Varhaisultra (8+3)

Varhaisultra oli meillä viikolla 9. Saavuttiin mökiltä kotiin sillä viikolla, ja jännitin ultraa ihan valtavasti. Reagoin jännitykseen vatsalla, ja vatsa olikin sekaisin monta päivää ennen ultraa… Mökiltäpaluun ja ultran väliset päivät menivät onneksi nopeasti, oli kaupassa käyntiä ja kavereiden näkemistä.

Ennen ultraa tuli pieniä lastenhoitoteknisiä pulmia, mutta niistäkin selvittiin ilman suurempaa hermoromahdusta. Tosin tässä vaiheessa oli ihme, jos Lystin puolen porukat eivät arvanneet, mitä on tekeillä. Ei kerrottu, miksi tarvitaan hoitoa, mutta painotettiin, että Esikon on pakko päästä hoitoon. Heh.

Ultrauspäivä koitti, ja voi että, miten paljon jännitin. Aika mateli odotushuoneessa enkä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Kohta se selviäisi, onko siellä mitään. Kun päästiin huoneeseen, tehtiin aluksi parit paperihommat loppuun, ja sitten oli aika asettua makuulle. Välittömästi, kun kuva ilmestyi ruudulle, näin pienen sydämen, joka takoi niin vimmatusti. Meidän Pikkis<3 Tilanne oli hyvin koskettava, jopa lääkärimme vaikutti liikuttuneelta. Olin ihan yllättynyt, kuinka alkio muistutti jo jonkin verran ihmistä. Esikosta kävimme ultrassa jo viikolla 7, jolloin olemus muistutti enemmän papua.

Lääkäri otti mittoja, esitteli rakenteita ja katsoi, että ruskuaispussi on paikoillaan ja että vauvoja on kyydissä vain yksi. ”Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin olla ja voi”, sanoi lääkäri ja miten huojentavaa oli kuulla se. Kuuntelimme myös sykettä. Olin unohtanut, kuinka sykähdyttävä se ääni on. Vastaanoton jälkeen purskahdin itkuun ja menin vessaan keräilemään itseäni ennen kassalla käymistä. Olin niin valtavan helpottunut. Meillä on kyydissä elossaoleva pieni, juuri oikeassa paikassa. Tämä yrittäminen oli paljon stressaavampaa kuin Esikon yrittäminen, ja kaikki se stressi purkaantui ultran jälkeen. Hassua kyllä, en missään vaiheessa pelännyt esim. kohdunulkoista kuten ensimmäisessä raskaudessa. Eniten mietitytti, onko raskaus tuulimunaraskaus ja joudutaanko aloittamaan kaikki alusta.

Laskettu aika aikaistui viikolla siihen nähden, mitä olin laskenut itse kuukautiskiertoni mukaan ja on nyt 6.3.2020. Jännittävää! Piti kirjoittaa vielä ensimmäisestä neuvolakäynnistä, mutta jääköön se tuonnemmaksi. Tästä tulikin pitkä jo tällaisenaan.

❤ Lempi

Mainokset

Rv 6–8: pahoinvoiva mökillä

Tällä hetkellä eletään viikkoa 9 (8+0–8+6). Ennen kuin hypätään tuoreimpiin kuulumisiin, palataan vielä viikkoihin 6–8, jotka vietettiin mökillä.

Ennen mökille lähtöä google lauloi mm. hakusanoilla ”rv 5 ei raskausoireita” ”oireeton alkuraskaus”. Oireita tuntui olevan tosi vähän. Väsymys, tiheentynyt vessassa ravaaminen ja kahvin etominen eivät tuntuneet tarpeeksi vahvoilta oireilta. Mutta niinhän sitä sanotaan: ole varovainen, mitä toivot. Samantien, kun rv 6 (5+0–5+6) pyörähti käyntiin, alkoi pahoinvointi, joka ottaa uusia kierroksia aina uuden raskausviikon myötä. Etova olo rajoittaa syömisiä ja tekemisiä, mutta oksennusta ei ole vielä tullut! Eipä enää tarvitse pohtia oireita.

