Syypää CB:n hymyyn

On tietenkin ovulaatio! Tänään, kp19, tämä ihastuttava tikku väläytti minulle heleän hymynsä. PregCheckin viivakaan ei jättänyt plussaa arvailujen varaan. Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna on meidän ensimmäinen inseminaatio. Olo on hyvin epätodellinen. En voi uskoa, että huomenna me yritämme vauvaa. A p u a!

Olin eilen jo ihan kyllästynyt testailuun ja saamaan negoja. Tiistai oli viimeinen mahdollinen päivä ovulaatiolle, koska sitten olisi kutsunut klinikka ja ultraus. Olimme päättäneet passata tämän kierron, jos tänään ei olisi tullut ovulaatiota. Ultra maksaa sen 157€/kerta, joten se olisi ollut ihan säästösyy. Tämän takia tikun tulos jännitti tavallista enemmän. Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan (7:40..) testailemaan, että voin soittaa heti kahdeksan jälkeen klinikalle. Kun plussa tuli, mietin, että mitä ihmettä sanon sinne klinikalle! Keräilin siinä hetken itseäni ja availin ääntä, koska en ollut aamulla vielä puhunut mitään.

”Väestöliiton lapsettomuusklinikka”
”No Lempi täällä huomenta, sain tänään ovulaatioplussan ja haluaisin varata ajan inseminaatioon”

Mielettömän mukava kätilö vastasi puhelimeen, ja selvitimme sopivia inssiaikoja. Olisin päässyt inseminaatioon jo tänään. Kyselin sitten, onko sillä mitään väliä kumpana päivänä tulee, noin niin kuin raskautumisen kannalta. Ja väliähän sillä ei ole, tiesinhän minä sen, mutta jotenkin sitä haluaa pelata kaiken varman päälle ja epäröi samalla kaikkea.  Kätilön kokemuksen mukaan ihmiset tulevat kuitenkin yleensä ovulaation toisena päivänä. Inssipäivän ratkaisi lopulta se, että en kehdannut jättäytyä pois aamupäiväisestä kokouksesta, joten turhaan puljasin. Onneksi tällä viikolla on vain iltavuoroja, niin ei tarvinnut setviä työvuoroja. Kaikki sympatia teille, jotka käytte päivätöissä ja koitatte sovittaa hoitoja yhteen!

Tämä ilta menee siis töissä ja toivottavasti uni tulee nopeasti. Lystikin on huomisen vapaalla, joten pääsemme molemmat inssiin. Sanoinko jo, että jännittää?

❤ Lempi

 

Miten valmistaudun raskauteen?

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, miten omaa kehoa ja mieltä voi valmistaa tulevaa elämänmuutosta varten. Päätin siis listata omia valmistautumiskeinojani. Nämä eivät todellakaan ole mitään tutkittuja juttuja, mutta asioita, joita olen tehnyt. Listasin keinoni suunnilleen siinä aikajärjestyksessä, kun olen niitä alkanut tekemään. Osa liittyy laajempaan elämänmuutokseen ja osa nimenomaan raskauden tavoitteluun.

1. Tiedon etsiminen
Jo aikaa ennen Lystiä aloin etsiä tietoa naisparien raskautumiskeinoista. Joku vuosi kävin Helsingin Pride-viikolla Sateenkaariperheen järjestämällä perheenlisäysluennolla, siitä se oikeastaan lähti. Sen jälkeen asia unohtui, kunnes aloin vauvakuumeilla. Löysin satunnaisten googlettelujen jälkeen pari blogia, vuosi oli ehkä 2012. Silloisena tietopankkina toimi iki-ihana äiti + äiti = keinohedelmöitetty lapsi -blogi. Onneksi blogeja on sittemmin tullut runsaammin lisää! Nyt tänä talvena lievitin vauvakuumettani lukemalla raskaus- ja odotuskirjallisuutta, salaa Lystiltä e-kirjoina. Oikeastaan luen myös paljon perheblogeja. Jos omistat pääkaupunkiseudulla Helmet-kirjastokorttia, suosittelen eMagz -palvelua. Siellä pääsee lukemaan ilmaiseksi Meidän perhe – ja Vauva -lehteä! (+ valtavasti muita lehtiä).

2. Liikunta ja paino
Jaksoin tsempata alkuvuoden liikunnan ja painon kanssa, ja sain joulukilot hyvin karistettua. Vesijuostessa ja maalla juostessa kantoi ajatus, että jokainen askel on parempi keholle ja parempi tulevalle bebelle. Näin ajattelin etenkin viime kesänä, kun se oli konkreettisin asia, mitä pystyin tekemään vauvahankkeen eteen. Nyt olenkin hieman laiskistunut, kun asian eteen tehdään jo muutakin. Pitäisi todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas lenkkeillä. Onneksi on tuo koira, jonka kanssa tulee käveltyä päivittäin. Joskus laskeskelin kuinka paljon pitäisi pudottaa, että pääsisin ihannepainoindeksiin raskautumisen kannalta. Kiloja pitäisi lähteä 5–7kg, joten no, sitä kohti mennään.

