Huomenna inssiin!

Viime kierrossa heräsin joka päivä ennen kahdeksaa testaamaan ovista, koska klinikan ajanvaraus alkaa klo 8 ja halusin olla kärppänä varaamassa inssiaikaa. Tänään heräsin vasta yhdeksän jälkeen, eikä ollut mikään kiire testaamaan.  Ehkä jotain rentoutta yrittämisen suhteen havaittavissa? Jätin tikun yksinään vessaan ja menin takaisin sänkyyn loikoilemaan. Viiden minuutin umpeuduttua laahustin katsomaan tuloksen.

Kas kummaa, jo ovelta näin PregCheckin kirkuvan punaiset viivat. Yllätysplussa! Vähän piti keräillä itseä ja muistuttaa, että soita nyt sinne klinikalle. Pieni pelko oli persuuksissa, ettei sopivia aikoja olisi enää jäljellä. Oman jännityksensä toi se, että tälle päivälle en inssiä halunnut, koska Lysti on koko päivän poissa. Ja voi että, huomiselle löytyi juuri passeli aamuaika. Lysti pääsee inssiin ja minä ehdin töihin ilman mitään kikkailuja.

En osannut odottaa ollenkaan ovisplussaa tänään. Viimeiset kierrot ovat olleet poikkeuksellisen pitkiä (32–33 päivää) ja ajattelin, että tuskinpa kierto vieläkään palautuu omiin uomeihinsa. Vaan toisin näyttäisi käyvän. Tänään on kp 16 eli ”normaali” 30 päivän kierto näyttäisi tulevan. Viimeksi ovis tuli kp 16 huhtikuussa, kun tehtiin kierron kartoitus. Ja siis, ovisplussa! En voi uskoa. Tänään, ihan ykskaks!

Jos huomenna testi olisi näyttänyt vielä negaa, olisimme passanneet tämän kierron. Haluan välttää paniikkiultrat ja -pistot. Meillä ei ole niin kiire, että haluaisin ottaa tästä hirveän stressin. Tämä projekti on osa elämää, ei koko elämä. Viime viikon loma teki  niin hyvää. Otin etäisyyttä blogeihin ja kaikkiin vauva-asioihin. Asiat palasivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vauvan saaminen on tärkeää, mutta ei se miettimällä ja stressaamalla etene. Tämä on minulta, suurstressaajalta, paljon sanottu. Oli oikea ratkaisu aloittaa yritys jo kesällä, nyt on niin paljon kaikkea kivaa, joka vie ajatukset helposti muualle.

Mutta nyt ajatukset on vahvasti tässä projektissa. Huomenna yritetään myöhäistä juhannusvauvaa!

❤ Lempi

 

Vauvakuumeilevien ja perheellisten Pride

Pehmeän laskun arkeen tarjoilee Pride -viikko. Senpä kunniaksi poimin Pride -ohjelmasta sateenkaariperheellisille ja vauvakuumeileville suunnatut tapahtumat.

Vauvakuumeilevat
Ma 27.6.
klo 10–16 Henkilökohtaista sateenkaariperheneuvontaa
klo 18–20 Miten miehet tekevät lapsia?

To 30.6.
klo 18 Alkutaipale -tapahtuma vanhemmuuden alkutaipaleella oleville.
Huom! Tapahtuma sopii odottaville, yrittäville, haaveilijoille, kuumeilijoille ja  vauvaperheellisille.

Pe 1.7.
Klo 17–19 Miten lapsia tehdään?

Perheelliset
Ma 27.6.
klo 10–12 Leikkipuistotapaaminen

Ti 28.6.
klo 10–12 Perhekahvila
klo 18–20 Sosiaalisten vanhempien ilta Huom! Myös tuleville sosiaalisille vanhemmille.

La 2.7.
klo 10–12 Perhepiknik Huom! Tapahtuma sopii myös perheestä haaveileville.

