Uusi kierto alkoi, mitä seuraavaksi?

Lääkäri soitti keskiviikkona labrojen tuloksia. Kaikki tulokset olivat viitearvojen puitteissa, siis ”normaalit” ja hyvät. Ovulaatio oli tapahtunut myös näiden mukaan,  kilpirauhasarvoissa ei mitään häikkää ja prolaktiini oli normaalilukemissa. Hän kysyi mielipidettämme psykologikäynnistä, ja oli iloinen, että käynti oli ollut antoisa. Hän on saanut samaa palautetta myös muilta pareilta. Sitten aloimme suunnitella seuraavia askelia hoitojen etenemiseen: mitä olimme ajatelleet, kuinka tästä eteenpäin? Me haluaisimme Lystin kanssa päästä jo yrittämään. Lääkärin kommentti oli, ettei hänellä ole mitään estettä sille, miksi ei. Ovulaatio näyttäisi harmillisesti osuvan sellaiselle viikolle, että oma lääkärimme on poissa, joten varasimme ultran toiselle lääkärille. Ultra tulee olemaan tämän kierron 13. päivä.

uusikierto

Uusi kierto olisi saanut alkaa joko eilen tai vasta myöhemmin, mutta ei tänään. Ja totta kai menkat alkoivat juuri tänään. Varsinainen perjantai 13. päivä! Olin elänyt siinä käsityksessä, että Väestöliitto tekisi inssejä myös lauantaisin. Näin olikin ollut, kunnes yksi laboratoriohoitajista oli jäänyt eläkkeelle, eikä heillä enää riitä henkilökunta lauantain inssejä varten. Ei siinä mitään, ovis voisi tulla siis ma-pe tai su ja inssiin pääsisi. Mutta tällä kierronalkamispäivällä ovis todennäköisesti osuisi, niinpä, lauantaille. Voi elämä, mikä tuuri. Onneksi lääkärimme väläytteli irrotuspiikin mahdollisuutta, jolloin tästä voisi silti tulla meidän ensimmäinen yrityskierto. Jos ultrassa näyttää kaikki hyvältä, ensimmäinen inssi saattaisi olla joko 25.5. tai 26.5.!

Olen viime päivinä kuitenkin puntaroinut irrotuspiikin käyttöä. Olisin halunnut päästä yrittämään ilman piikityksiä, mutta toisaalta haluamme päästä yrittämään. En halua ottaa sitä riskiä, että CB hymyilee leveästi lauantaina, se tuntuisi jotenkin, turhalta? Turhalta odottelulta ennen kaikkea, vaikka ei meillä mikään kiire ole. Alkuhoidot ovat sujuneet niin hyvällä vauhdilla, etten soisi tämän tekemisen meiningin loppuvan. Olin varautunut, että alkututkimuksiin ja niihin pääsemiseen voisi kulua puolikin vuotta, mutta vielä mitä. Ensikäynnin ja mahdollisen ensimmäisen inssin välille tulisi näillä näkymin vain pari päivää yli kuukausi! Toisaalta haluaisin myös sen ekan yrityksen jo ”alta pois”. Vaikka kovasti toivon, että tärppäisi jo heti ensimmäisestä, niin paatunut pessimisti sisälläni hokee, että todennäköisesti se ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Labrapuhelun lopuksi lääkärimme toivotti meille: ”No onnea matkaan sitten”. Sitä tarvitaan, ja kärsivällisyyttä, sitä myös.

❤ Lempi

Mainokset

Testausta, testausta

Tällä hetkellä kuluva kiertoni on tulossa pian päätökseensä. On hieman jännät paikat, koska kuukautisten alkaminen määrittelee suuntaa-antavasti ovulaation paikan ja siten sen, tuleeko tästä ensimmäinen yrityskierto vai ei. Tämän kuun työvuorot menevät onneksi niin, että joka päivä pitäisi päästä klinikalle vuoroista tai muusta riippumatta. Tänään alavatsa juili lupailevasti, joten eiköhän ne sieltä kohta ala.