3. Kosmetiikka, pesuaineet ja shampoot
Helmikuun aikana aloin pikkuhiljaa vaihtaa saippuat, dödöt, pyykinpesuaineen ja tiskiaineen hajuttomiin, alumiinittomiin ja kaikin puolin ”tylsiin” aineisiin. Ajattelen, että mitä vähemmän epäilyttäviä aineita keholle laittaa, sitä vähemmän niitä päätyy sitä kautta verenkiertoon ja niin edelleen. Ainoat ”epäilyttävät” käytössäolevat aineet ovat tällä hetkellä shampoo, joka ei ole vielä loppunut, sekä meikkivoide, kulmakynä ja poskipuna, jotka ovat omia luottotavaroita. Ripsiväristä luovuin jo viime kesänä, ensin laiskuus- ja mukavuussyistä ja nykyään ripsariton naama näyttää enemmän omalta.

4. Alkoholi
Tämäkin on tippunut matkasta yhdessä ripsivärin kanssa. Nuorena tuli rällättyä oikein olan takaa monta kertaa kuussa, ja sekin aika on jo jäänyt taakse. Välillä tekee mieli lasi kylmää valkkaria, ja tissuttelinkin edellisviikonloppuna melkein pullon. Millään nollalinjalla ei siis olla, mutta ylenpalttinen ja humalahakuinen juominen on jäänyt . Maaliskuussa oli pari kännikertaa ja keho reagoi samantien. Huhtikuussa menkat olivat viikon myöhässä, rälläykset olisivat olleet juuri ovulaation aikaan. Keho tiesi, että nyt menee lujaa, ja ovulaatio olikin oletettavasti viikkoa myöhemmin, minkä takia kiertokin venyi. Joten, olen oikein tyytyväinen, ettei enää tule rällättyä.

5. Foolihappo
Tämä on yksi näistä ”virallisista” ennen raskautta -kohdista. Aloitin foolihapon syönnin maaliskuussa. Nappailen joka aamu Multivitan raskaus ja imetys -tabletteja, jotka sisältävät paljon muutakin. Tämä on oikeastaan tosi hyvä, koska en syö lihaa, niin saan samalla muita tarpeellisia vitamiineja. Tämän lisäksi syön maitohappobakteereja, niitä syön lievittääkseni vatsavaivojani.

6. Hampaat kuntoon
Toinen virallinen kohta. Tämä oikeastaan nauratti, kun tajusin, että hei tätähän toitotetaan kaikilla ennen raskautta -listoilla. En ajatellut mahdollista raskautta, kun varasin ajan hammaskivenpoistoon. Olin ensisijaisesti niin järkyttynyt hammaskiven määrästä ja ikenien tulehdustilasta, joten päätin toimia sen takia. Myöhemmin hampaita langatessani tajusin, että tämä on kuin suoraan ”10 kohtaa ennen raskautta” -listasta. Joka tapauksessa, ientulehdus on parempaan päin ja lankaamisesta tullut  jo tapa!

Sellaiselta näyttää minun lista, voisin kysyä Lystiltä tämän omaa listaa. Ainakin olen huomannut lievää pesänrakennusvietin kasvamista ja uudesta, isommasta autosta haaveilua… Henkinen valmistautumiseni on ehkä enemmän alitajuntaista, mutta huomaan itseni ajattelemasta itseäni uudessa elämäntilanteessa. Esimerkiksi vaatevalintoja tehdessäni olen ajatellut, että tämä näyttää hyvältä vatsan kanssa ja tässä taas on helppo leikkiä. Viime yönä näin muuten ensimmäisen unen liittyen raskauteen. Unessa synnytin minun ja Lystin vauvan. Toivottavasti se oli enneuni!

❤ Lempi

Yrittänyttä ei laiteta

Tässä pikakuulumiset ultran jälkeen: limakalvo alle 5mm, johtofollikkeli nippanappa 11mm. Ei yritystä tälle viikolle.

Olo on helpottunut, mutta myös yllättynyt. Helpottunut, ettei tarvitse pistää ja Lysti pääsee hyvin todennäköisesti inssiin mukaan, jos plussa tulee su-ti. Yllättynyt, että kierto näyttäisi venyvän ja lukemat olivat noin pienet. Viime kierrossa kp14 folli oli jo 18mm.