Su 3.7.
klo 10 Perheretki Fallkullan kotieläintilalle

Lapset ja nuoret
Ti 28.6.
klo 18 Takkutukkakeiju – lastennäytelmä erilaisuudesta
Huom! Esityksiä on pitkin viikkoa, katso kaikki esitysajat täältä

Ke 29.6.
klo 10 Satu- ja askartelutuokio perheille Sellon kirjastossa
Klo 1o Tanssiva satuhetki sateenkaaren väreissä Kallion kirjastossa

To 30.6.
klo 15 Sateenkaariperheiden koululaisten melonta 
klo 17–17.40 Muskarituokio sateenkaariperheille

Pe 1.7.
klo 10.30–12 Vauvojen värileikki sateenkaariperheille
Huom! Tänään 27.6. klo 9–15 on viimeinen ilmoittautumismahdollisuus

Lopuksi vielä muutama kiinnostava nosto ohjelmistosta aihepiiriin liittyen

Ti 28.6. klo 16 Äit(isi)
”Äit(isi) on liikkeellinen kannanotto kahden äidin perheiden oikeuksien puolesta. Teos tarjoaa yleisölle henkilökohtaisen kokemuksen sekä ajankohtaisen infopaketin sateenkaariperheiden oikeudellisesta asemasta.”

To 30.6. klo 18–19.30 Sutinaa suhteeseen -parisuhdeluento
”Suhteeseen lisää sutinaa ja läheisyyttä! Tule kuulemaan parisuhdekouluttaja Terhi Väisäsen (Sateenkaariparit-projekti RAY) vinkkejä parisuhteen hoitamisesta.”

Su 3.7. klo 13–15 Ilot, surut ja pelot kun lapseni on tullut kaapista – mistä tukea?
”Sateenkaarilasten ja -nuorten vanhempien tapaaminen. Johdattelijoina perheterapeutti Jussi Nissinen (Sinuiksi-hanke) ja sosiaalikasvattaja Tommi P. Pesonen (Sinuiksi-hanke ja Poikien Talo).”

Tämä viikko on omalta osalta aika haipakkaa töiden saralla. Täytyy katsoa, jos pääsisi kuitenkin johonkin tapahtumaan osallistumaan. Vuosia sitten ensimmäinen Pride-luentoni oli tuollakin listassa oleva Miten lapsia tehdään? Suosittelen lämpimästi, se oli hyvä info-paketti eri vaihtoehdoista perheenperustamiseen.

❤ Lempi

Ps. Kp 13, huomenna alkaa tikuttelu.

Dpo 1–Dpo 14: ”Oireet”

Pettymykset on nielty ja elämä rullaa jälleen omalla painollaan. Luin nega-viikolla Eve Hietamiehen teoksen Puolinainen. Kirja kertoo pariskunnasta, joka koittaa saada lasta, mutta nainen saa toistuvasti keskenmenoja. Ei ollut hirveän fiksua ympätä sitä teosta negapettymyksiin. Lopulta en tiennyt, itkenkö kirjan aiheuttamia tunteita vai negojen aiheuttamaa pettymystä.

Nyt kuitenkin lupaamani lista oireista, joita bongasin piinapäivien aikana.

Dpo 1 – Inssi
Munasolu jo irronnut, oljessa vähän simppoja. Kaikin puolin vähän kurjat lähtökohdat inssille. Inssin jälkeen paha olo. Rauhallinen mieli.

Dpo 2
Paha olo, vatsa kuralla. Vatsatauti? Jännitys purkautuu? Rauhallinen mieli. Vatsa kipeä oikealta puolelta.

Dpo 3
Paha olo jatkuu. Vihlaisu keskeltä alavatsaa, illalla muutama viiltokipu häpyluun kohdalla.

Dpo 4
Ummettaa. Viiltävä kylkikipu. Muuten normaali olo.

Dpo 5
Enää ei edo. Selkäkipuja yläselässä, itkuherkkä.

