Kiitos 2016

Vuoden viimeisen päivän ajatukset kulkevat joka vuosi kutakuinkin samaa rataa: mitä tuli tehtyä, mitä kaikkea tapahtui, millainen oli mennyt vuosi? Vuosi 2016 oli henkilökohtaisesti hyvä, enkä malta odottaa, mitä 2017 tuo tullessaan. Viime vuonna näihin aikoihin haaveilin salaa mielessäni, josko ensi vuonna olisin raskaana. Pitää olla varovainen, mitä toivoo. Toiveet voivat hyvinkin toteutua<3

Tammikuussa koimme lapsenhankinnan tiimoilta pienen kriisin, mikä toisaalta osoittautui hyväksi ja parisuhdettamme kasvattavaksi asiaksi. Tulipahan puhdistettua ilmaa oikein huolella. Opettelimme myös elämää meidän pienen koiranpennun kanssa.

Helmikuussa Lysti yllätti ja alkoi osoittaa vauvakuumeen oireita. Aloimme varovaisesti miettiä, josko varaisimme ajan ensikäynnille. Alunperin oli puhetta, että alkaisimme yrittämään vasta lokakuussa.

Maalikuussa kuitenkin soitin yhden elämäni jännittävimmistä puheluista: varasin ensikäynnin. Me alkaisimme yrittää lasta jo nyt.

Huhtikuu oli ihana kuukausi, kun kuun alussa Lysti kosi (<3), keskivaiheilla vietin syntymäpäiviäni ja kuun lopulla koitti ensikäynti ja ensimmäiset tutkimukset. Nyt se alkaisi!

Toukokuu meni klinikalla kaikkien tutkimusten ja psykologikäyntien hoitoon. Me ihan oikeasti olimme alkamassa yrittää!

Kesäkuun alussa oli ensimmäinen inseminaatiomme, joka päättyi nega-testiin. Olimme jo varautuneet siihen, ettei seuraavassa kuussa ehditä yrittää, joten vauva-asiat jäivät lomalle.

Vaan heinäkuu, minkä teit! Me saimmekin odottamattoman ovisplussan jo arkena. Odotin, että plussa tulisi lauantaina, mutta niin vaan tikku hymyili leveämmin kuin aiemmin. Pride-viikon perjantaina kävimme toisessa inseminaatiossa. Huoleton yllätysinssi toi meille pienen plussan, jota Lylleröksi kutsumme<3.

Elokuu oli pahoinvointiaikaa. Varhaisultrassa pieni papusiini paikantui oikeaan paikkaan ja pieni sydän sykki voimakkaasti. Raskaus alkoi konkretisoituimaan ensimmäisen neuvolakäynnin myötä ja raskausoireita oli melko paljon.

Syyskuussa kerroimme raskaudesta perheillemme ja niskaturvotusultrassa oli kaikki hyvin<3 Niin hullua, että ensimmäinen kolmannes päättyi syyskuussa ja siirryin toiselle kolmannekselle. Syyskuussa alkoi koulu ja elämä oli muutenkin melko haipakkaa. Pieni vatsakin alkoi erottua ilokilojeni alta.

Lokakuu oli kiireinen kuukausi. Olisin halunnut käydä ultrassa ennen rakenneultraa, koska pieni huoli nosti päätään. Sinnittelimme kuitenkin lokakuun yli ilman ultrauksia. Lomailimme mummollassani ja kerroimme ilouutiset siellä. Selkä alkoi kipuilla, mutta muuten voin raskauden suhteen erinomaisesti. Vatsa jatkoi iloisesti kasvuaan.

Marraskuun rakenneultrassa meille selvisi, että odotamme tervettä tyttöä<3 Kaikki oli niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla. Olin ja olen edelleen ihan äärettömän kiitollinen, että olen säästynyt pahimmilta raskausvaivoilta. Elämä on ollut niin haipakkaa opetusharjoittelun kanssa, että vaikea raskaus olisi sotkenut kuviot pahemman kerran. Aloimme tulla julkisesti raskauskaapista ulos. Marraskuun lopulla rekisteröimme parisuhteemme ja sanoimme ensimmäisen kerran tahdon<3. Toisen kerran tahdomme häissämme muutaman vuoden sisään. Vatsan kasvu on ottanut valtavan spurtin.