Jos tiistaihin mennessä ei ole tullut plussaa, sain ohjeeksi tulla uudestaan ultraan. Toivottavasti plussa tulee ja löytyy tikuttelukonstein, ultraaminen on niin järkyttävän hintaista! Saa nähdä, ehkä ensi viikko olis Se viikko?

❤ Lempi

 

Olisiko tämä yritysviikko?

Uusi viikko, ja se on kuulkaas totta tosiaan ensimmäinen mahdollinen yritysviikko! Aloitin tänään oviksen tikuttelun (kp11), kun on ollut jo märkää ja märempää. Lääkäriltämme sain ohjeistuksen alkaa tikuttelemaan kp13 (keskiviikkona, jolloin on ultrakin), mutta jos alkaa limoittua, niin aiemmin. Joten aloitin aiemmin. Ja hyvä, että aloitin! Tikun viiva oli tummempi kuin viime kierron kp15, joka oli ovista edeltävä päivä, mutta ei kuitenkaan plussa. Kyllä, puhelimessa on kuvia testeistä, että voin vertailla. Luulen tosin, että testaus aamupissasta saattoi vaikuttaa asiaan. Viime kierrossa tein testin aamupissasta vain oviksen bongauspäivänä.

Mutta on se tikun tulkinta kyllä niin epäselvää puuhaa. Lysti ei ollut päässyt edes vielä sängystä ylös, kun menin kyselemään mielipidettä: ”Eikö oo selvästi tummempi ku viime kierrossa negatiiviset?” ”Mutta haaleampi kuin plussatikku viimeksi, eikö ookin?” ”Ei se plussa vielä tänään oo, vai mitä luulet?” Semmonen aamu täällä. Millainen aamu onkaan sitten, kun se plussa sieltä pärähtää? Saatika raskaustestin plussa? Onneksi keskiviikkona on ultra. Saa vähän mielenrauhaa, kun näkee mitä siellä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Tajusin tässä myös, etten saanut mitään ohjeistusta, jos ovisplussa tulisi ennen keskiviikkoa. Onneksi on näitä blogeja, joista on voinut lukea, miten hommat ovat edenneet. Tiedän sitten soittaa klinikalle, ettei jäisi yritys siitä kiinni.

Sellaista täällä, miten teidän viikot ovat alkaneet?

❤ Lempi

Kolme askelta ennen hoitoja

Mitä asioita päätimme ja mitä pohdimme, ennen kun aloimme tehdä konkreettisia asioita perheenlisäyksen eteen? Listasin kolme meille merkittävintä virstanpylvästä.

1. Se Keskustelu
Ensimmäisen keskustelun perheestä ja sen perustamisesta kävimme jo ennen seurusteluamme. Olemme Tinder-pari ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä kuukauden verran ennen ensitreffejä. Näiden keskustelujen lomassa kysyin Lystiltä, haluaako hän lapsia joskus. Jos vastaus olisi ollut jyrkkä ei, emme olisi tässä tilanteessa. Yksi kumppanikriteereistäni oli, että tuleva kumppanini haluaa perheen.

Viime syksynä kävimme useita vakavia ja vähemmän vakavia keskusteluita liittyen vauvaan. Minä aloin vauvakuumeilla oikein kunnolla viime kesänä. Tammikuussa 2016 kävimme viimeisen Keskustelun ja päätimme aloittaa hoidot lokakuussa 2016. Jotain kuitenkin tapahtui, Lystin mieli muuttui (ehkä pieni vauvakuume kasvoi?) ja hoidot päätettiin aloittaa jo huhtikuussa.

2. Mikä raskautumisreitti?
Klinikalla vai koti-inssi? Mikä klinikka, kuka luovuttajaksi? Kaksi vanhempaa vai apilaperhe? Kummalle tehdään hoidot? Näitä kysymyksiä kävimme läpi, vaikka meille oli heti selvää, että yritämme raskautua klinikalla. Oli kuitenkin hyvä jakaa ajatuksia myös muista mahdollisuuksista.

Klinikkaan päädyimme siksi, että se on juridisesti paljon selvempää. Haluamme lapsellemme kaksi vanhempaa, minut ja Lystin. Myös päätös raskautujasta oli helppo. Lysti ei halua olla raskaana, minä haluan, joten se oli sillä selvä. Klinikan valitsemiseen käytimme sen sijaan enemmän aikaa. Käyn läpi klinikan valintaa omassa postauksessa myöhemmin.

Jos halua lisätietoa erilaisista keinoista perheenlisäykseen, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n sivuihin.