Dpo 6
Yöllä vatsakipuja ja oikealla puolella kupli. Kova pissahätä koko ajan. Alavatsassa tuikkii, menkkamaista juilintaa.

Dpo 7
Normaali olo, vähän vatsakipuja. Usko alkaa karista, levottomuus hiipii. Haluaisin jo testata!

Dpo 8
Aamulla etoo taas. Illalla närästys ja ranteita koskee.

Dpo 9
Aamupalan jälkeen etoo. Vatsaa jomottaa vasemmalle. Rinnat kipeytyneet, ahdistaa kaikki.

Dpo 10
Yöllä pissalla ravausta. Maha kuralla, etova olo lounaan jälkeen. Vatsassa täysi olo. Vatsa tuntunut koko päivän oudolta, ei normaalia vatsakipua.

Dpo 11
Paha olo, ummettaa. Alettiin epäillä Lystin kanssa umpparia, onneksi kipu meni ohi. Kamalat henkiset pms-oireet.

Dpo 12
Testattiin ensimmäisen kerran, RSFU:n testillä nega. Kamalat pms-oireet, vatsassa vasemmalla tuntuu, että menkat alkaa.

Dpo 13
One stepillä nega. Aamulla närstää, ummettaa. Vatsassa jomottelee välillä oikealta, välillä vasemmalta. Normaali olo.

Dpo 14
Virallinen testipäivä, PregCheckillä nega. Kamalat menkkakivut aamulla. Paperiin jää illalla vaaleanpunaista, tuhruttelu alkaa.

Dpo 15/kp 1
Kierto alkaa alusta, närästää.

Vatsan epämääräinen toiminta on minulle ihan arkipäivää, joten noista ”oireista” ei olisi voinut sanoa juuta eikä jaata. Ensi kierrossa en aio lukea enää yhtäkään dpo X ja oireet -keskustelua. Minulla tietysti oli kaikki luetellut oireet ja aloin varmaan keksiä niitä itsekin. Huomenna lähden juhannuksen viettoon mökille ja sieltä palatessani alkaakin tikuttelu. Kp 14 on ensi viikon tiistai, joten 7 päivää ja taas ollaan yritysrumbassa.

Ihanaa juhannusta kaikille!

❤ Lempi

Uuteen kiertoon

Tänään on virallisesti kp1. Soittelinkin klinikalle jo tänään, turha velloa turhissa toiveissa. Nyt on seuraavan parin viikon suunnitelmat selvänä. Meidän ei tarvitsisi ennen seuraavaa inssiä käydä ultrassa ollenkaan, mutta katsotaan, kuinka käy. Kuten eilen jo kirjoitin, on valitettavan todennäköistä, että ovulaatio osuisi lauantaille. Kahdessa edellisessä kierrossa ovulaatiot ovat olleet kp16 ja kp19. Juuri loppunut kierto oli taas vähän normaalia pidempi (33 päivää). Ensi kierrossa kp18 on lauantai, joten on hyvin todennäköistä, että ovis olisi juuri silloin. Toivotaan kuitenkin, että kuluva kierto olisi normaali pituinen (30päivää), jolloin ovis ei menisi niin pitkälle.

Mitä siis nyt? Kp14 aloitan tikuttelun. Klinikan hoitaja ihmetteli hyväksi havaitsemaani kahden tikun taktiikkaa. Suositus on, että käytettäisiin vain yhtä merkkiä, niin vältyttäisiin epäselvyyksiltä, jos toinen näyttää plussaa ja toinen ei. Ymmärrän tämän, mutta ajattelin silti jatkaa valitsemallani tiellä. Testit ovat kuitenkin olleet erittäin yhtä mieltä. Jos testi näyttää perjantaina (kp17) negaa, niin sitten menen klinikalle ultraukseen. Jos munasolu näyttää valmiilta, saan irrotuspiikin ja inssi tehdään silloin. Jos taas näyttää, että se kasvaa lauantain yli, menee inssi maanantaille.