Joulukuu on niin ikään ollut yhtä kiirettä ja kuin varkain on alkanut viimeinen kolmannes.   Ensimmäiset raskausarvet on alkanut piirtymään ja vatsani on tällä hetkellä, no, iso:D Tänään eletään viikkoa 28+4 ja laskettuun aikaan on jäljellä 80 päivää, 11 viikkoa, alle kolme kuukautta. Pikkuhiljaa kotimme on alkanut täyttyä hankinnoista (postaus on edelleen tulossa:D), Kelan hakemukset on tehty, töihin ilmoitettu, äitiysloma alkaa 1,5kkn päästä ja adoptioasioita selvitellään. Kotikunnassamme sitä ei hoidakaan Pelastakaa lapset, kuten olin kuvitellut.

Mikä vuosi! Ensi vuosi tulee olemaan vielä hurjempi, kun maaliskuu koittaa ja meillä alkaa ihan uusi aika elämässämme. Niin jännittävää, vähän pelottavaakin, mutta samalla niin odotettua.

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

 

 

Ensimmäinen vauvanvaate

Muutama päivä ennen varhaisultraa kävimme Prismassa, jossa näin kyltin ”Paljon lastenvaatteita -50%”. Menimme Lystin kanssa hieman katselemaan, mitä siellä olisi tarjolla. Minkä reaktion se meissä aiheuttikaan! Käsien tärinää, sydämentykytystä ja pientä jännitysahdistusta. Emme olleet aiemmin katselleet vauvojen vaatteita tosi tarkoituksella. En muista tarkalleen, milloin meille tuli samanlainen reaktio. Mutta jos oikein pinnistelen, niin muistelisin plussaamisen aiheuttaneen jotain tämänkaltaista reaktiota. Jännittää, hermostuttaa, ilostuttaa. Lähi-Prismaamme käyttää myös Lystin perhe, joten ajatus kiinnijäämisestä oli tällainen ekstra-jännityskerroin. Onneksi he olivat kaikki reissussa, joten kiinnijäämisen riski oli minimaalinen.

Prismat myyvät kotimaista Hilla Clothing -merkkiä ja ilokseni myös tämän merkin vaatteita löytyi -50% -täpällä. Vaatteet on tehty Suomessa ja valmistettu luomupuuvillasta. Niin meille lähti mukaan Ensimmäinen Hankinta. Pieni body. Kovasti mietimme, että onko tämä nyt jinxaamista. Meneekö kaikki huonosti, kun ostimme tämän bodyn ennen kuin mikään on varmaa. Olimme rohkeita ja ostimme. Olo oli ihan kuin olisi tehnyt jotain pahaa:D Varastanut omenoita tai luntannut kokeessa.

Eihän me Lystin kanssa edes tiedetty, minkä kokoisia vaatteita olisi järkevää ostaa, ja milloin ne todennäköisesti päätyisivät käyttöön. Pikaisen googlettelun jälkeen olimme hieman viisaampia ja osasimme valita jonkun järkevän koon (74). Piilotin bodyn ostoskassimme alle, ettei kukaan vahingossa näe hankintaamme. Jo kerran aiemmin meinasi käydä kamala tilanne, kun olimme ostamassa Prismasta raskaustestiä. Kassaksi näytti tulevan yksi tuttuni koulusta, ja siinä sitten olin kauhusta kankeana jonossa. Onneksi tämä tuttu näytti selvittävän vain jotain ongelmatilannetta eikä jäänyt kassalle. HUH.

Varhaisultran jälkeen menin Hillan sivuille, jossa myös oli ale ja on edelleen. Ei niin hyvät tarjoukset kuin Prismassa, mutta ale kuitenkin ja taas klikkailin lisää vaatteita tilaukseen. Tällä kertaa hieman pienempiä kokoja. Kaikki hankinnat on piilotettuna pyyhekaappiin, etteivät ne vahingossakaan joudu väärien silmien alle.