3. Raha
Klinikkahoidoissa rahalla on valitettavan suuri merkitys, ilman sitä on vaikea saada vauvaa. Aloimme säästää rahaa heti yhteenmuutettuamme, ei mitään erityistä kohdetta varten. Aluksi säästöön pistämämme summa oli pienempi, mutta aina vaivihkaa ehdotin, josko nostaisimme sitä. Ei meillä silloin ollut puhetta, että säästötili olisi varsinaisesti vauvatili, mutta omassa mielessäni se oli alusta alkaen sellainen. Hoitojen alkaessa olimme säästäneet vähän alle vuoden ja tilille oli kertynyt n. 3500€. Säästäminen jatkuu edelleen, koska kaikki hoidot on tarkoitus maksaa heti pois.

Tällaisia suuria mietintöjä meillä ennen hoitojen alkua. Useimmat keskustelut kävimme saunoessa. Se on hyvä tila, kun ei ole mitään häiriötekijöitä. Olisi kiinnostava kuulla, pohdittiinko teillä samoja asioita? Vai jotain ihan muuta?

❤ Lempi

 

Uusi kierto alkoi, mitä seuraavaksi?

Lääkäri soitti keskiviikkona labrojen tuloksia. Kaikki tulokset olivat viitearvojen puitteissa, siis ”normaalit” ja hyvät. Ovulaatio oli tapahtunut myös näiden mukaan,  kilpirauhasarvoissa ei mitään häikkää ja prolaktiini oli normaalilukemissa. Hän kysyi mielipidettämme psykologikäynnistä, ja oli iloinen, että käynti oli ollut antoisa. Hän on saanut samaa palautetta myös muilta pareilta. Sitten aloimme suunnitella seuraavia askelia hoitojen etenemiseen: mitä olimme ajatelleet, kuinka tästä eteenpäin? Me haluaisimme Lystin kanssa päästä jo yrittämään. Lääkärin kommentti oli, ettei hänellä ole mitään estettä sille, miksi ei. Ovulaatio näyttäisi harmillisesti osuvan sellaiselle viikolle, että oma lääkärimme on poissa, joten varasimme ultran toiselle lääkärille. Ultra tulee olemaan tämän kierron 13. päivä.

Uusi kierto olisi saanut alkaa joko eilen tai vasta myöhemmin, mutta ei tänään. Ja totta kai menkat alkoivat juuri tänään. Varsinainen perjantai 13. päivä! Olin elänyt siinä käsityksessä, että Väestöliitto tekisi inssejä myös lauantaisin. Näin olikin ollut, kunnes yksi laboratoriohoitajista oli jäänyt eläkkeelle, eikä heillä enää riitä henkilökunta lauantain inssejä varten. Ei siinä mitään, ovis voisi tulla siis ma-pe tai su ja inssiin pääsisi. Mutta tällä kierronalkamispäivällä ovis todennäköisesti osuisi, niinpä, lauantaille. Voi elämä, mikä tuuri. Onneksi lääkärimme väläytteli irrotuspiikin mahdollisuutta, jolloin tästä voisi silti tulla meidän ensimmäinen yrityskierto. Jos ultrassa näyttää kaikki hyvältä, ensimmäinen inssi saattaisi olla joko 25.5. tai 26.5.!

Olen viime päivinä kuitenkin puntaroinut irrotuspiikin käyttöä. Olisin halunnut päästä yrittämään ilman piikityksiä, mutta toisaalta haluamme päästä yrittämään. En halua ottaa sitä riskiä, että CB hymyilee leveästi lauantaina, se tuntuisi jotenkin, turhalta? Turhalta odottelulta ennen kaikkea, vaikka ei meillä mikään kiire ole. Alkuhoidot ovat sujuneet niin hyvällä vauhdilla, etten soisi tämän tekemisen meiningin loppuvan. Olin varautunut, että alkututkimuksiin ja niihin pääsemiseen voisi kulua puolikin vuotta, mutta vielä mitä. Ensikäynnin ja mahdollisen ensimmäisen inssin välille tulisi näillä näkymin vain pari päivää yli kuukausi! Toisaalta haluaisin myös sen ekan yrityksen jo ”alta pois”. Vaikka kovasti toivon, että tärppäisi jo heti ensimmäisestä, niin paatunut pessimisti sisälläni hokee, että todennäköisesti se ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Labrapuhelun lopuksi lääkärimme toivotti meille: ”No onnea matkaan sitten”. Sitä tarvitaan, ja kärsivällisyyttä, sitä myös.

❤ Lempi

Testausta, testausta

Tällä hetkellä kuluva kiertoni on tulossa pian päätökseensä. On hieman jännät paikat, koska kuukautisten alkaminen määrittelee suuntaa-antavasti ovulaation paikan ja siten sen, tuleeko tästä ensimmäinen yrityskierto vai ei. Tämän kuun työvuorot menevät onneksi niin, että joka päivä pitäisi päästä klinikalle vuoroista tai muusta riippumatta. Tänään alavatsa juili lupailevasti, joten eiköhän ne sieltä kohta ala.