Rv 6–8 vietin mökillä perheen kanssa, ja toisinaan teki hieman tiukkaa salailla olotilaa. Ihanat ehdotukset viinistä ja juustoista jouduin luovimaan mutisemalla ”joo hyvä idea, katsotaan myöhemmin” eikä näihin syystä tai toisesta ehditty enää palata, hups. Puoliksi juotuja kahvikuppeja en edes jaksanut salailla, ne lojuivat pitkin pöytiä. Päiväunien nukkuminen on minulle onneksi ominaista oli raskautta tai ei, joten nekään tuskin aiheuttivat ihmetystä. Pahoinvointi ei onneksi mökkireissulla ollut jokapäiväistä eikä näin pahana kuin tällä hetkellä, joten pysyin melko toimintakykyisenä ja ”normaalina”.

Täytyy sanoa, että luojalle kiitos Lystistä, joka jaksaa touhuta taaperon kanssa. Esikko ei nimittäin enää nuku päiväunia, ei ole nukkunut sitten juhannuksen, joten puuhaa ja tekemistä riittää aamusta iltaan. Näissä tiloissa yhtä touhukkaana oleminen tuntuu valtavalta suoritukselta. Mökillä seurana oli myös esikon rakas täti, joka oli myös aivan pelastus.

Seuraavalla kerralla kuulumisia varhaisultrasta. Lyhyesti: kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin voi olla<3

❤ Lempi

Kahvi ei maistu (4+5)

Onko tämä nyt raskausviikko 5 vai 4? Se on selvää, että 5. raskausviikko, mutta jos haluaisin ilmoittaa raskausviikko X, niin sitten en tiedäkään. Joka tapauksessa nyt eletään viidettä raskausviikkoa.

Oireita on tosi vähän, hämmästyttävän vähän. Tuntuu, että vähän huolestuttavankin vähän. Aamuisin kahvia uppoaa puoli kuppia. Kahvin haju ei edo, ja sitä tekee välillä jopa mieli. Joka kerta kuitenkin kun sitä itselleni keitän, saan alas vajaan desin. Tämän lisäksi selkein oire on yöllinen vessassa ravaaminen. Vähintään kerran yössä herään pissahätään. Sellaiseen, että nyt on pakko nousta tai muuten en saa enää loppuyönä unta. Jos viime alkuraskauden selkeä oma oire oli huimaus, niin tässä raskaudessa oma oire on paleleminen, etenkin iltaisin. Sellaista en edelliseltä kerralta muista.

Aika ajoin nytkin huimailee, mutta ei tällä hetkellä mitenkään erityisen paljon. Rinnoissa on tapahtunut jotain muutosta, ainakin taapero on täysin uudella tavalla kiintynyt niihin. Etenkin plussan tienoilla tuntui siltä, että maito nousee. Ehkä ne on myös vähän kasvaneet. Mitään arkuutta tai kipeyttä niissä ei ole. Ja tämä vasta onkin hämmentävää, koska ensimmäisessä raskaudessa ne olivat älyttömän kipeät. No, raskauksia ei saisi vertailla, mutta vertailenpa kuitenkin.

Täytyy myöntää, että unohdan päivittäin olevani raskaana. Päiväunet poisjättänyt taapero pitää kiireisenä, ja välillä leikin lomassa havahdun: ”Ai hitto, olen raskaana.” Toisaalta ihan hyvä, että ei ehdi ajatella jatkuvasti. Kaikki raskauteen liittyvät pelot ja huolet jäävät samalla unholaan, ja ultraakin malttaa odottaa. Mutta sitten kun muistaa, niin onhan se aika ihmeellistä, että meille on tulossa vauva, toinen lapsi. Hurjaa, kutkuttavaa.

Varhaisultra on vasta elokuun alussa, jolloin viikkoja on kasassa jo 8! Vielä pitäisi soittaa neuvolaan ja varata aika. Soittaminen on aina niin hankalaa.

❤ Lempi

10. raskausviikko

Täällä taas pitkästä aikaan. Viimeiset 11 päivää ovat olleet niin hulabaloota, että oksat pois. Viime viikko oli viimeinen kouluton viikko, joka huipentui kuuden päivän työputkeen. Ei jäänyt kyllä mitään mehuja kirjoittamiseen. Sunnuntai oli ihana huilipäivä, jolloin näimme ystäviämme ja piipahdimme anoppilassa. Maanantaina alkoi koulu ja päivät ovat olleet 8–16 pituisia, ei mikään kevyt aloitus. Mutta nyt on onneksi aamupäivä aikaa kirjoittaa. Sitten olenkin koko viikonlopun töissä, HUH HUH!