Toivoa sopii, että päästäisiin taas irrotuspiikeittä, ja ovulaatio tulisi vähän aikaisemmin. Ensi viikon aion lomailla, joten blogikaan ei päivity. Lomaviikon jälkeen alkaakin taas tikuttelurumba. Kirjaan vielä loppuviikosta tämä kierron kaikki ”oireet” ylös. Voin sitten uudessa kierrossa vertailla niitä. Olo on pettynyt, mutta kuitenkin tasainen. Pettymys ennen kaikkea siitä, etten ollutkaan maailman hedelmällisin olento. Ja hei, ensimmäistä kertaa elämässä 800€ arvoiset menkat! Aion ottaa ilon irti. Toiveet ovat korkealla seuraavaan kiertoon, jopa korkeammalla kuin nyt oli. Jos ensi kiertokaan ei onnistu, niin sitä katsotaan sitten. Pieni pelko hoitojen venymisestä alkaa hiipiä ajatuksiin, mutta koitan sivuuttaa sen.

Ensi viikko menee mökkeilessä ja asuntoa siivotessa. Meillä on pari pientä kotiprojektia tiedossa, joten tylsää ei ainakaan tule. Palataan vielä myöhemmin tällä viikolla.

❤ Lempi

Pettymysten pettymys

Niin ne tunteet vaihtuvat. Aamulla vihlaisi vatsasta niin ilkeästi, että piti ottaa särkylääkettä. Tiesihän sen, mitä siitä seuraa. Nyt illalla alkoi tuhruttelu, joka näyttäisi vain yltyvän. Vähän itkettää. Miten sitä pystyikin pitämään toiveet korkealla ihan loppuun asti? Olen kuvitellut olevani oikein etevä pessimisti, mutta nyt olin rauhallinen ja varma loppuun asti. En oikestaan edes, tiedä mistä olin varma. En ainakaan onnistumisesta, mutta en kuitenkaan epäonnistumisestakaan? Vähän myös naurattaa. Ehkä olin varma, että nyt on ainakin yritetty.

Soitan perjantaina klinikalle, katselen vielä huomisen ja torstain. Jos nämä olisikin vain ”valemenkat” tai vaaratonta alkuraskauden tuhruttelua. Jos ei, niin hommat etenevät jälleen parin viikon syklillä. Juhannuksen jälkeen päästäisiin siis uudelleen yrittämään. Ensimmäinen ajatus tuhruttelun alkaessa oli: ”En jaksa taas ovulaation testausrumbaa”. Tämä siksi, että ovis näyttäisi jälleen menevän lauantaille. Ehkä tälle kierrolle otetaan pregnyl, että päästään yrittämään? Tai sitten ultrassa odottaa taas yllätys, jos kierto päättää taas heitellä.

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin! Nyt pääsen luovuttamaan verta ja juhannuksena voin nauttia vähän valkoviiniä. Onneksi on kesä ja loma ensi viikolla. Talven pimeydessä tämä voisi olla paljon raskaampaa. Ja eihän sitä tiedä, jos tämä tästä vielä plussaksi muuttuisi. Ihmeitä tapahtuu, eikö niin?

❤ Lempi

Puhtaanvalkoinen

Ei edes viivanpaikkaa, sellainen oli tämän päivän ja elämäni ensimmäinen raskaustesti, jonka tein. Pettymys ei ollut nega, vaan se, että se nega oli niin selkeä. Ei ollu mitään epäselvää väriä. Testi ei jättänyt arvailun varaa, että näkyisikö nyt jotain vai eikö näkyisi. Kun ei vaan näkynyt mitään missään eri valossa.