Sitten itse asiaan eli ovulaation bongaukseen. Huhtikuun kierto toimi testailun harjoituskiertona. Testeiksi valikoin Pregcheckin ja Clearbluen digitaalisen testin (ei sitä älyttömän kallista monta päivää vilkuttavaa). Nämä olivat kohtuuhintaiset ja liuskatesteistä koin Pregcheckit luotettavimmiksi kuin nimettömät liuskatestit. Tunnepohjalta siis mentiin. Clearbluen testeistä olen lukenut paljon hyvää ja halusinkin ne nimenomaan ”varmistus”testeiksi. Ensisijaisesti käytän siis Pregcheckiä ja Clearblueta silloin, kun haluan varmistaa Pregcheckin tuloksen.

Päädyimme tilaamaan testit Raskauskeiju.fistä. Joka kerta naurattaa tuo lähetystavan mainostus:
* * Ostoksesi toimitetaan ilman lähettäjän nimeä, huomaamattomassa kirjelähetyksessä * *
Mikä on toki vain hyvä asia, jos ja kun ei halua testien joutuvan väärien silmien alle, kuten esimerkiksi meidän tapauksessa. Testit tulivat  huomaamattomassa kirjeessä kotiin asti. Testien laatikot oli litistetty siististi, ja testit olivat laatikoissaan litistyksestä huolimatta.

Harjoituskierron testaus eteni seuraavaan tapaan:

Kp* 13
Aloitin testaamisen. Ensimmäisenä yllätti itse testaamistapahtuman tarkka ohjeistus.  Kasta tikkua vain MAX-rajan alle, älä missään nimessä yli! Uita tikkua 3 sekuntia! Pidä testiä ylösalaisin tai lappeellaan, mutta ei miten sattuu! Tästä kaikesta selvittyäni odotin. Pregcheckin kanssa 5 min, CB:n kanssa 3 min. Tulos: Pregcheckiin haalea viiva, CB:ssä tyhjä pallo.

Kp 14
Käynti klinikalla ja ultraus. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin, ultrassa näkyi 18mm folli. Kotona testaus ja sama tulos: ei ovulaatiota. Kuitenkin Pregcheckin viiva oli jo näkyvämpi! CB:ssä sama tympeä pallo.

Kp 15
Testaus iltapäivällä, kun pääsin päivän riennoista kotiin. Tässä vaiheessa syvennyin odottaessani Clearbluen testin ohjeisiin, erityisesti kohtaan ”Ohjeita testaukseen”. Jaahas, tuumasin ja totesin, että onneksi tämä oli vasta harjoituskierros. Muutama tekninen seikka vaati rukkausta: edellisestä vessakäynnistä on hyvä olla 4 tuntia, älä juo kamalasti ennen testausta, testaa aina samaan kellon aikaan. Minä olin testaillut aina miten ehdin ajattelematta sen kummemmin. Päätin siirtää testaukseen aamun, koska silloin nämä kriteerit täyttyvät melkoisella varmuudella.

Testauksen tuloksena haaleaa viivaa ja tyhjää palloa. Yllätyksekseni tunsin jo turhautumista koko testaamista kohtaan. Voi miten soimasinkin itseäni: nyt jo, vasta harjoituskierroksessa! Soimaaminen vaihtui huvittumiseen, kyllä ihminen on kärsimätön. Niin nopeasti testailusta katosi jännitys ja uutuuden viehätys. Lysti tsemppasi: kyllä se varmasti sieltä tulee, joko huomenna tai myöhemmin. Huomionarvoista oli, että Pregcheckin viiva oli jälleen himpun verran tummempi.

Kp 16
Ensimmäinen aamutestaus. Kolmen minuutin ja viiden minuutin pitkä odotus. Pregcheckissä testiviivan kanssa yhtä tumma viiva ja mikä parasta Clearbluessa hymynaama. Mikä onni ja riemu, mikä onnistumisen tunne! Onnistuin löytämään etsimäni! Olisin halunnut hehkuttaa onnistumistani koko maailmalle. BONGASIN OVULAATIONI! SAIN HYMYILEVÄN NAAMAN! Tyydyin kuitenkin lähettämään Lystille kuvia testeistä useiden huutomerkkien ja juhlaemojien saattelemana. Riemua ei  aiheuttanut pelkästään se, että minä onnistuin ovuloimaan, mutta että onnistuin löytämään sen, saamaan tuloksen niihin hemmetin testeihin!