Näihin vaatteisiin liittyy enemmän kuin vain se, että ne ovat söpöjä vaatteita. Nämä vaatehankinnat ovat osa tätä kiintymistäni vauvaan, pieneen, tähän joka sisälläni on. En ole osannut oikein nauttia tästä raskaudesta ehkä niin kuin pitäisi? Se tuntuu vielä niin absurdilta asialta ja koko ajan takaraivossa on pessimisti kertomassa, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olin varautunut siihen, että yrittäminen kestäisi kauan ja me yrittäisimme vieläkin. Mutta nyt me jo odotamme. En ole vielä oikein sisäistänyt sitä.

Toisaalta olen antanut itseni vajota pumpulinpehmeisiin vauvaunelmiin, koska sekään ei voi jinxata tätä raskautta. Olen antanut itselleni luvan kiintyä pieneemme ja alkaa nauttia tästä raskaudesta. Olenhan minä ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana! En halua muistella tätä aikaa niin, että pelkäsin kaikkea koko ajan.

Mitä vain voi sattua. Mutta toisaalta kaikki voi mennä hyvin. Onneksi meistä Lysti on osannut olla alusta alkaen pelkäämättömämpi kuin minä. Hän on jutellut pienelle (kyllä, jo nyt <3) ja muutenkin elänyt jo ennen varhaisultraa niin, että vatsassani joku majailisi. Joten enköhän minäkin voisi. Vähän silittää vatsaa, vähän suoda lämpimiä ajatuksia hänelle, joka saa vatsani turpoamaan ja kaiken ruuan etomaan.

❤ Lempi

 

Toimintasuunnitelma

Teimme eilen klinikalla toimintasuunnitelman, jos raskaus ei tästä inssistä ala. Lääkäri kyseli, mitä olimme puhuneet omalääkärimme kanssa aukiolotutkimuksesta. Keskustelimme siitä ensikäynnillä, mutta emme aikatauluttaneet sitä mihinkään kohtaan. Omalääkärimme on sellainen, että hän koittaa välttää ”turhia” toimenpiteitä. Mikä on rahallisestikin mukavaa, tässä kierrossahan en käynyt lainkaan folliultrassa. Ohjeeksi sain vain tikuttaa ja varata inssin, kun tikkuun tulee plussa.

Jos raskaus ei ala, alkaa aukiolotutkimus olla ajankohtainen. Suunnitelma on, että kokeilemme vielä yhden inssin ennen tutkimusta. Tämä johtuu luovuttajan vaihtumisesta, koska sen suhteen inssit ikään kuin nollaantuivat. Jos siis kolmas inssi ei onnistu, niin sitten tehdään aukiolotutkimus. Kiertoni on onneksi niin pitkä, että aukiolotutkimus ja inssi ehditään tehdä samaan kiertoon.

Lääkäri osuvasti totesi, että aina puhutaan siihen malliin, ettei raskaus onnistuisi. Mutta  kun todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, niin onko tuo ihmekään. Sitä paitsi minusta on helpottavaa, että on suunnitelma. Lapsenteossa on niin monta epävarmuustekijää, niin suunnitelmat hoitojen suhteen tuovat varmuutta. Ja onhan aina se mahdollisuus, että raskaus todella alkaisi.

Sen varalle meillä ei oikeastaan toimintasuunnitelmaa ole. Ajatus tuntuu vielä niin utopistiselta, että en osaa enkä uskalla suunnitella elämää niin pitkälle. Paitsi vähän. Me asumme kaksiossa, joten olen katsellut asuntoamme sillä silmällä, miten voisimme asua siinä mahdollisimman pitkään. Se vaatii pieniä sisustus- ja remppahommia mm. kylpyhuoneeseen, keittiöön ja eteiseen. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että kahden aikuisen koti muuttuisi lapsiperheen kodiksi.

Olen miettinyt myös lapsen ja opintojen yhdistämistä. Minulla on vielä kaksi vuotta yliopisto-opintoja jäljellä. Mahdollinen laskettu aika sijoittuisi sellaiseen kohtaan opintoja, ettei minulla ole kamalasti pakollista yliopistolla oltavaa. Keväälle on tiedossa muutama kurssi ja projekti nimeltä Gradu alkaa. Haluan uskoa, että minulla on aikaa ja jaksamista tehdä gradua myös äitiyslomalla. Saa nähdä kuinka käy. Tämän enempää suunnitelmia meillä ei ole. Tai siis minulla ei ole. Lystihän meni ja osti uuden auton. Vauva-, siis autokuume yltyi niin kovaksi, että farmari oli pakko saada.