Tänään oli dpo 11, aivan liian aikaista testata. Mutta halusin, koska on riski, että kuukautiset alkaisivat huomenna. Kierto on ollut nyt kevään melko säännöllisen epäsäännöllinen. Kierto on pidentynyt 29 päivästä 31–32 päivään. Kun on mahdollista ensimmäistä kertaa ikinä päästä tekemään raskaustesti, niin halusin tehdä edes yhden testin negankin uhalla ennen menkkoja. Todellisuudessa tein testejä kaksi, ihan vaan jos se toinen olisi virheellinen. Ensimmäinen oli RSFU:n testi, joka näyttää raskauden jopa 4 päivää ennen kuukautisia! Silti ohjeissa suositeltu testauspäivä oli oletettujen kuukautisten ensimmäinen päivä. Toinen testi oli Raskauskeiju.fi:n One step -kylkiäistesti. Varsinaiseksi testiksi ostimme PregCheckejä, koska merkin ovulaatiotesti toimivat kohdallamme. Nämä säästämme keskiviikoksi, jos tarvetta tulee. Jätimme CB:n digitaaliset suosiolla pois, koska teksti ”EI RASKAANA” olisi liian karu.

Aikaisemmin tällä viikolla  jopa ahdisti tämä odotus ja piinapäivät näyttivät todellisen luonteensa. Liikaa blogeja ja keskustelupalstoja, liikaa vapaapäiviä, liikaa aikaa ajatella. Sovimme Lystin kanssa, että olkoon sunnuntai ensimmäinen testipäivä. Halusin uskoa, että olen yksi niisstä harvoista, jotka tuottaisivat äärettömän paljon hcg:tä ja plussa näkyisi hyvin aikaisin. Mikä olo on nyt? Rauhallinen. Jälleen. Mitään selviä raskausoireita ei ole, oikeastaan vain hyvin selkeitä PMS-oireita. Järjettömän matala ärsyyntymiskynnys, kipeät rinnat, perussettiä. Vatsaa juilii välillä ja nyt onkin ajan kysymys, milloin menkat alkavat.

Olen kovasti pohtinut, miltä tuntuu, kun tietää olevansa raskaana. Kun osa ihmisistä kirjoittaa, että he vain tietävät. Olisiko se sitä, että minulla on olo, etten ole jäänyt tyhjäksi? Että olen ”täysi”? Toisaalta se voi liittyä ruokaan ja siihen, ettei ole nälkä. Eniten oloani kuvaa sana tavallinen. Ehkä se on joku pessimistinen defenssi mahdollista negaa varten tai sitten tämä asia ei ole vielä niin tunteissa. Ehkä? Katsotaan asiaa uudestaan, kun menkat alkavat tai testi näyttää plussaa. Ehkä sitten ollaan jo muissa fiiliksissä.

❤ Lempi

Viiden päivän ”oireet”

Pieni levottomuus alkaa jo hiipiä tähänkin naiseen. Olen lukenut kaiken maailman oirelistoja mammafoorumeilta ja koittanut samalla tutkailla omaa oloani. Ensimmäiset päivät inssin jälkeen menivät erittäin seesteisesti. Mutta nyt, dpo 5, kun kiinnittyminen joko tapahtuu tai ei, on seesteisyys murenemassa.

Olo on edelleen sillä tavalla rauhallinen, että en voi varmaksi sanoa, että tyhjäksi jäin tai että olen varmasti raskaana. Tosin nyt, kun pitkästä aikaa päikkäreiden jälkeen oli ”normaali” olo, aloin ajatella, että se oli varmaan tässä. Vaikka mistään ei voi todellakaan olla vielä varma. Kaiken maailman kehon kummallisuuksia on siis ollut, mutta ne eivät ole herättäneet mitään suuria toiveita/varmuuksia tärpistä. 

Mitä ”oireita” minulla sitten on ollut näinä viitenä inssin jälkeisenä päivänä? Listaan nämä nyt oikein mammapalstaslangilla, kun sellasen uuden kielen olen päässyt oppimaan. DPO tarkoittaa days past ovulation siis ovulaation jälkeiset päivät. Laskukaava menee niin, että ensimmäinen ovistestin plussauspäivä on dpo -1, toinen päivä dpo 0 ja siitä eteenpäin 1, 2, 3… No niin, aloitetaan.