Sitten itse asiaan eli ovulaation bongaukseen. Huhtikuun kierto toimi testailun harjoituskiertona. Testeiksi valikoin Pregcheckin ja Clearbluen digitaalisen testin (ei sitä älyttömän kallista monta päivää vilkuttavaa). Nämä olivat kohtuuhintaiset ja liuskatesteistä koin Pregcheckit luotettavimmiksi kuin nimettömät liuskatestit. Tunnepohjalta siis mentiin. Clearbluen testeistä olen lukenut paljon hyvää ja halusinkin ne nimenomaan ”varmistus”testeiksi. Ensisijaisesti käytän siis Pregcheckiä ja Clearblueta silloin, kun haluan varmistaa Pregcheckin tuloksen.

Päädyimme tilaamaan testit Raskauskeiju.fistä. Joka kerta naurattaa tuo lähetystavan mainostus:
* * Ostoksesi toimitetaan ilman lähettäjän nimeä, huomaamattomassa kirjelähetyksessä * *
Mikä on toki vain hyvä asia, jos ja kun ei halua testien joutuvan väärien silmien alle, kuten esimerkiksi meidän tapauksessa. Testit tulivat  huomaamattomassa kirjeessä kotiin asti. Testien laatikot oli litistetty siististi, ja testit olivat laatikoissaan litistyksestä huolimatta.

ovis1

Harjoituskierron testaus eteni seuraavaan tapaan:

Kp* 13
Aloitin testaamisen. Ensimmäisenä yllätti itse testaamistapahtuman tarkka ohjeistus.  Kasta tikkua vain MAX-rajan alle, älä missään nimessä yli! Uita tikkua 3 sekuntia! Pidä testiä ylösalaisin tai lappeellaan, mutta ei miten sattuu! Tästä kaikesta selvittyäni odotin. Pregcheckin kanssa 5 min, CB:n kanssa 3 min. Tulos: Pregcheckiin haalea viiva, CB:ssä tyhjä pallo.

Kp 14
Käynti klinikalla ja ultraus. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin, ultrassa näkyi 18mm folli. Kotona testaus ja sama tulos: ei ovulaatiota. Kuitenkin Pregcheckin viiva oli jo näkyvämpi! CB:ssä sama tympeä pallo.

Kp 15
Testaus iltapäivällä, kun pääsin päivän riennoista kotiin. Tässä vaiheessa syvennyin odottaessani Clearbluen testin ohjeisiin, erityisesti kohtaan ”Ohjeita testaukseen”. Jaahas, tuumasin ja totesin, että onneksi tämä oli vasta harjoituskierros. Muutama tekninen seikka vaati rukkausta: edellisestä vessakäynnistä on hyvä olla 4 tuntia, älä juo kamalasti ennen testausta, testaa aina samaan kellon aikaan. Minä olin testaillut aina miten ehdin ajattelematta sen kummemmin. Päätin siirtää testaukseen aamun, koska silloin nämä kriteerit täyttyvät melkoisella varmuudella.

Testauksen tuloksena haaleaa viivaa ja tyhjää palloa. Yllätyksekseni tunsin jo turhautumista koko testaamista kohtaan. Voi miten soimasinkin itseäni: nyt jo, vasta harjoituskierroksessa! Soimaaminen vaihtui huvittumiseen, kyllä ihminen on kärsimätön. Niin nopeasti testailusta katosi jännitys ja uutuuden viehätys. Lysti tsemppasi: kyllä se varmasti sieltä tulee, joko huomenna tai myöhemmin. Huomionarvoista oli, että Pregcheckin viiva oli jälleen himpun verran tummempi.