Tänään dpo 2. Aika menee hitaasti, mutta varmasti.

❤ Lempi

Puhtaanvalkoinen

Ei edes viivanpaikkaa, sellainen oli tämän päivän ja elämäni ensimmäinen raskaustesti, jonka tein. Pettymys ei ollut nega, vaan se, että se nega oli niin selkeä. Ei ollu mitään epäselvää väriä. Testi ei jättänyt arvailun varaa, että näkyisikö nyt jotain vai eikö näkyisi. Kun ei vaan näkynyt mitään missään eri valossa.

Tänään oli dpo 11, aivan liian aikaista testata. Mutta halusin, koska on riski, että kuukautiset alkaisivat huomenna. Kierto on ollut nyt kevään melko säännöllisen epäsäännöllinen. Kierto on pidentynyt 29 päivästä 31–32 päivään. Kun on mahdollista ensimmäistä kertaa ikinä päästä tekemään raskaustesti, niin halusin tehdä edes yhden testin negankin uhalla ennen menkkoja. Todellisuudessa tein testejä kaksi, ihan vaan jos se toinen olisi virheellinen. Ensimmäinen oli RSFU:n testi, joka näyttää raskauden jopa 4 päivää ennen kuukautisia! Silti ohjeissa suositeltu testauspäivä oli oletettujen kuukautisten ensimmäinen päivä. Toinen testi oli Raskauskeiju.fi:n One step -kylkiäistesti. Varsinaiseksi testiksi ostimme PregCheckejä, koska merkin ovulaatiotesti toimivat kohdallamme. Nämä säästämme keskiviikoksi, jos tarvetta tulee. Jätimme CB:n digitaaliset suosiolla pois, koska teksti ”EI RASKAANA” olisi liian karu.

Aikaisemmin tällä viikolla  jopa ahdisti tämä odotus ja piinapäivät näyttivät todellisen luonteensa. Liikaa blogeja ja keskustelupalstoja, liikaa vapaapäiviä, liikaa aikaa ajatella. Sovimme Lystin kanssa, että olkoon sunnuntai ensimmäinen testipäivä. Halusin uskoa, että olen yksi niisstä harvoista, jotka tuottaisivat äärettömän paljon hcg:tä ja plussa näkyisi hyvin aikaisin. Mikä olo on nyt? Rauhallinen. Jälleen. Mitään selviä raskausoireita ei ole, oikeastaan vain hyvin selkeitä PMS-oireita. Järjettömän matala ärsyyntymiskynnys, kipeät rinnat, perussettiä. Vatsaa juilii välillä ja nyt onkin ajan kysymys, milloin menkat alkavat.

Olen kovasti pohtinut, miltä tuntuu, kun tietää olevansa raskaana. Kun osa ihmisistä kirjoittaa, että he vain tietävät. Olisiko se sitä, että minulla on olo, etten ole jäänyt tyhjäksi? Että olen ”täysi”? Toisaalta se voi liittyä ruokaan ja siihen, ettei ole nälkä. Eniten oloani kuvaa sana tavallinen. Ehkä se on joku pessimistinen defenssi mahdollista negaa varten tai sitten tämä asia ei ole vielä niin tunteissa. Ehkä? Katsotaan asiaa uudestaan, kun menkat alkavat tai testi näyttää plussaa. Ehkä sitten ollaan jo muissa fiiliksissä.

❤ Lempi

Miten valmistaudun raskauteen?

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, miten omaa kehoa ja mieltä voi valmistaa tulevaa elämänmuutosta varten. Päätin siis listata omia valmistautumiskeinojani. Nämä eivät todellakaan ole mitään tutkittuja juttuja, mutta asioita, joita olen tehnyt. Listasin keinoni suunnilleen siinä aikajärjestyksessä, kun olen niitä alkanut tekemään. Osa liittyy laajempaan elämänmuutokseen ja osa nimenomaan raskauden tavoitteluun.