Dpo -1
Ovisplussa
Dpo 0 Inssi.
Inssin jälkeen paha olo ja vatsa sekaisin. Reagoin kaikkeen vatsalla, joten tämä menee hyvin suurella todennäköisyydellä sen piikkiin. Seesteinen, epätodellinen olo
Dpo 1 
Paha olo jatkuu, vatsa edelleen sekaisin. Alan epäillä vatsatautia, koska olo on todella etova. Vatsassa nippailee oikealla, mutta siellä nippailee useasti. Kärsin ärtyneestä suolesta, joka oireilee samalla tapaa kuin menkkakivut, joten ota tästä sitten selvää.
Dpo 2
Aamulla vieläkin paha olo, mutta parempaan päin. Vihlaisukipu alavatsassa ja vatsassa nippailee päivän myöten usein. Märkää.
Dpo 3
Vatsan toiminta heittelee ääripäästä toiseen, nyt ummettaa. Viiltävä kylkikipu päivällä, muuten normaali, oireeton olo. Märkää.
Dpo 4
Ei pahaa oloa, vähän selkäkipuja. Toisaalta olen ollut pitkät päivät töissä, joten selkäkivut menevät sen piikkiin. Henkisellä puolella sen sijaan normaalia pms-meininkiä: itkuherkkyys huipussaan, kuten myös räjähdysherkkyys. Onnea Lysti.
Dpo 5, siis tänään.
Yöllä vatsassa megabileet. Sattuu niin hemmetisti ja oikealla puolella kuplimisen tunnetta. Todennäkösesti vatsa ei tykänny anoppilan antimista, toisin kuin minä. Vatsakipu siirtynyt oikealta keskelle, menkkakipumaista juilintaa. Vähän ikävä palan tunnetta kurkussa. Päikkäreiden jälkeen lämpö 37 astetta. Nyt illalla täysin oireeton olo.

En osaa kyllä sanoa juuta enkä jaata suuntaan tai toiseen. Testipäivään on vielä 8 päivää, kuukautisten alkuun WomanLogin mukaan 6 päivää. Onneksi loppuviikolle on kaikkea kivaa tekemistä, niin aika menee (toivottavasti) siivillä.

❤ Lempi

Ensimmäinen inseminaatio

Tänään se oli, meidän ensimmäinen inseminaatiomme. Aamu eteni suhteellisen hyvin valtavasta jännityksestä huolimatta. Meillä on Lystin kanssa harmillisen eri tavat purkaa jännitystä. Minä haluaisin olla hiljaa ja rauhassa, Lysti taas puhua pälättää minkä kerkeää. Tämä aiheutti ehkä hiukan kireitä tilanteita. Nyt jo naurattaa, miten eri tavalla ihmiset hoitavat jännitystään. Aamulla ei naurattanut.

Inseminaatioaika oli 10:20. Kun lääkäri huikkasi nimeni ja pyysi meidät sisään, vatsassa muljahti. Vastaanotto alkoi hieman ikävissä tunnelmissa, kun lääkäri alkoi puhua luovuttajan vaihdosta. Minulta meni oikeastaan ohi, miksi luovuttajaa tulisi vaihtaa. Ilmeisesti syy on se, että nykyisellä luovuttajallamme on niin vähän siittiöitä per olki, että olkia piti sulattaa kuusi kappaletta inseminaatiota varten. Lääkäri totesi, ettei meidän tarvitse välittää näistä olkien määrästä. Toivoa sopii, että laatu korvaa määrän.