Viime viikolla koulu aiheutti ylimääräisiä stressikertoimia, kun yhden kurssin aikataulu muuttui kohdallani hyvin epävarmaksi. Lyllerö ei tykännyt stressistä ollenkaan ja kohtu kipuili tosi paljon. Mitä enemmän stressasin, sitä enemmän kipuilin. Onneksi asiat päättyivät parhain päin ja pääsin kurssilla siihen ryhmään, johon halusin. Tai johon minun oli oikeastaan välttämätöntä päästä, että sain tämän koulu+työ -palapelin kasaan. Vatsakin on sittemmin rauhoittunut. Oli kyllä hurjaa, miten mieli voi vaikuttaa niin paljon. En halua enää raskauden aikana stressata viime viikon tapaan, se oli kyllä jotain aivan kamalaa.

Töissä huhkiminen aiheuttaa nykyään alaselän kipuja, joka oireilee kävellessä. Joudun töissä nostelemaan painavia laatikoita ja milloin mitäkin, ja tästä selkä ei näyttäisi tykkäävän. Nyt kun olen ollut viisi päivää vapaalla, niin selkäkipu on poissa. Toivottavasti kipu ei palaisi. En haluaisi vielä vaappua:D

Tässä tällainen pikayhteenveto viime viikosta. Palaan toivottavasti vielä sunnuntaina tämän viikon kuulumisten kanssa.

❤ Lempi

9. raskausviikko

Voisiko tämä väsymys jo loppua? Päivistä menee hyvät siivut hukkaan, kun on pakko nukkua päiväunet. Esimerkiksi lauantaina heräsin 8.30, olin kotoa pois 9.40–12, nukuin 12.30-13.30 ja illaksi meninkin töihin. Töiden jälkeen iltapala ja heti nukkumaan. Kuten edellisen kerran kirjoitin, odotan kauhulla koulun alkua. Opiskelen yliopistolla suomen kieltä ja nyt minulla alkaa aineenopettajan opinnot, jotka ovat intensiivisyydessään erittäin rankat. Luvassa on mm. tällaisia herkkupäiviä: koulua 8-15, jonka perään töitä 16-20.30. Superia!

9. raskausviikko ei tuonut mukanaan mitään erikoista. Vähän itkuherkkyyttä lisää ja pieniä tussahteluja, mutta ei mitään dramaattista muutosta normaaliin eloon. Lempiohjelmani Masterchef Australia jatkui  ja olen useasti itkeskellyt aiempien kausien jaksoissa, kun lempparini onnistuvat. Nyt itkin jokaisen onnistuneen kotikokin kohdalla. 1,5h non-stopkyynelehdintää:D Voi luoja. Silmät kostuvat muutenkin milloin mistäkin ja milloin missäkin. Töissä, julkisilla paikoilla, ihan missä vaan.

Paha olo jatkuu edelleen. Nyt kun on rv 9+ niin vau.fi kertoi, että paha olo yleensä helpottaa. No ei täällä vaan. 3h on ehdoton maksimi ruokailuvälille. Uutena oireena on tullut nälkä. Vaikka olisin juuri syönyt hyvin, niin ei mene kauaa, että minulla on jälleen kiljuva nälkä. Lysti naureskelikin, että kehenköhän Lyllerö on tullut. Lystillä nimittäin on aina nälkä:D Mielitekoja ei juurikaan ole, lähinnä etovien ruokien lista pitenee. Listalla on mm. kananmunat, kanttarellit, tofu. Elän tällä hetkellä puurolla ja jälkiuuniruisleivillä. Ruokasuunnittelu on hankalaa, koska tämän päivän ruokaa ei välttämättä tee enää huomenna mieli. Näin kävi mm. pinaattikeiton kanssa.

