Isot odotukset, valtavat toiveet (Dpo 2)

Inssistä on nyt kaksi päivää ja olen googlaillut mm. ”voiko hedelmöittymisen tuntea”, ”miten hedelmöittyminen tapahtuu”, ”aikainen raskaustesti”. Hahhah, ihan kun ei olisi ikinä raskaana ollutkaan.

Itse inssi meni paremmin kuin hyvin. Lääkärin mukaan ajoitus oli todella hyvä. Munarakkula oli vielä paikoillaan, kohdun limakalvo oli hyvä ja kohtu oli hyvin vastaanottavainen. Sen kuulemma tiesi liman laadusta ja siitä, että mitään ei valunut pois. Nämä puitteet raskauden alkamiselle olisivat siis varsin hyvät, ja siksi odotukset ovatkin hirvittävän korkeat. Etenkin kun tällä luovuttajalla esikoinen tärppäsi ensimmäisestä inssistä. Lääkäri oli tosi positiivinen ja hänestä huokui se, että nämä ovat mukavia työtehtäviä. Toimenpidehuoneessa oli iloisesti kupliva tunnelma. Se alkoi heti huoneeseen astuttuamme, kun huomasin, miten vilpittömän iloinen lääkärimme oli siitä, että sain ovisplussan hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Nykyisen luovuttajan olkia jäi vielä toiseen inssiin, jos tämä epäonnistuu. Säilytysaikaa niille on huhtikuuhun 2020 asti. Siinä pöydällä maatessani mietin, että on tämä tapa raskautua kyllä niin valtavan epäromanttista. Huvitti se, että saadaksemme lapsen tarvitsemme kolmannen osapuolen väliimme sekä valintamme mukaan tällaisen hyvin kliinisen ympäristön. Inssin jälkeen sanoinkin Lystille, että verrattuna siihen, miten kaunista ja herkkää se voi heteropareilla olla, niin tämä on kaukana siitä. Onneksi se on kuitenkin mahdollista.

Miltä nyt sitten tuntuu? Tänään on dpo 2 ja oikea puoli alavatsasta jomottelee edelleen. Jomottelu alkoi ovisplussan kanssa samoihin aikoihin, paheni inssin jälkeen ja on nyt onneksi lieventynyt. On hyvin mahdollista, että se on vain oikutteleva suolistokin, jomotus on hyvin samassa kohdassa, ehkä kuitenkin piirun verran alempana. Vatsaa painellessa en löytänyt sitä tietty kipupistettä, joka usein liittyy suolistokipuihin.  Saas nyt siis nähdä, 3.7. asti pitäisi malttaa odottaa. Jos menkat alkaa, ne alkavat kuitenkin jo ennen tuota (30.6.–1.7.) ja jos 3.7. ei tule plussaa, niin sitten sitä ei tule. Onneksi on kesä ja taapero, niin ”oireita” ei kyttää jatkuvasti.

Mainokset

Tänään inssiin!

Mitä? No kyllä vaan. Ollaan, tai siis olen, soutanut ja huovannut edes takaisin, milloin alkaisi toisen lapsen yritys. Ensin piti mennä inssiin huhtikuussa, mutta se ei tuntunut silloin sopivalta. Sitten ajattelin lykätä yritystä syksyyn, kunnes toukokuun alussa päätin, että ei kun yritetään jo nyt. Toukokuussa ovis osui lauantaille, mikä oli pettymys, mutta myös hyvä juttu. Viime kuun päätös oli jotenkin superhätiköity, ja koko ajatus raskaudesta ahdisti. Päätettiin kuitenkin jatkaa yrittämistä heti kesäkuussa. Nyt myös pää on valmis raskauteen, eikä ajatus siitä enää ahdista.

Tässä keväällä on ollut aivan järjetön stressi kehonkuormittajana, kun olen kirjoittanut gradua, ollut kokopäivätöissä ja kotona taaperon kanssa. Gradun sain palautettua onneksi jo toukokuun alussa ja töissä on kesäkeskeytys. Keho on saanut nyt levätä ja palautua jäätävästä stressikuormasta. Oletan, että stressillä on vaikutusta siihen, että kierrot ovat edelleen pitkiä. Ne ovat jotain 32–35 päivän välillä. Viime kuussa oli ennätyslyhyt – 31 päivää.

Viime viikolla kävin folliultrassa. Silloin oli menossa kp 13. Ultra alkoi hieman merkillisesti, kun lääkäri totesi kaksi vaihtoehtoa: joko olen jo ovuloinut (?!) tai kierrosta on tulossa tosi pitkä. Follin koko oli 10,5 mm. Limakalvo oli kuitenkin hyvännäköinen, sen paksuus oli 5 mm. Tämä yhdessä follin kanssa tukivat ovulaation lähestymistä, johon lääkäri lopulta päätyi. Toukokuussa kävin folliultrassa kp 10, jolloin folli oli 9 mm ja silloin ovis tuli kp 19.

Eilen aamulla ovistesti näytti aivan tyhjää, mitä toivoin. Lysti oli töissä ja aikataulujen kannalta se ei olisi ollut optimaalinen plussahetki. Jostain syystä illalla tuli tunne, että voisi tehdä testin uudelleen. En ole ikinä aiemmin tehnyt testiä illalla puhumattakaan, että olisin tehnyt sen kahdesti päivässä. Nyt kuitenkin päätin tehdä, ensin PregCheckillä, joka antoi vahvan viivan. Päätin tarkistaa asian CB:llä ja kappas, hymynaama! Huvikseni testasin vielä tänä aamuna, ja PC:ssä testiviiva oli hyvin paljon kontrolliviivaa tummempi. En muista sellaista ikinä nähneeni. Soittoa klinikalle ja tälle päivälle saatiin aika!

Jännittää aivan vietävästi. Jännittää, jos inssi onnistuu (työt). Jännittää, jos inssi ei onnistu (olkien määrä). Kävimme toukokuussa kysymässä labrasta meidän olkia, ja hoitaja oli melko epämääräinen. Olkia kuitenkin on, mutta niiden määrä on melko vähäinen. Jos oikein ymmärsin, niitä riittää 1–2 inseminaatioon. Tämä tuo oman, vähän epämiellyttävän, lisän tähän yritykseen. Joka tapauksessa, nyt ollaan täsmälleen samassa tilanteessa kuin kolme vuotta sitten. Nyt ei yritetä myöhäistä juhannusvauvaa, vaan ihan aitoa juhannusvauvaa;) Sanoinko jo: jännittävää!