Tämä kahden testin käyttö osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Sivuhuomatuksena muuten, Womanlog -sovelluksen ennustus ovulaatiosta meni täysin pieleen. Joten sitä käytän enää vain hyvin suuntaa-antavana ja kuukautistenmerkkaussovelluksena. Tosin enemmän tällä on merkitystä niille, jotka saattavat käyttää vain sovellusta ovulaation seuraamiseen.

❤ Lempi

*Raskauden yrityssanastoa: kp = kuukautisten kiertopäivä

 

Psykologi ja lahjasoluneuvonta

Saimme ympättyä samalle päivälle labrat ja psykologin käynnin. Psykologin vastaanotto toimi samalla myös lahjasoluneuvontana. Tämäkin, yllätys yllätys, jännitti aivan valtavasti. Takaraivossa jäyti pelko siitä, että nyt meitä arvioidaan, kuinka sopivia olemme vanhemmiksi. Mutta kaikkea muuta! Psykologimme oli ihan huikean mukava. Hän aloitti istunnon kysymällä meiltä, millaista on tulla psykologille ja mitä mielikuvia meillä tästä käynnistä on. Psykologi painottikin heti alkuun, ettei hän ole täällä kartoittamassa sopivuuttamme vaan kertomassa meille, miten lapselle kannattaa kertoa alkuperästään.

Ihmisten vanhemmuutta ei voi arvioida ilman lapsia eikä silloinkaan tunnissa

Olen joka kerta yhtä ilahtunut ja yllättynyt, kun klinikalla suhtaudutaan meihin niin mutkattomasti. Psykologi totesi, että lahjasoluneuvonnan pykälää säädettäessä ollaan oltu hyvin hetero-keskeisiä, koska heille on mahdollisesti isompi pala, että puolet geeneistä tuleekin joltain toiselta. Meille se on itsestäänselvyys, ja psykologi pitikin tätä käyntiä vain hienona mahdollisuutena naispareille.

Olimme kotona valmistautuneet olemaan hieman puolustukannalla perhemuotomme puolesta. Kun psykologi kysyi, millaisia ihmisiä meillä on ympärillämme, toimme esille miehen mallin lapsen elämässä (kyseenalaistaen sen tarpeellisuuden). Miehen malliin psykologi tuhahti, että mitä ihmettä silläkin oikeasti tarkoitetaan, ja en olisi voinut olla enempää samaa mieltä. Todennäköisesti psykologi ei olisi  edes aloittanut keskustelua miehen mallista, ellemme olisi tuoneet sitä esiin.

Me puhuimme aika pitkälti kaikesta, mitä sylki suuhun toi. Psykologi keskittyi enimmäkseen siihen, miten lapselle kannattaa kertoa hänen alkuperästään, ja mitä eri tutkimukset kertovat lahjasolulapsista. Olimme puhuneet Lystin kanssa jo aiemmin, että aiomme kertoa lapselle alusta alkaen, miten asiat ovat. Saimme psykologilta  konkreettisia ohjeita, miten lapselle voi luontevasti kertoa luovuttajasta:

• Kerro lapselle luovuttajasta ja alkuperästään jo pariviikkoisesta alkaen
• Jos lapsella on hymykuopat tai hän olisi tosi musikaalinen (mitä esim. minä en ole), lapselle voi sanoa ”Kauniit hymykuopat/kaunis lauluääni, se on varmaan luovuttajalta”. Yhdistä luovuttaja siis positiivisiin asioihn.
• Älkää hävetkö lapsen alkuperää, niin lapsikaan ei ala hävetä

Pyrkimyksenä siis, että luovuttajan osuus on mukana lapsen elämässä alusta alkaen. Kun lapselle aloittaa kertomisen ihan vauvana, lapsi kokee, että on tiennyt ”alkuperästään aina”. Kehuin psykologille Väestöliiton kanssa yhteistyössä tehtyä lasten tietokirjaa Meidän pihan perhesoppaa ja sattuikin niin hassusti, että psykologimme oli yksi kirjan kirjoittajista!

Yksi käynnin kiinnostavimmista anneista oli, kun psykologi kertoi lahjasolulapsista maailmalta. Ausseissa ja Briteissä lahjasolulapset etsivät puolisisaruksiaan tähän tarkoitukseen tehtyjen nettisivujen kautta (olisiko ollut tyyliin Where are my siblings?), jossa (jo aikuiset) lapset etsivät samaan aikaan samoilla tuntomerkeille alkunsa saaneita lapsia. Psykologi kutsui näitä sisarusverkostoiksi ja povasi, että tämä ilmiö tulee Suomeenkin ennemmin tai myöhemmin. En ollut ennen ajatellut, että lasta saattaisi kiinnostaa puolisisarukset enemmän kuin luovuttaja! Toisaalta en ollut edes ajatellut, että niin, niitä puolisisaruksia on olemassa.