Olen päässyt eroon joka aamuisesta rintakivun tsekkaamisesta. Tajusin yksi päivä, ettei ole enää pakottava tarve testata, ovatko tissit vielä kipeät. Kyllä ne ovat, niin kipeät, etten enää voi nukkua vatsallani. Mitään vatsankasvua en ole huomannut, koska se on koko ajan turvonnut ja kun tuota pötsiä on jo ennestään. Ainut indikaattori tällä hetkellä ovat työhousuni, jotka ovat alkaneet puristaa.. Ne ovatkin ainoat käytössä olevat housut, muuten käytän mekkoja ja hameita. Töissä alaselkä on alkanut kipuilemaan, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että pakaralihakseni on jumissa?! Lysti paineli selkääni ja ainut kipupiste löytyi pakarasta. Pitäisi siis venytellä… Olen unohtanut kirjata yhden alkuviikkojen oireen, joka jatkuu edelleen aina silloin tällöin. Välillä iho on niin kosketusherkkä, että kaikki kosketus tuntuu pahalta. Tämä on ollut tosi erikoinen oire, onko muilla ollut ihon aistiherkkyyttä?

Meillä olisi ollut nt-ultra 9.9., joka olisi ollut 11+6, mutta jouduin harmikseni siirtämään sitä. Onneksi vain muutamalla päivällä ja ultra on nyt 13.9. 12+3. Miten siihen asti malttaa odottaa? Mieli on onneksi hyvä. Ei enää kamalia keskenmenon pelkoja ja osaan jo nauttiakin tästä olotilastani. Tuntuu, että tämä ensimmäinen kolmannes menee niin sumussa ja salassa. Tavallaan odotan jo isoa vatsaa ja sitä, että on näkyvästi raskaana. Silloin raskaus ehkä tuntuu itsellekin todellisemmalta.

Minulla on ensihankintapostaus luonnoksissa, koitan saada sen kirjoitettua loppuun ennen seuraavaa raskausviikko-päivitystä! Ihanaa alkanutta viikkoa:)

❤ Lempi

8. raskausviikko

On pitänyt kirjoittaa tällä viikolla vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. En niin millään. Enpä ole saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Tämän viikon päivärytmi on ollut kuta kuinkin seuraava:

9.00 Herätys
9.10 Koira lenkille
9.30 Aamupala

10-12 Touhuamista: kaupassa käyntiä, juoksevien asioiden hoitamista

12-14 Päiväunet

14.30 Töihin valmistautumista
16-20 Töissä

Päiväunet ovat olleet ihan välttämättömät! Päikkärit eivät ole minulle mikään uusi juttu, olen nukkunut niitä paljonkin. Mutta en joka päivä, ja näin syvää unta kuin nyt olen nukkunut. Eilen pääsin nukkumaan päikyt vasta neljän aikaan ja siitä seurasi kamala päänsärky.

Paha olo on ollut seurana useana päivänä, mutta on ollut myös päiviä, kun pahaa oloa ei ole ollut. Siitäkös sitten heti alkoi pelkokela pyöriä: ”onkohan nyt kaikki hyvin, miksen vain nauttinut niistä pahan olon päivistä?!”. Kohtu tuntuu kasvavan urakalla, välillä tulee tosi kovia hetkittäisiä repäisykipuja. Etenkin, jos käännän yöllä kylkeä liian rivakasti.

Koulu jatkuu parin viikon päästä ja väsyttää jo nyt, miten tulen jaksamaan. Pahimmillaan päivät ovat 8-20, jos koulupäivälle sattuu myös työvuoro. Ehkä pitää saada juotua kahvia, niin jaksaisi edes vähän paremmin. Mitään uusia raskausoireita tai oireettomuuksia tällä viikolla ei ole tullut. Välillä sitä havahtuu miettimään, että tällaistako tämä on. En oikein tiedä, millaiseksi ensimmäisen kolmanneksen olin kuvitellut, harva kun useimmiten siitä kertoo. Mutta en valita, jos pääsen näinkin helpolla.

