Varhaisultra oli meillä viikolla 9. Saavuttiin mökiltä kotiin sillä viikolla, ja jännitin ultraa ihan valtavasti. Reagoin jännitykseen vatsalla, ja vatsa olikin sekaisin monta päivää ennen ultraa… Mökiltäpaluun ja ultran väliset päivät menivät onneksi nopeasti, oli kaupassa käyntiä ja kavereiden näkemistä.
Ennen ultraa tuli pieniä lastenhoitoteknisiä pulmia, mutta niistäkin selvittiin ilman suurempaa hermoromahdusta. Tosin tässä vaiheessa oli ihme, jos Lystin puolen porukat eivät arvanneet, mitä on tekeillä. Ei kerrottu, miksi tarvitaan hoitoa, mutta painotettiin, että Esikon on pakko päästä hoitoon. Heh.
Ultrauspäivä koitti, ja voi että, miten paljon jännitin. Aika mateli odotushuoneessa enkä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Kohta se selviäisi, onko siellä mitään. Kun päästiin huoneeseen, tehtiin aluksi parit paperihommat loppuun, ja sitten oli aika asettua makuulle. Välittömästi, kun kuva ilmestyi ruudulle, näin pienen sydämen, joka takoi niin vimmatusti. Meidän Pikkis<3 Tilanne oli hyvin koskettava, jopa lääkärimme vaikutti liikuttuneelta. Olin ihan yllättynyt, kuinka alkio muistutti jo jonkin verran ihmistä. Esikosta kävimme ultrassa jo viikolla 7, jolloin olemus muistutti enemmän papua.
Lääkäri otti mittoja, esitteli rakenteita ja katsoi, että ruskuaispussi on paikoillaan ja että vauvoja on kyydissä vain yksi. ”Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin olla ja voi”, sanoi lääkäri ja miten huojentavaa oli kuulla se. Kuuntelimme myös sykettä. Olin unohtanut, kuinka sykähdyttävä se ääni on. Vastaanoton jälkeen purskahdin itkuun ja menin vessaan keräilemään itseäni ennen kassalla käymistä. Olin niin valtavan helpottunut. Meillä on kyydissä elossaoleva pieni, juuri oikeassa paikassa. Tämä yrittäminen oli paljon stressaavampaa kuin Esikon yrittäminen, ja kaikki se stressi purkaantui ultran jälkeen. Hassua kyllä, en missään vaiheessa pelännyt esim. kohdunulkoista kuten ensimmäisessä raskaudessa. Eniten mietitytti, onko raskaus tuulimunaraskaus ja joudutaanko aloittamaan kaikki alusta.
Laskettu aika aikaistui viikolla siihen nähden, mitä olin laskenut itse kuukautiskiertoni mukaan ja on nyt 6.3.2020. Jännittävää! Piti kirjoittaa vielä ensimmäisestä neuvolakäynnistä, mutta jääköön se tuonnemmaksi. Tästä tulikin pitkä jo tällaisenaan.
❤ Lempi
Kuurupiilo 