1. Tiedon etsiminen
Jo aikaa ennen Lystiä aloin etsiä tietoa naisparien raskautumiskeinoista. Joku vuosi kävin Helsingin Pride-viikolla Sateenkaariperheen järjestämällä perheenlisäysluennolla, siitä se oikeastaan lähti. Sen jälkeen asia unohtui, kunnes aloin vauvakuumeilla. Löysin satunnaisten googlettelujen jälkeen pari blogia, vuosi oli ehkä 2012. Silloisena tietopankkina toimi iki-ihana äiti + äiti = keinohedelmöitetty lapsi -blogi. Onneksi blogeja on sittemmin tullut runsaammin lisää! Nyt tänä talvena lievitin vauvakuumettani lukemalla raskaus- ja odotuskirjallisuutta, salaa Lystiltä e-kirjoina. Oikeastaan luen myös paljon perheblogeja. Jos omistat pääkaupunkiseudulla Helmet-kirjastokorttia, suosittelen eMagz -palvelua. Siellä pääsee lukemaan ilmaiseksi Meidän perhe – ja Vauva -lehteä! (+ valtavasti muita lehtiä).

2. Liikunta ja paino
Jaksoin tsempata alkuvuoden liikunnan ja painon kanssa, ja sain joulukilot hyvin karistettua. Vesijuostessa ja maalla juostessa kantoi ajatus, että jokainen askel on parempi keholle ja parempi tulevalle bebelle. Näin ajattelin etenkin viime kesänä, kun se oli konkreettisin asia, mitä pystyin tekemään vauvahankkeen eteen. Nyt olenkin hieman laiskistunut, kun asian eteen tehdään jo muutakin. Pitäisi todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas lenkkeillä. Onneksi on tuo koira, jonka kanssa tulee käveltyä päivittäin. Joskus laskeskelin kuinka paljon pitäisi pudottaa, että pääsisin ihannepainoindeksiin raskautumisen kannalta. Kiloja pitäisi lähteä 5–7kg, joten no, sitä kohti mennään.

3. Kosmetiikka, pesuaineet ja shampoot
Helmikuun aikana aloin pikkuhiljaa vaihtaa saippuat, dödöt, pyykinpesuaineen ja tiskiaineen hajuttomiin, alumiinittomiin ja kaikin puolin ”tylsiin” aineisiin. Ajattelen, että mitä vähemmän epäilyttäviä aineita keholle laittaa, sitä vähemmän niitä päätyy sitä kautta verenkiertoon ja niin edelleen. Ainoat ”epäilyttävät” käytössäolevat aineet ovat tällä hetkellä shampoo, joka ei ole vielä loppunut, sekä meikkivoide, kulmakynä ja poskipuna, jotka ovat omia luottotavaroita. Ripsiväristä luovuin jo viime kesänä, ensin laiskuus- ja mukavuussyistä ja nykyään ripsariton naama näyttää enemmän omalta.

4. Alkoholi
Tämäkin on tippunut matkasta yhdessä ripsivärin kanssa. Nuorena tuli rällättyä oikein olan takaa monta kertaa kuussa, ja sekin aika on jo jäänyt taakse. Välillä tekee mieli lasi kylmää valkkaria, ja tissuttelinkin edellisviikonloppuna melkein pullon. Millään nollalinjalla ei siis olla, mutta ylenpalttinen ja humalahakuinen juominen on jäänyt . Maaliskuussa oli pari kännikertaa ja keho reagoi samantien. Huhtikuussa menkat olivat viikon myöhässä, rälläykset olisivat olleet juuri ovulaation aikaan. Keho tiesi, että nyt menee lujaa, ja ovulaatio olikin oletettavasti viikkoa myöhemmin, minkä takia kiertokin venyi. Joten, olen oikein tyytyväinen, ettei enää tule rällättyä.

5. Foolihappo
Tämä on yksi näistä ”virallisista” ennen raskautta -kohdista. Aloitin foolihapon syönnin maaliskuussa. Nappailen joka aamu Multivitan raskaus ja imetys -tabletteja, jotka sisältävät paljon muutakin. Tämä on oikeastaan tosi hyvä, koska en syö lihaa, niin saan samalla muita tarpeellisia vitamiineja. Tämän lisäksi syön maitohappobakteereja, niitä syön lievittääkseni vatsavaivojani.