Tänään viikkoja on kasassa 8+1. 9. viikko siis! Hurjaa, että 3 viikkoa enää, niin päästään turvallisille vesille, tai ainakin turvallisemmille. Ja se tarkoittaa sitä, että asiasta pitäisi alkaa kertoa myös perheille. Onneksi on kolme viikkoa aikaa valmistautua siihen henkisesti. Voiko siihen toisaalta koskaan olla tarpeeksi valmis?:D

❤ Lempi

7. raskausviikko

Viikot vierivät. Voisin aloittaa tällä fraasilla jokaisen raskausviikkopostauksen, koska aika tuntuu menevän todella nopeasti. Ja mitä enemmän viikkoja kertyy, sitä lähempänä on asian paljastaminen perheillemme. Emme ole puhuneet perheenlisäyksestä perheillemme oikeastaan mitään, joten asia tulee heille täytenä yllätyksenä. Ajattelimme kertoa bebestä np-ultran jälkeen.

7. raskausviikon oireet

Paha ja etova olo.
Tämä on ollut viikon pahin oire. Tämä on hankaloittanut syömisiä, koska on tehnyt mieli vain hapankorppuja ja juustoa. Tämän seurauksena vatsani on vetänyt totaalijumiin. Lämpimäksi ruuaksi olen syönyt mm. pakastepizzoja ja muuta hyvää vatsalle.. Tällä viikolla aion skarpata ja sunnuntaina täytettiin jääkaappi salaattitarvikkeilla ja söin aamupalaksi puuroa ja visibliniä. Josko se vatsa tästä alkaisi taas toimimaan.

Pahoinvointi paheni viime viikolla 6. raskausviikosta. Puhdistin läjän kanttarelleja, ja se haju sai yökkimään niin pahasti. En varmastikaan voi syödä kanttarelleja pitkään aikaan… Hajuaisti on myös terävöitynyt, koska useat eri hajut saivat aikaan yökkirefleksin. Kertaakaan en ole oksentanut, mistä olen iloinen. Paha olo onneksi helpottaa töissä, koska se voisi muuten olla vähän hankalaa. Olen töissä ruokakaupassa ja siellä kaiken maailman hajuja riittää.

Pahaan oloon auttaa, kun muistan syödä tarpeeksi usein. Tuntuukin, että koko ajan saisi olla mupeltamassa jotain. Kun vielä söisin tarpeeksi terveellisesti, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Yllättävää kyllä, mitään makeaa ei tee mieli. Meillä on kotona tummaa suklaata ja kitkatteja, mutta en ole koskenut niihin. Tämä on minulle todella poikkeuksellista, koska rakastan makeaa ja etenkin suklaata.

Väsymys.
Toiseksi pahin oire. Eri blogeja lukiessani ihmettelin raskauden sänkyyn kaatavaa väsymystä, mutta en enää. Eilen nousin ylös, käytin koiran, söin aamiaista, kävimme kaupassa ja menin takaisin nukkumaan. Haukottelen pitkin päivää maailman makeimpia haukotuksia ja voisin nukkua kellon ympäri. Uni tuntuu olevan todella syvää unta, enkä meinaa saada aamuisin silmiä auki.

Mielialanvaihtelut.
Olen ollut suht’tasainen, omasta mielestäni, mutta huomaan ärsyyntyväni ihmeasioista, saan miniraivareita, jotka menevät onneksi ohi ja olen ehkä aavistuksen itkuherkempi. Toisaalta olen todella itkuherkkä jo muutenkin. Välillä olo on kuin olisi taantunut  lapseksi, tekee mieli polkea jalkaa ja kaikki on ihan tyhmää.

Rintojen kasvukivut.
Rintojen kipu on muuttunut. Nännit arastavat edelleen, mutta kasvukivut tulevat vihlontana ja kipu tuntuu syvemmällä rinnoissa.

Raskaus pyörii mielessä joka päivä. Meillä ei ole pienelle edes vielä työnimeä! Lysti ehdotti nimeksi Möhistä, mutta en oikein lämmenyt nimelle. Enkä ole vielä uskaltanut nimetä pientämme, koska en ole uskaltanut vielä kiintyä. Nimeäminen tekee vauvasta konkreettisempaa ja todellisempaa, ja ennen ultraa en voinut tietää, onko kohdussani edes mitään. Ultran jälkeen ajatukseni ovat muuttuneet ja huomaan kiintyväni pieneen päivä päivältä enemmän. Sen huomaan jo puheen tasolla: puhuttelen häntä täällä pieneksi ja puheessa bebe ei ole enää pelkästään se.

❤ Lempi