Varhaisultra (8+3)

Varhaisultra oli meillä viikolla 9. Saavuttiin mökiltä kotiin sillä viikolla, ja jännitin ultraa ihan valtavasti. Reagoin jännitykseen vatsalla, ja vatsa olikin sekaisin monta päivää ennen ultraa… Mökiltäpaluun ja ultran väliset päivät menivät onneksi nopeasti, oli kaupassa käyntiä ja kavereiden näkemistä.

Ennen ultraa tuli pieniä lastenhoitoteknisiä pulmia, mutta niistäkin selvittiin ilman suurempaa hermoromahdusta. Tosin tässä vaiheessa oli ihme, jos Lystin puolen porukat eivät arvanneet, mitä on tekeillä. Ei kerrottu, miksi tarvitaan hoitoa, mutta painotettiin, että Esikon on pakko päästä hoitoon. Heh.

Ultrauspäivä koitti, ja voi että, miten paljon jännitin. Aika mateli odotushuoneessa enkä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Kohta se selviäisi, onko siellä mitään. Kun päästiin huoneeseen, tehtiin aluksi parit paperihommat loppuun, ja sitten oli aika asettua makuulle. Välittömästi, kun kuva ilmestyi ruudulle, näin pienen sydämen, joka takoi niin vimmatusti. Meidän Pikkis<3 Tilanne oli hyvin koskettava, jopa lääkärimme vaikutti liikuttuneelta. Olin ihan yllättynyt, kuinka alkio muistutti jo jonkin verran ihmistä. Esikosta kävimme ultrassa jo viikolla 7, jolloin olemus muistutti enemmän papua.

Lääkäri otti mittoja, esitteli rakenteita ja katsoi, että ruskuaispussi on paikoillaan ja että vauvoja on kyydissä vain yksi. ”Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin olla ja voi”, sanoi lääkäri ja miten huojentavaa oli kuulla se. Kuuntelimme myös sykettä. Olin unohtanut, kuinka sykähdyttävä se ääni on. Vastaanoton jälkeen purskahdin itkuun ja menin vessaan keräilemään itseäni ennen kassalla käymistä. Olin niin valtavan helpottunut. Meillä on kyydissä elossaoleva pieni, juuri oikeassa paikassa. Tämä yrittäminen oli paljon stressaavampaa kuin Esikon yrittäminen, ja kaikki se stressi purkaantui ultran jälkeen. Hassua kyllä, en missään vaiheessa pelännyt esim. kohdunulkoista kuten ensimmäisessä raskaudessa. Eniten mietitytti, onko raskaus tuulimunaraskaus ja joudutaanko aloittamaan kaikki alusta.

Laskettu aika aikaistui viikolla siihen nähden, mitä olin laskenut itse kuukautiskiertoni mukaan ja on nyt 6.3.2020. Jännittävää! Piti kirjoittaa vielä ensimmäisestä neuvolakäynnistä, mutta jääköön se tuonnemmaksi. Tästä tulikin pitkä jo tällaisenaan.

❤ Lempi

Rv 6–8: pahoinvoiva mökillä

Tällä hetkellä eletään viikkoa 9 (8+0–8+6). Ennen kuin hypätään tuoreimpiin kuulumisiin, palataan vielä viikkoihin 6–8, jotka vietettiin mökillä.

Ennen mökille lähtöä google lauloi mm. hakusanoilla ”rv 5 ei raskausoireita” ”oireeton alkuraskaus”. Oireita tuntui olevan tosi vähän. Väsymys, tiheentynyt vessassa ravaaminen ja kahvin etominen eivät tuntuneet tarpeeksi vahvoilta oireilta. Mutta niinhän sitä sanotaan: ole varovainen, mitä toivot. Samantien, kun rv 6 (5+0–5+6) pyörähti käyntiin, alkoi pahoinvointi, joka ottaa uusia kierroksia aina uuden raskausviikon myötä. Etova olo rajoittaa syömisiä ja tekemisiä, mutta oksennusta ei ole vielä tullut! Eipä enää tarvitse pohtia oireita.

Rv 6–8 vietin mökillä perheen kanssa, ja toisinaan teki hieman tiukkaa salailla olotilaa. Ihanat ehdotukset viinistä ja juustoista jouduin luovimaan mutisemalla ”joo hyvä idea, katsotaan myöhemmin” eikä näihin syystä tai toisesta ehditty enää palata, hups. Puoliksi juotuja kahvikuppeja en edes jaksanut salailla, ne lojuivat pitkin pöytiä. Päiväunien nukkuminen on minulle onneksi ominaista oli raskautta tai ei, joten nekään tuskin aiheuttivat ihmetystä. Pahoinvointi ei onneksi mökkireissulla ollut jokapäiväistä eikä näin pahana kuin tällä hetkellä, joten pysyin melko toimintakykyisenä ja ”normaalina”.

Täytyy sanoa, että luojalle kiitos Lystistä, joka jaksaa touhuta taaperon kanssa. Esikko ei nimittäin enää nuku päiväunia, ei ole nukkunut sitten juhannuksen, joten puuhaa ja tekemistä riittää aamusta iltaan. Näissä tiloissa yhtä touhukkaana oleminen tuntuu valtavalta suoritukselta. Mökillä seurana oli myös esikon rakas täti, joka oli myös aivan pelastus.

Seuraavalla kerralla kuulumisia varhaisultrasta. Lyhyesti: kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin voi olla<3

❤ Lempi