Kävimme läpi lapsen eri ikäkausia, ja milloin oma alkuperä alkaa kiinnostaa (n. 10-vuoden iässä). Puhuimme paljon lapsen teini-iästä, ja mitä ongelmia silloin voi kohdata (mm. Lystille mahdollinen uhkaheitto:”Sä et edes ole mun äiti”). Kun puhuimme yhteiskunnan hetero-odotuksista/ja -oletuksista (mm. niistä kommenteista että ”Oi lapsella on ihan äidin hymy ja isän nenä”), niin psykologi totesti Lystille, että ”Niin, lapsihan tulee näyttämään myös sinulta”.

Puhuimme myös ajatuksistamme ja ennakkoluuloistamme luovuttajien suhteen. Niin kamalaa kuin se onkin, mielikuvamme olivat ensisijaisesti vähemmän imartelevia. Taisin kuvata luovuttajia ”ihme hiippareiksi”, vaikka asia vaikuttaa olevan aivan päinvastoin. Minusta erittäin mieltälämmittävä ajatus on, että luovuttajat ovat ja haluavat olla yhteiskunnallisesti aktiivisia. Psykologi vertasi, että nämä samat henkilöt luovuttavat yleensä myös verta ja luuydintä. Kävimme läpi myös sitä, jos hoidot venyvät. Kerroin ajatuksistani: siitä miten on jo niin vääristynyt kuva omasta hedelmällisyydestä, ja jo valmiiksi lapsettoman identiteetti (kirjoitan näistä ajatuksistani lisää myöhemmin).

Hän kysyi myös, ketkä tietävät projektistamme (vain lähimmät ystäväni), ja miten Lystin vanhemmat suhtautuvat ei-biologiseen lapsenlapseen, pelottaako suhtautuminen. Toisaalta psykologi totesi lämpimästi, että vauva herättää paljon enemmän tunteita kuin tuntemattomat solut. Niin totta. Kaiken kaikkiaan käynti oli uskomattoman mukava. Meillä natsasi psykologin kanssa erittäin hyvin ja hän sanoi, että hänelle voi aina lähettää sähköpostia; viikon päästä, vuoden päästä, hän kyllä vastaa.

Lopuksi hän vielä muistutti meitä:
Tutkimustulokset osoittavat, että raskauden onnistumisella ja stressillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

❤ Lempi

 

Kierron kartoitus alkaa

Ensikäyntiä seurasi heti seuraavalla viikolla kierronkartoitusultra.  En voi uskoa, miten paljon ultraus jännitti. Minulta ei ole koskaan ultrattu kohtua/mitään, joten jännitykseen sekoittui myös uteliasta innostuneisuutta. Päässä pyöri kysymyksiä: Entäs jos siellä näkyy jotain, mitä ei pitäisi? Entä jos siellä ei näy jotain, mitä pitäisi? Ultra oli varattu kierron päivälle 14.

Ajatus oli mennä klinikalle yksin, koska arvelin, ettei Lysti saisi olla mukana ultrauksessa. Näin ainakin hetero-blogeista olen lukenut. Olin juuri päässyt klinikan hissiin, ja ihmettelin, kun joku juoksi ovelta kuin kiiruhtaen samaan hissiin. Minä tietenkin kohteliaasti aloin rämpyttää klinikan kerrosnappia, jotta voisin olla rauhassa hetken hississä yksin. Yllätys oli suuri, kun tämä ”joku” olikin Lysti. Hän halusi yllättää, koska ei halunnut, että menen klinikalle yksin, kun jännittikin niin paljon. Aivan ihana yllätys! Kun lääkäri tuli huikkaamaan minut huoneeseen, epäröimme Lystin kanssa, että tuleeko hänkin vai ei. Lääkäri totesi siihen: ”tule nyt ihmeessä, kun olet kerta täällä”. Tästä  käynnistä viisastuneina sovimme, että jos ei vain ole esteitä, menemme klinikalle yhdessä. Olisi harmittanut, jos Lysti ei olisi ollut paikalla.

Kuva

Heti ensimmäisenä vastaanotolla saimme tietää, että meille oli varattu luovuttaja. Olin ällikällä lyöty ja taisinkin todeta ääneen, että ”Näin nopeasti!”. (Ensikäynti oli perjantaina, ultra seuraavana tiistaina, luovuttaja oli löytynyt siis neljässä päivässä!) Lääkäri soitti vielä biologille varmistaakseen luovuttajan piirteet. Ne olivat toiveidemme mukaiset. Pituus jäi vähän alakanttiin, mutta toisaalta se on hyvin lähellä Lystin pituutta. Itse olin vain tyytyväinen, että luovuttaja oli löytynyt eikä sitä tarvitsisi odottaa.