Lääkärimme selitti, että laboratorion henkilökunta syynää siittiöt kunnolla, että he voivat ”ylpeydellä myydä soluja asiakkailleen”, mikä on mielestäni äärettömän hyvä asia. Näillä hinnoilla en haluaisi maksaa II-luokan tavarasta. Hän myös varmisteli, että oliko meille ehtinyt syntyä mitään tunnesidettä juuri tähän luovuttajaan. Totta puhuakseni ei, en ole suonut luovuttajalle oikeastaan ajatustakaan. Varmistimme lopuksi pakkauksen nimilätkän, että siittiöt ovat meidän ja minun nimellä. Sitten oli aika hypätä pöydälle.

Ultrauksessa limakalvo näytti hyvältä ja rakkula oli jo puhjennut. Tämäkin kuulosti  minusta hieman huolestuttavalta. Onneksi lääkäri kertoi tutkimuksesta, jonka oli juuri lukenut, että onnistumisen kannalta ei ole väliä, onko rakkula vielä kiinni vai juuri puhjennut. Testiryhmien naisilla tulokset olivat menneet tasan rakkulan tilasta riippumatta. Jotenkin olisi ollut varmempi olo, jos se olisi ollut vielä kiinni, mutta eletään tämän tutkimustiedon valossa. Vatsaontelossa oli jokin oleellinen neste paikoillaan ja munanjohdin puristuneen näköinen, joten mitä ilmeisimmin ovulaatio oli tapahtunut. Tai kuten lääkärimme sanoi :”salapoliisitermein: lintu on lentänyt pesästä”.

Ultrauksen jälkeen aloitettiin inseminaatio. Levittimen paikoilleen laitto sattui hieman, mutta kipu loppui, kun se oli paikoillaan. Itse ruiskutus ei sattunut, tuntui lähinnä hassulta. Lääkärimme selitti jostain tutkimuksesta liittyen makoiluun inseminaation jälkeen. Hän kulutti aikaa ruiskuttamalla siittiöitä hitaasti, jotta pysyisin makuullaan mahdollisimman pitkään toimeenpiteen puitteissa. Siinä me kolme sitten hiljaisuudessa ihmeteltiin. Lääkäri totesi: ”Onhan tämä teidän perheen tapa saada lapsia vähän epäromanttinen ”. Onhan se, mutta onneksi on mahdollisuus saada lapsia.

Sitten ykskaks inseminaatio oli ohi. Lääkäri toivotti siittiöille ”Oikein hyvää ja turvallista matkaa”. Mitään ei tippunut pois, kaikki simpat jäivät kyytiin. Testipäivämme on 15.6. Saa nähdä pääsenkö testaamaan, koska kuukautisten pitäisi alkaa 13.6. Sain ohjeistuksen testata, vaikka kierto alkaisikin alusta. Lääkärimme jää lomalle parin viikon päästä, joten seuraavat mahdolliset inssit tehdään jonkun toisen kanssa. Jos tästä kierrosta ei tärppää, niin ei onneksi hätää. Pääsemme yrittämään kesä- ja heinäkuussakin, jos niikseen on. Klinikan kesätauko menee juuri niille viikoille, jolloin minun kierrossani ei tapahdu mitään projektin kannalta oleellista. Kassalla ilahduimme, kun summa olikin odotettua vähemmän. Se johtui siitä, että olimme käyneet ultrassa edellisviikolla, joten könttä jakaantui kahdelle kerralle.

Tämän hetkinen olotila on ennen kaikkea epätodellinen. En voi uskoa, että olimme tänään inssissä. Enkä sitä, että par’aikaa sisälläni voi tapahtua jotain aivan ihmeellistä. Välillä jopa unohdan, että olemme edes missään inssissä käyneet. Ja  aina kun muistan, niin epäuskoinen innostus valtaa mielen. Toistaiseksi olo on siis rauhallinen, mutta toiveikas. Jos piinapäivät menevät tähän tahtiin näillä tuntemuksilla, niin olisin iloinen. Tuskin menevät, koska olen äärettömän kärsimätöntä sorttia.

❤ Lempi