG_9193

Toisaalta olen antanut itseni vajota pumpulinpehmeisiin vauvaunelmiin, koska sekään ei voi jinxata tätä raskautta. Olen antanut itselleni luvan kiintyä pieneemme ja alkaa nauttia tästä raskaudesta. Olenhan minä ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana! En halua muistella tätä aikaa niin, että pelkäsin kaikkea koko ajan.

Mitä vain voi sattua. Mutta toisaalta kaikki voi mennä hyvin. Onneksi meistä Lysti on osannut olla alusta alkaen pelkäämättömämpi kuin minä. Hän on jutellut pienelle (kyllä, jo nyt <3) ja muutenkin elänyt jo ennen varhaisultraa niin, että vatsassani joku majailisi. Joten enköhän minäkin voisi. Vähän silittää vatsaa, vähän suoda lämpimiä ajatuksia hänelle, joka saa vatsani turpoamaan ja kaiken ruuan etomaan.

❤ Lempi