Kp 16
Ensimmäinen aamutestaus. Kolmen minuutin ja viiden minuutin pitkä odotus. Pregcheckissä testiviivan kanssa yhtä tumma viiva ja mikä parasta Clearbluessa hymynaama. Mikä onni ja riemu, mikä onnistumisen tunne! Onnistuin löytämään etsimäni! Olisin halunnut hehkuttaa onnistumistani koko maailmalle. BONGASIN OVULAATIONI! SAIN HYMYILEVÄN NAAMAN! Tyydyin kuitenkin lähettämään Lystille kuvia testeistä useiden huutomerkkien ja juhlaemojien saattelemana. Riemua ei  aiheuttanut pelkästään se, että minä onnistuin ovuloimaan, mutta että onnistuin löytämään sen, saamaan tuloksen niihin hemmetin testeihin!

Tämä kahden testin käyttö osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Sivuhuomatuksena muuten, Womanlog -sovelluksen ennustus ovulaatiosta meni täysin pieleen. Joten sitä käytän enää vain hyvin suuntaa-antavana ja kuukautistenmerkkaussovelluksena. Tosin enemmän tällä on merkitystä niille, jotka saattavat käyttää vain sovellusta ovulaation seuraamiseen.

❤ Lempi

*Raskauden yrityssanastoa: kp = kuukautisten kiertopäivä

 

Psykologi ja lahjasoluneuvonta

Saimme ympättyä samalle päivälle labrat ja psykologin käynnin. Psykologin vastaanotto toimi samalla myös lahjasoluneuvontana. Tämäkin, yllätys yllätys, jännitti aivan valtavasti. Takaraivossa jäyti pelko siitä, että nyt meitä arvioidaan, kuinka sopivia olemme vanhemmiksi. Mutta kaikkea muuta! Psykologimme oli ihan huikean mukava. Hän aloitti istunnon kysymällä meiltä, millaista on tulla psykologille ja mitä mielikuvia meillä tästä käynnistä on. Psykologi painottikin heti alkuun, ettei hän ole täällä kartoittamassa sopivuuttamme vaan kertomassa meille, miten lapselle kannattaa kertoa alkuperästään.

Ihmisten vanhemmuutta ei voi arvioida ilman lapsia eikä silloinkaan tunnissa

Olen joka kerta yhtä ilahtunut ja yllättynyt, kun klinikalla suhtaudutaan meihin niin mutkattomasti. Psykologi totesi, että lahjasoluneuvonnan pykälää säädettäessä ollaan oltu hyvin hetero-keskeisiä, koska heille on mahdollisesti isompi pala, että puolet geeneistä tuleekin joltain toiselta. Meille se on itsestäänselvyys, ja psykologi pitikin tätä käyntiä vain hienona mahdollisuutena naispareille.

Olimme kotona valmistautuneet olemaan hieman puolustukannalla perhemuotomme puolesta. Kun psykologi kysyi, millaisia ihmisiä meillä on ympärillämme, toimme esille miehen mallin lapsen elämässä (kyseenalaistaen sen tarpeellisuuden). Miehen malliin psykologi tuhahti, että mitä ihmettä silläkin oikeasti tarkoitetaan, ja en olisi voinut olla enempää samaa mieltä. Todennäköisesti psykologi ei olisi  edes aloittanut keskustelua miehen mallista, ellemme olisi tuoneet sitä esiin.

psykologin penkissä

Me puhuimme aika pitkälti kaikesta, mitä sylki suuhun toi. Psykologi keskittyi enimmäkseen siihen, miten lapselle kannattaa kertoa hänen alkuperästään, ja mitä eri tutkimukset kertovat lahjasolulapsista. Olimme puhuneet Lystin kanssa jo aiemmin, että aiomme kertoa lapselle alusta alkaen, miten asiat ovat. Saimme psykologilta  konkreettisia ohjeita, miten lapselle voi luontevasti kertoa luovuttajasta:

  • Kerro lapselle luovuttajasta ja alkuperästään jo pariviikkoisesta alkaen
  • Jos lapsella on hymykuopat tai hän olisi tosi musikaalinen (mitä esim. minä en ole), lapselle voi sanoa ”Kauniit hymykuopat/kaunis lauluääni, se on varmaan luovuttajalta”. Yhdistä luovuttaja siis positiivisiin asioihn.
  • Älkää hävetkö lapsen alkuperää, niin lapsikaan ei ala hävetä