Ultraus oli hurjan kiinnostavaa. Lääkärimme selosti kaiken, mitä teki ja näki, ja se sopi meille paremmin kuin hyvin. En ymmärrä, miten siltä ruudulta voi nähdä yhtään mitään. Kun lääkäri laski munarakkuloita (kai se on se sana?), näin itse ehkä 4 ja sitten loppulukema olikin jotain 16–19 väliltä. Oikealla puolella oli 18mm follikkeli. Sain tehtäväkseni alkaa tikuttelemaan ovulaatiota, jonka olinkin jo aloittanut ultraa edeltäneenä maanantaina.

Hieman yllättävää oli, että vasen munasarjani paljastui ”mahdollisesti lievästi monirakkulaiseksi”, mutta siitä ei tullut mitään varmuutta. Toisaalta kuukautiseni eivät oireile monirakkulaisuudelle tyypillisesti, niin tiedä siitä sitten. Kaiken kaikkiaan kohtu, munasarjat ja munajohtimet näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Kyllä helpotti, vaikkei se vielä mitään tarkoitakaan. Lääkärimme sanoo usein, että olen kovin nuori ja kommentoi myös naisosiani nuoriksi. Vähän naurattaa, mutta tuntuu hyvältä kuulla se.

Seuraavana onkin sitten vuorossa verikokeita ja psykologin käynti. Siitä lisää myöhemmin!

❤ Lempi

Ensikäynti

Ensikäynti koitti huhtikuun lopussa, parisen viikkoa sitten. Ensikäyntiä edeltävä ilta meni  levollisin mielin, saimme hyvin nukuttua. Aamu menikin kotona sitten melko hiljaisissa tunnelmissa, kuten myös bussimatka. Jännitti, paljon. Vastaanottovirkailija oli onneksi oikein ystävällinen, kävimme läpi tietojani ja saimme klinikan hinnaston mukaamme.  Olin unohtanut ottaa Kela-korttini mukaan, mutta se ei onneksi ollut ongelma. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten aulassa oli aikaa jännittää ja vähän vilkuilla, millaisia ihmisiä siellä oli. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että odotustilan tuolit ovat älyttömän mukavat!

Kuva

Lääkärimme on todella mukava, hyvin puhelias ja selittää asiat perusteellisesti. Kävimme läpi kumpi meistä haluaa raskautua (minä), haluaako Lysti raskautua ollenkaan (tuskin, jos minussa ei todeta jotain vikaa) ja kävimme läpi esitietolomaketta. Tuntui mukavalta, kun lääkäri kartoitti myös Lystin terveydentilaa. Meidät huomioitiin yhdessä, ei vain minua, vaikka olen hoidettava osapuoli.

Vastaanotto kesti tunnin, jonka aikana kävimme läpi mm. miten hoitoprosessit yleensä etenevät, Väestöliiton politiikkaa liittyen luovuttajiin ja lopuksi kävimme läpi millaiselta meidän hoitosuunnitelmaamme tulisi näyttämään. Minulle oli uutta tietoa, miten tarkan seulan luovuttajat käyvät läpi. Olin hieman yllättynyt, että lääkärimme ei missään vaiheessa kysynyt toiveitamme luovuttajan suhteen. Varsinaisen asian loppuessa kysyin, voimmeko esittää toiveita luovuttajasta. Se sopi, ja lääkäri kirjasi toiveemme ylös. Helsingin klinikka käyttää ensisijaisesti oman pankin siittiöitä, joten vaikka Tanskan kuvio meille esiteltiin, ei sitä tarjottu meille mahdollisuutena.

Kuva

Olin alunperin suunnitellut, että ensikäynti tulisi sopivasti huhtikuun kierron ovulaation aikoihin. Kävikin niin hassusti, että kellontarkat kuukautiset olivat myöhässä huhtikuussa viikon (!!), joten emme saaneet ympättyä folliultraa ensikäynnin kanssa. Kirjoitan kierron kartoituksesta lisää myöhemmin. Onneksi ultran sai sovittua jo heti seuraavalle viikolle.

Lääkäristä ja klinikasta jäi todella hyvä ensivaikutelma. Lääkärimme selosti tulevia hoitotoimenpiteitä koko ajan sillä silmällä, mikä meille on tarpeen ja mikä ei. Tuli tunne, että mitään turhaa ei tehdä, jos ei ole oikeasti tarve. Se sopii paremmin kuin hyvin, koska tämä ei ole mitään turhan halpaa lystiä. Vastaanoton lopuksi lääkärimme totesi juhlavasti: ”Minä olen teidän hoitava lääkärinne, tervetuloa.” 

❤ Lempi