6. Hampaat kuntoon
Toinen virallinen kohta. Tämä oikeastaan nauratti, kun tajusin, että hei tätähän toitotetaan kaikilla ennen raskautta -listoilla. En ajatellut mahdollista raskautta, kun varasin ajan hammaskivenpoistoon. Olin ensisijaisesti niin järkyttynyt hammaskiven määrästä ja ikenien tulehdustilasta, joten päätin toimia sen takia. Myöhemmin hampaita langatessani tajusin, että tämä on kuin suoraan ”10 kohtaa ennen raskautta” -listasta. Joka tapauksessa, ientulehdus on parempaan päin ja lankaamisesta tullut  jo tapa!

Sellaiselta näyttää minun lista, voisin kysyä Lystiltä tämän omaa listaa. Ainakin olen huomannut lievää pesänrakennusvietin kasvamista ja uudesta, isommasta autosta haaveilua… Henkinen valmistautumiseni on ehkä enemmän alitajuntaista, mutta huomaan itseni ajattelemasta itseäni uudessa elämäntilanteessa. Esimerkiksi vaatevalintoja tehdessäni olen ajatellut, että tämä näyttää hyvältä vatsan kanssa ja tässä taas on helppo leikkiä. Viime yönä näin muuten ensimmäisen unen liittyen raskauteen. Unessa synnytin minun ja Lystin vauvan. Toivottavasti se oli enneuni!

❤ Lempi

Kolme askelta ennen hoitoja

Mitä asioita päätimme ja mitä pohdimme, ennen kun aloimme tehdä konkreettisia asioita perheenlisäyksen eteen? Listasin kolme meille merkittävintä virstanpylvästä.

1. Se Keskustelu
Ensimmäisen keskustelun perheestä ja sen perustamisesta kävimme jo ennen seurusteluamme. Olemme Tinder-pari ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä kuukauden verran ennen ensitreffejä. Näiden keskustelujen lomassa kysyin Lystiltä, haluaako hän lapsia joskus. Jos vastaus olisi ollut jyrkkä ei, emme olisi tässä tilanteessa. Yksi kumppanikriteereistäni oli, että tuleva kumppanini haluaa perheen.

Viime syksynä kävimme useita vakavia ja vähemmän vakavia keskusteluita liittyen vauvaan. Minä aloin vauvakuumeilla oikein kunnolla viime kesänä. Tammikuussa 2016 kävimme viimeisen Keskustelun ja päätimme aloittaa hoidot lokakuussa 2016. Jotain kuitenkin tapahtui, Lystin mieli muuttui (ehkä pieni vauvakuume kasvoi?) ja hoidot päätettiin aloittaa jo huhtikuussa.

2. Mikä raskautumisreitti?
Klinikalla vai koti-inssi? Mikä klinikka, kuka luovuttajaksi? Kaksi vanhempaa vai apilaperhe? Kummalle tehdään hoidot? Näitä kysymyksiä kävimme läpi, vaikka meille oli heti selvää, että yritämme raskautua klinikalla. Oli kuitenkin hyvä jakaa ajatuksia myös muista mahdollisuuksista.

Klinikkaan päädyimme siksi, että se on juridisesti paljon selvempää. Haluamme lapsellemme kaksi vanhempaa, minut ja Lystin. Myös päätös raskautujasta oli helppo. Lysti ei halua olla raskaana, minä haluan, joten se oli sillä selvä. Klinikan valitsemiseen käytimme sen sijaan enemmän aikaa. Käyn läpi klinikan valintaa omassa postauksessa myöhemmin.

Jos halua lisätietoa erilaisista keinoista perheenlisäykseen, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n sivuihin.

3. Raha
Klinikkahoidoissa rahalla on valitettavan suuri merkitys, ilman sitä on vaikea saada vauvaa. Aloimme säästää rahaa heti yhteenmuutettuamme, ei mitään erityistä kohdetta varten. Aluksi säästöön pistämämme summa oli pienempi, mutta aina vaivihkaa ehdotin, josko nostaisimme sitä. Ei meillä silloin ollut puhetta, että säästötili olisi varsinaisesti vauvatili, mutta omassa mielessäni se oli alusta alkaen sellainen. Hoitojen alkaessa olimme säästäneet vähän alle vuoden ja tilille oli kertynyt n. 3500€. Säästäminen jatkuu edelleen, koska kaikki hoidot on tarkoitus maksaa heti pois.