Pyrkimyksenä siis, että luovuttajan osuus on mukana lapsen elämässä alusta alkaen. Kun lapselle aloittaa kertomisen ihan vauvana, lapsi kokee, että on tiennyt ”alkuperästään aina”. Kehuin psykologille Väestöliiton kanssa yhteistyössä tehtyä lasten tietokirjaa Meidän pihan perhesoppaa ja sattuikin niin hassusti, että psykologimme oli yksi kirjan kirjoittajista!

Psykologin penkissä 3.jpg

Yksi käynnin kiinnostavimmista anneista oli, kun psykologi kertoi lahjasolulapsista maailmalta. Ausseissa ja Briteissä lahjasolulapset etsivät puolisisaruksiaan tähän tarkoitukseen tehtyjen nettisivujen kautta (olisiko ollut tyyliin Where are my siblings?), jossa (jo aikuiset) lapset etsivät samaan aikaan samoilla tuntomerkeille alkunsa saaneita lapsia. Psykologi kutsui näitä sisarusverkostoiksi ja povasi, että tämä ilmiö tulee Suomeenkin ennemmin tai myöhemmin. En ollut ennen ajatellut, että lasta saattaisi kiinnostaa puolisisarukset enemmän kuin luovuttaja! Toisaalta en ollut edes ajatellut, että niin, niitä puolisisaruksia on olemassa.

Kävimme läpi lapsen eri ikäkausia, ja milloin oma alkuperä alkaa kiinnostaa (n. 10-vuoden iässä). Puhuimme paljon lapsen teini-iästä, ja mitä ongelmia silloin voi kohdata (mm. Lystille mahdollinen uhkaheitto:”Sä et edes ole mun äiti”). Kun puhuimme yhteiskunnan hetero-odotuksista/ja -oletuksista (mm. niistä kommenteista että ”Oi lapsella on ihan äidin hymy ja isän nenä”), niin psykologi totesti Lystille, että ”Niin, lapsihan tulee näyttämään myös sinulta”.

psykologin penkissä 2.jpg

Puhuimme myös ajatuksistamme ja ennakkoluuloistamme luovuttajien suhteen. Niin kamalaa kuin se onkin, mielikuvamme olivat ensisijaisesti vähemmän imartelevia. Taisin kuvata luovuttajia ”ihme hiippareiksi”, vaikka asia vaikuttaa olevan aivan päinvastoin. Minusta erittäin mieltälämmittävä ajatus on, että luovuttajat ovat ja haluavat olla yhteiskunnallisesti aktiivisia. Psykologi vertasi, että nämä samat henkilöt luovuttavat yleensä myös verta ja luuydintä. Kävimme läpi myös sitä, jos hoidot venyvät. Kerroin ajatuksistani: siitä miten on jo niin vääristynyt kuva omasta hedelmällisyydestä, ja jo valmiiksi lapsettoman identiteetti (kirjoitan näistä ajatuksistani lisää myöhemmin).

Hän kysyi myös, ketkä tietävät projektistamme (vain lähimmät ystäväni), ja miten Lystin vanhemmat suhtautuvat ei-biologiseen lapsenlapseen, pelottaako suhtautuminen. Toisaalta psykologi totesi lämpimästi, että vauva herättää paljon enemmän tunteita kuin tuntemattomat solut. Niin totta. Kaiken kaikkiaan käynti oli uskomattoman mukava. Meillä natsasi psykologin kanssa erittäin hyvin ja hän sanoi, että hänelle voi aina lähettää sähköpostia; viikon päästä, vuoden päästä, hän kyllä vastaa.

Lopuksi hän vielä muistutti meitä:
Tutkimustulokset osoittavat, että raskauden onnistumisella ja stressillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

❤ Lempi