Tällaisia suuria mietintöjä meillä ennen hoitojen alkua. Useimmat keskustelut kävimme saunoessa. Se on hyvä tila, kun ei ole mitään häiriötekijöitä. Olisi kiinnostava kuulla, pohdittiinko teillä samoja asioita? Vai jotain ihan muuta?

❤ Lempi

 

Ensikäynnin varaus

Varasin meille ensikäynnin maaliskuun puolessa välissä reilun puolentoista kuukauden päähän huhtikuun loppuun. Aikaisemminkin olisi varmaan saanut ajan, mutta halusimme aikaa tottua ajatukseen hoidoista ja vauvasta. Minä olen puhunut vauvasta jo hyvän aikaa, mutta Lystillä kesti pidempään lämmetä asialle, lähinnä ajankohdalle. Jo ennen kuin aloimme seurustella, varmistin, että hän haluaa joskus lapsia. Halusi, ja nyt ollaan tässä.

Kuva

Tärisevin käsin näppäilin Väestöliiton numeron ja ajattelin, että puhelin ehtisi tuutata varattua minuutteja. Oli aikamoinen järkytys, kun puhelimeen vastattiin yhden tuuttauksen jälkeen.

”Lempi täällä hei, olenko ymmärtänyt oikein, että hoidatte myös naispareja”
”Olet ymmärtänyt oikein”
”No hyvä, haluaisin varata ajan ensikäynnille.”

Puhelimeen vastannut hoitaja kysyi minun ja Lystin ikää ja tiesinkö, kuinka hommat klinikalla etenevät. Vaikka vastasin myöntävästi, hän kuitenkin selitti lyhyesti, miten asiat etenevät puhelun jälkeen. Puhelun lopuksi hoitaja toivotti meidät tervetulleiksi ja lähetti minulle sähköpostiin linkin, josta pääsin täyttämään esitietolomakkeen.

Puhelun jälkeiset olotilat heittelehtivät seesteisyyden ja paniikin välillä: ”Jee uskalsin soittaa” ”APUA USKALSIN SOITTAA”. Puolitoista kuukautta meni odottamattoman seesteisissä tunnelmissa, jopa niin seesteisissä, että lähestyvän ensikäynnin unohti välillä tyystin. Ensikäynnin ”pitkä” odotusaika oli oikea ratkaisu meille. Meillä oli hyvin aikaa prosessoida uutta tilannetta ja puhua tulevasta: luovuttajan piirteistä, meidän toiveista ja ajatuksista. Ensikäynnin aamu onkin sitten aivan toinen juttu.

❤ Lempi

Alku

Me olemme naispari pääkaupunkiseudulta ja minä olen Lempi, parin raskautuvaksi yrittävä osapuoli. Olemme aloittaneet hoitotaipaleemme maaliskuussa 2016, kun varasin ajan ensikäynnille Helsingin Väestöliiton lapsettomuusklinikalle. Kirjoitan lisää klinikan valinnastamme myöhemmin. Nyt käymme läpi alkututkimuksia, ja ensimmäisen yrityskierron olisi tarkoitus alkaa tämän kuun puolivälissä, kun kiertoni alkaa alusta.

Kuva

Olen lukenut useita naisparien odotus-ja hoitoblogeja enkä voi kylliksi kiittää, miten paljon infoa olen saanut niistä. Silti yllätyin, miten eri tavalla asiat voivat mennä, kun meidän hoitotaipale alkoi. Siksi päätin aloittaa blogin, koska tietoa eri käytännöistä ja tavoista ei voi olla ikinä liikaa. Kirjoitan blogia tietopankiksi, päiväkirjaksi ja viihdykkeeksi itselleni ja muille. Tulen todennäköisesti kirjoittamaan tätä blogia ensisijaisesti yksin omasta näkökulmastani, Lysti ei oikein kirjoitushommista perusta. Tai mistäs minä tiedän, sen verran uutta tämä kaikki meille molemmille on.

Tällä postauksella käynnistän tämän homman blogimaailmassa ja palaan postauksineni pian linjoille! Odotellessa lisää postauksia voit tutustua tämän hetkiseen hoitoaikatauluun ja kustannuksiin.

❤ Lempi